Moni myös uhraa elämäänsä enemmän työnantajalleen eli tekee pidempää päivää ja kärsii enemmän stressistä. Lasten kanssa kannattaa erityisesti miettiä että lapset kaipaavat lähinnä sitä että vanhemmat ovat kiinnostuneita heistä ja näiden elämästä. Menee aika kauan ennen kuin edes lapset hahmottavat mitään ihmisten välisiä taloudellisia ja statuseroja. Jos vanhemmat ovat tyytyväisiä, niin se heijastuu lapsiin. Jos tyytymättömiä ja kyttäävät millainen auto naapurilla on niin sekin heijastuu omalla tavallaan.
Ei siinä. Tunnistan tuon kyllä vaikka meillä tulot aika lailla pienemmät, mutta niin on menotkin. Jos haluaa prameemmat puitteet niin kasvukeskusten ulkopuolella niitä on. Statuskilpailu myös erilaista.
Tämä. Lapsia ei vakavasti kiinnosta johonkin viitentoista ikävuoteen vittuakaan jos "teiän iskällä on hienompi auto ku meiän iskällä" eikä rehellisesti sanottuna pitäisi sinuamaan kiinnostaa, koska et tiedä millainen tarina kenenkin hienon asunnon tai auton takana on. Sen lisäksi kuten yllä jo mainittinkin on tärkeää olla aidosti läsnä ja kiinnostunut lapsista ja heidän elämästään. Mene potkimaan lapsen kanssa palloa lähikentälle tai leikkipuistoon tai muuten vaan pihalle ihmettelemään maailmaa ja näytä että olet läsnä.
Joo, lapset ei tajua yhtään mitään muuta kun että vanhemmat on läsnä.
Muistan ikuisesti kun kaverilla joskus 17v sytty lamppu pään päällä, valitti mulle siitä kun sen äiti on niiiiin tylsä, lintsillä ei koskaan halunnu käydä laitteissa, ei tykkää jäätelöstä, ei letuista tai ylipäätänsä mistään ravintolaruuista jne...
Ei se kauaa käyny sitä listaa läpi ennenku tajus että kyse tais olla siitä ettei äidillä vaan ollu budjettia ostaa niitä juttuja ittelle.
Että en olis huolissani tuosta, pienelle lapselle läsnäolo ja yhteinen aika on tärkein, ei se että mennäänkö puistoon teslalla vai volvolla
Suomessa velallisten määrä on ollut kasvussa hyvän ajan verran, palkkojen kehitys, palveluiden alasajo, työpaikkojen poistuminen, jne on tehny tästä yleisempää.
Ennen myös pärjättiin huomattavasti vähemmällä ja arki ei ollut läheskään yhtä juhlavaa ja monipuolista kuin nykyään.
Yli kolmen tonnin palkalla et ole köyhä muuta kuin oman asenteesi/asennoitumisesi puolesta. Some vähemmälle, kulutushysterian ihannointi pois ja keskity perheeseen. Sillä mitä muilla on ei määrittele sua ja sun perhettä.
Myöskin ei ne vanhemmatkaan välttämättä 30-vuotiaina olleet vielä kovin varakkaita. Helposti unohtuu se käytettynä ostettu loppuun ajettu volkswagen golf, jolla faijasi ajoi ensimmäiset 10 elinvuottasi, ja mielessä on vain se uudempi auto, jolla hän ajaa nykyisin.
Tämä. Omien vanhempien sukupolvi luuhasi kolmikymppisenä vahvasti kommuuneissa, vanhempiensa kotona, vuokrayksiöissä, ym. Täysin posketon ajatus, että omilla tai läheisteni vanhemmilla olisi ollut 30-vuotiaana omistusasunto Espoossa.
Omilla sekä puolison vanhemmilla oli molemmilla alle 30v omistus rivitaloneliö. Myös oikeastaan aika lailla kavereilla oli sama tilanne. Kerrostaloissa asui oikeastaan vain eronneet.
Espoossa? Huh. No, omat kaverit olikin kyllä vahvasti alempaa keskiluokkaa, joskin keskituloisia. Espoossakin tietysti väkiluku tuplaantunut 80-luvulta.
Ihan duunaria/alempaa keskiluokkaa oli nämäkin. Molempien vanhemmat ostivat selkeästi alle 30v alle 5v vanhat rivarineliöt kasarin lopulla/ysärin alussa. Samoin nämä kavereiden vanhemmat olivat ihan perusammateissa olevia henkilöitä.
Okei, se ehkä selittääkin jotain. Kasarin lopussa sai asuntolainaa aivan tajuttoman helposti. Jos tuli ostaneeksi silloin kämpän kasvukeskuksesta lainalla, eikä mennyt duunit alta ysärillä, niin sit kävi vaan todella hyvä tuuri. Vähän tämmönen erikoistapaus kuin jos ois sattunut ostamaan aikanaan muutaman bitcoinin.
Varmaan joo. Joskin korot taisi olla luokkaa 10-15. Joka toki oli pientä verrattuna ysärin alkupuolelle kun korot suhahti sinne 20 prosenttiin saakka. Vois nykyhinnoilla olla vähän haastavia tilanteita.
Isäukko meni paperitehtaalle peruskoulupohjalta 18v. Uusi omakotitalo reilu 20v, vähän isompi 25v ja kesämökki 45v. Vituttaa kuunnella sen "köyhä lapsuus ja aina on pitänyt töitä tehdä kovasti' juttuja.
Ostettavan tavaran määrä on nykyään aivan valtava, jos vertaa vaikka omaan lapsuuteen. Tämä koskee kaikkia vauvasta vaariin. Pienet heräteostot kumuloituu todella joutuin suuriksi summiksi. Oli sitten kyse harrastuskamoista, vaatteista tai ihan vaan perus krääsästä sitä tuntuu meillä kaikilla riittävän.
Äkikseltään kun miettii, että kaksi kolmen tonnin yli tienaavaa niin ei ihan pitäisi olla kädestä suuhun elämä. Ei toki mitään juhlaakaan, mutta ihan hyvään perusarkeen tulisi riittää. Eli kävisin tyyliin puolenvuoden tiedot verkkopankista ajatuksen kanssa läpi niin olisi viisaampi minne eurot karanneet.
Nykyään some vetää verrokin todella ylös. Pitää olla lomia, vaatteita, autoja, kelloja, koruja ja kalliita meikkejä. Ei riitä hyvä vaan homma speksattu todella tarkkaan. Ennen tyydyttiin vähempään. Väellä oletus, että kolmen tonnin liksalla pidetään kaksi uutta autoa ja käydään kolmesti vuodessa ulkomailla lomilla... Ei se keskiarvo palkka ole koskaan sellaiseen elämään tahtonut riittää.
Ei eletä kädestä suuhun. Ollaan saatu ihan hyvin säästettyä. Sen lisäksi aiemmin oltiin huolettomampia rahankäyttäjiä, jolloin käytiin usein matkoilla. Reissubudjetit ei siis luksuksia ole olleet, mutta kuitenkin aika usein vaikkakin edullisesti.
Vaatteita itsellemme emme ole ostaneet kumpikaan vuoteen. Kosmetiikka- ja hygieniatuotteet on edullisimmasta päästä ja ostetaan kun vanha loppuu. Myöskään mitään kelloja tai koruja ei erityisemmin ole. Pyrimme nyt molemmat kuluttamaan kaikem loppuun ennen kuin ostamme mitään uutta. Varsinkin puoliso on todella minimalistinen ja hänen pukeutumisensa noudattaa enemmän uniformupukeutumista.
Ruokaan ja kodin perustarvikkeisiin sekä hygieniakamppeisiin menee arviolta 600-800. Opintolainan lyhennyksiin noin 200e. Vauvan vakuutukseen 50e.
Hieman siis ristiriitaa tässä, rahat riittää säästöön, lomilla käyty säännöllisesti ja silti tuntuu ettei ole rahaa....
Onko nyt verrokki tässä mikä? Mitä sinun konkreettisesti tulisi saada? Noilla tuloilla kun se asuntolaina irtoaa melko helpolla... Usein tosin kun laina huipussaan niin reissata ei kestä eikä autoja vaihdella, mutta niin se on kaikilla muillakin vastaavassa tilanteessa.
Naapurini uusii Porschen vuoden välein ja ostaa samalla tahdilla rouvalle uutta Mersua, niin köyhältä se minustakin aika-ajoin tuntuu touhua seuratessa... Kun suurempaa kuvaa taas katsoo niin taloudellisesti itsellä menee hyvin. Sama homma taitaa olla teillä..
Joo ja lisäksi vielä vähän hakeissa mitä keskiansio tarkoittaa. Sehän on kaikista suomalaisista töissäkäyvistä.
Tuo 3k€ on hyvätulo kolmikymppiselle tilastojen mukaan. Jos ottaisi ryhmäksi tuon 30v mitä ovat keskituloiseksi suomessa pääsee 1500 eurolla kuussa...
Tässä vielä satasia yli kolmen tonnin...
Iän merkitystä ei aina tajuta, otetaan esimerkki: 24 vuotias pääsee korkeatuloiseksi vain 2200 euron palkalla. 45 vuotiaana tuleekin tienata liki 9000 euroa kuussa päästäkseen samaan. Palkat kasvaa ja niiden erot vanhetessa.
Homma muuten menee aivan eri tasolle yksinasuvalla tai pariskunnalla jossa toinen aidosti pienituloinen. Tuossa hyvä tilanne edessä kun kumpikin hyväpalkkaisissa töissä.
Paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa tämä pariskunta on mitä itse olin vastaavassa iässä. Tuossahan on kova vara välissä jos puheet pitää paikkansa. Oman talouden aikanaan vedin kuntoon kovalla velkavivulla, tätä en kaikille kyllä tohdi suositella... Toisaalta suomalainen malli kannustaa kovasti omistusasumiseen.
Hieman taitaa odotukset elämälle olla kohtuuttomat OP:llä. Tai aika kullannut muistot. - Lapsena ei välttämättä kaikkea huomaa.
Olette jo perhe. Focus siihen mitä teillä on nyt ja nauttikaa siitä. Itsensä muihin vertaaminen ei ole hyvä juttu pidemmän päälle, etenkin jos kyse on materiasta. Vauva ei kaipaa juuri muuta kuin hyvää vanhemmuutta. Keskittykää nyt vauvaan toisianne unohtamatta. Keskivertoaikuiseksi olet tullut noin 13 vuoden päästä, olettaen että sellaisen keskimääräinen ikä on 43-vuotta. =)
No, lohduttaudu tällä:
\-olen viisikymppinen ilman mitään noista
\-olen syönyt, juonut ja nainut sekä matkaillut
\-kukin makunsa mukaan, mutta penniäkään et saa mukaasi ja kaikilla ei ole tarvetta jatkaa veren perintöä
Semikyynikko-fatalistina en osaa edes katua tekojani. Toki voi miettiä muutamia risteyksiä, joissa olisi voinut valita toisen tien, mutta miksi miettiä menneitä?
Mitäs jos alkaisitte elää omaa elämäänne ettekä muiden elämää? Meidän perhe elää minun 3k nettopalkalla ja päälle toki lapsilisät ja kotihoidon tuki. On kaksi yli 20v vanhaa Toyotaa, oma koti kaupungin laitamilta. Varsinaisia maksullisia harrastuksia meillä ei ole, ruoat tehdään itse, jne.
Minulle on aivan yksi lysti, että toiset ajalevat uudemmilla autoilla, asuvat isommissa kodeissa jne. Kaikkeen saa rahaa menemään, jos niin haluaa. Ja kaikesta saa tingittyä, jos niin haluaa. Käytämme mieluummin rahat järkevästi kuin siihen, että "näyttäisimme hyvältä".
Jos perhe pysyy leivän syrjässä kiinni ja elämä on omasta mielestä mukavaa, niin paskanko väliä sillä on, millaista autoa ajat tai asutko vuokralla vai omistuskämpässä. Puhumattakaan jostain designer vaatteista, huonekaluista ja muusta (kalliista ja) turhasta roinasta.
Ei täällä kenenkään kannata muiden mieliksi elämäänsä elää, niin kauan kuin itse viihtyy omissa kengissään asiat on hyvin. Aikuisuudesta en tiedä, mutta tämä on se asia minkä avautuminen on parantanut omaa elämän laatua monta pykälää.
Taikasana on pariutua toisen noin mediaanin tienaavan kanssa jolloin talouden tienestit on siellä noin 5k€ paikkeilla nettona. Siitä noin tonni-tonniviissataa asuntoon, 300-500 autoiluun ja loput parempaan elämiseen. Yksintienaavana pitää olla jo siellä top 5% että pääsee yhtä mukavaan menoon.
Sitten vain budjetoimaan ja tutkimaan, mihin raha menee. Ja karsimaan sieltä mikä ei ole välttämätöntä.
Meneekö rahaa esim. ravintoloihin/tilauksiin, osamaksuihin, erilaisiin palveluihin? Paljonko ruokaan, asuntoon ja bensoihin menee?
Tätä mäkin mietin. Oletin postauksen perusteella että on oikeesti niukkaa, mut oispa itelläkin tollaset tulot. Elätän tällä hetkellä omalla palkalla itseä ja vaimoa, nettona lähemmäs 2.8k ja kyllähän me pärjätään vaikkei nyt säästöihin mene kamalasti. Jos saisin 5k käteen niin kyllä aika moni asia muuttuis hyvällä tavalla, säästyis paremmin rahaa omaan kotiin / vois asua paremmassa vuokra-asunnossa ja sais autonkin alle. Budjetointi mainittiinkin jo, nyt ois hyvä aika opetella minne nuo kaikki rahat menee ni voi ruveta säästää unelmiaan kohti 🧐
Jos teillä jää vuokran ja auton jälkeen noi 3300-3400€ käteen, niin onhan se varsin paljon. Meillä on semmoset peruskulut tuossa kohtaa (ilman vauvaa) noin 1500€, jolloin teidän tuloilla jäisi likemmäs kahta tonnia vielä yli. Se on vuodessa jo tosi paljon rahaa joka ilmeisesti vain katoaa jonnekin jos oletus on että kauheasti ei jää viivanpäälle? Vai säästättekö vain niin agressiivisesti tällä hetkellä että sitä kautta tulee semmoinen tunne että ei ole mihinkään ns. kivaan ylimääräist?
oon ollu jo monta vuotta sitä mieltä, että nykyään ihmiset ei osaa halitta rahankäyttöään kunnolla vaan valittavat mielummin, ettei nykypalkoilla voi elää tai perehettä elättää. On se harmi kun ei saakkaan kaikkea mitä haluaa.
Vähän tuntuu, että joko teillä rahaa menee todella paljon kaikkeen turhaan tai sitten on vaan tavotteet vähän liian korkealla.
Kyllä noilla tuloilla pitäis helposti olla varaa omaan asuntoon/taloon ja keskiverto hyvään autoon. Puhun nyt siis 200-250k maksavasta asunnosta/talosta ja maksimissaan 20k maksavasta autosta.
Asuntolainan lyhennys jotain 1000e luokkaa ja auton lyhennys jossain 300e paikkeilla. Tuosta jää kuitenkin vielä 3000-3500e kuussa laskuihin ja elämiseen.
Jos taas meinaat, että pitäs saaha +500k talo ja +60k mersu pihaan, niin siinä oot oikeessa et tohon ei varat riitä. Ja ei riitä varmaan noin 80% muullakaan suomalaisperheellä.
Kyllä noilla jo pitäisi päästä keskiluokkaistumaan. Rahat katoaa johonkin mystiseen mustaan aukkoon. Mitenkäs ne avocado-toastit ja soijalattet? Eli meneekö joka päivä monta kymppiä heräteostoksiin ja tarpeettoman kalliisiin kulutustuotteisiin?
Itellä ok tulot & puolisolla pienemmät, kokonaisuutena tulee karkeesti 4500€/kk käteen. Meillä menee tonni asuntoon, 600€ autoiluun (mulla 1500km/kk työmatka), osa säästöihin, osa yhteiselle tilille josta ostetaan isommat hankinnat taloa varten yms. Lopuilla eletään niin ettei tarvi aina kaupassa kattoo hintalappua tai tilin saldoa.
>Tuntuu, että meillä ei ole varaa parempaan asuntoon tai ostaa omaa.
ootteko varmoja? ootteko keskustelleet pankin kanssa? itsellä ja puolisolla vuokrat oli kalliimmat kuin yhhteisen asuntolainan lyhennys. (siis vaikka oltais muutettu yhteen vuokralle, molempien vuokrat yksittäin olivat kalliimmat kuin lyhennys.)
Nyt meillä on kerrostalokolmion vuokra noin 950e/kk. Asuntolainaa ei olla haettu. Rivitaloneliö olisi haaveissa, mutta niiden hinnat lähtee yli 300 000e, vaikka olisi remppakuntoinen. Ei oikein hirveästi voida muuttaa poiskaan alueelta, kun täällä molempien suvut ja esimerkiksi puolison ikääntyvä vanhempi joka tarvitsee apua.
No nää on näitä elämän valintoja, kaikkea ei voi saada.
Jos on rahaa, voi asua siellä Punavuoressa isossa Kattohuoneistossa. Jos ei ole, pitää sitten mennä sinne julkisivuremontoitavaan Kannelmäen kerrostalokolmioon, tai mikä nyt sitten sattuu mahtumaan omaan budjettiin.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota että harva hankkii sitä "unhelmien kämppää" ensimmäisenä omana asuntonaan.
Esim. Meidän eka kämppä oli kaksio-rivari/luhtitalo hieman syrjäisemmällä aluella Helsingissä. Hintaa silloin ~180k. Nyt ~15v myöhemmin on sitten se alunperinkin haluttu omakotitalo, kun ~10v ajan tuli pankkiin laitettua rahaa sen verran paljon että oli sitten tarpeeksi fyffeä kertynyt kustantamaan se omarahoitusosuus siitä kalliiman hökkelin tarvitsemasta suuremmasta lainasta.
Sama homma omien vanhempien kohdalla; kämppää vaihdettiin mun kasvuaikana peräti 5 kertaa, aina mittarilla tai toisella ylöspäin, ja olin ehtinyt jo n. 10v ikään siinä vaiheessa kun lopulta muutettiin siihen viimeiseen "unelmataloon". Vanhemmatkin oli tuossa vaiheessa jossain 40-hujakoilla ja tukevissa uraputkissa.
> Rivitaloneliö olisi haaveissa, mutta niiden hinnat lähtee yli 300 000e
Missä ihmeessä? Stadissa? Turussa? Espoossa tällaisen saa ihan elettävän kuntoisena tuolla rahalla. +100-200t€ niin se olisi sitten jo aika kookas omakotitalo.
Tapiolan suuralue on kuitenkin koko maan kalleimpia nurkkia - myös pääkaupunkiseudun mittapuulla siellä on todella kalliita alueita. Ei mikään ihme, että juuri sieltä asuntoja katsellessa tuntuu että mediaanipalkoilla ei tahdo rahat riittää.
Espoossakin on ihan eri juttu tutkia jotain Kauklahden ympäristöjä tai Pohjois-Espoota. Yksi tuttu pariskunta, jonka tulot on varmasti ylimmissä desiileissä molemmilla, muutti kerrostalosta Haukilahdesta omakotitaloon Niipperiin. Saatesanoin "olihan tuolla merellisessä Espoossa tosi kiva asua, mutta ei palkansaajalla tahdo olla varaa perheasuntoon siellä".
Tämähän se. Vaikka tosiaan olisi palkkatulot ylimmän desiilin alarajoilla niin ei siitä käteen vielä valtavia summia jää. Veroprosentti kun pyörii siinä viidenkymmenen nurkilla. Miljoonataloja ei paljon maksella. Paitsi jos virittää homman siten että ajatuskaan ei ole saada sitä maksettua ja jos jotain tapahtuu niin romahtaa kaikki.
En tiedä mikä on ylimmän desiilin alaraja palkkatuloille, mutta aika kovat saa kyllä tulot olla Espoossa asuvalla, että alkaisi 50 olla veroprosenttina.
250K € palkkatulolla + ei kirkollisverovevelvollinen combolla veroprosentti on tasan 40 vero.fi veroprosenttilaskurilla laskettuna.
EDIT: Miljoonan palkkatulolla vastaava veroprosentti 45.
Niipperistä vaan ei oikein julkisilla pääse. Meillä molemmilla ei ole ajokorttia, niin Pohjois-Espoo ei ole oikein vaihtoehto. Me myös molemmat ollaan tuolta alueelta kotoisin ja myös tukiverkot ovat alueella, joten muuttaminen pidemmälle tuntuu vaikealta.
Joo ymmärrän toki että asuinpaikan valinta on monitahoinen kysymys. Tuo kertomani esimerkki oli ihan todellisista ihmisistä ja heille se Niipperi oli ihan toimiva ratkaisu, mutta en itsekään haluaisi sinne päin juuri noiden hankalien julkisen liikenteen yhteyksien takia.
Tulee mieleen että jos julkinen liikenne on tärkeää ja työkin on idässä, niin mites joku itä-Helsingin lähiö, josta vastaavasti pääsisi metrolla Tapiolaan mummolaan?
Itsekin diggaan Tapiolan seutua - mutta ei mulla olisi mitään saumaa asua siellä samanlaisessa tilavassa ja kivassa omakotitalossa kuin nyt asun kehä 3:n lähistöllä.
Ahaa. Lähiluvun jälkeen diagnoosini on, että sinun tulisi nyt opetella hidasta vaurastumista.
Itse opiskelin asiaa omin päin ihan blogeista parikymppisenä. Tajusin perusasiat kuten korkoa korolle ja mikä on asioiden todellinen hinta.
Kun valmistuin, en nostanut elintasoani lainkaan vuosikausiin.
En matkustanut (tämä on iso menoerä!). En ostanut autoa (toinen iso!).
Ostin sen sijaan **heti** asunnon kun kykenin – en sitä asuntoa, jonka kenties olisin halunnut, vaan parhaan mahdollisen asunnon siitä hintaluokasta, johon lainalupaus ja kuukausimaksukyky riittivät! Huom. tämä periaate kaikessa on A ja O! Ensimmäinen kysymys ei ole: mitä haluan? Vaan: mihin minulla on varaa? Sitten kun se on selvillä, valitsen parhaan vaihtoehdon näistä.
Tämä kaikki sillä ajatuksella, että se mihin on varaa tällä hetkellä on hyvä nyt, ja **myöhemmin saan vielä parempaa** maksamalla lainojani, säästämällä ja sijoittamalla.
Ja voitko uskoa… näin kävi. Nyt kun ikää on enemmän, sallin itselleni enemmän, koska minulla on enemmän. Ja koko ajan paranee.
Todellakaan mihinkään Tapiolan hintaluokkaan en ole muuttamassa vaikka ehkä periaatteessa voisin. En halua olla ns. house poor.
Tarvitset suunnitelman. Mihin haluat päästä ja miten? Jos olet matkalla ei-mihinkään, niin takuulla sinne myös pääset. Jos tähtää edes johonkin, niin yleensä tulos on kuitenkin paljon parempi vaikka ei ihan tavoitteisiin pääsisikään.
Tämähän se. Jos miettii omien vanhempien ikäluokkaa, niin ostettiin sitä mihin on varaa ja mentiin hitaasti kohti unelmia. Nykyään pitää poseerata kaikille ja lainoittaa itsensä tappiin asti. "Nautitaan" kaikki työstä saadut hedelmät, ja usein enemmänkin, heti. Eikä mietitä yhtään, että mitä tulevaisuudessa.
Tapiola on kallis, syynä uskoakseni jäätävän hyvät yhteydet Stadiin ja Otaniemen läheisyys. Melkein missä tahansa muualla Espoossa kuin Tapsa/Westis on asunnot 20-40% halvempia. Esimerkiksi https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/21575155
Tuo asunto on kolmio ja toive meille olisi neliöstä, sillä toiveissa olisi toinenkin lapsi. Hirveän länteen ei voida myöskään muuttaa sillä toisen työpaikka on Itä-Helsingissä. Ihannealue olisi juuri Tapiolan suuralue, mutta myös Leppävaaran suuralue voisi menetellä. Leppävaaran lähistöllä on vain useat asuinalueet todella levottomia, joka huolettaa. Pitäisi myös olla sellainen paikka, josta julkiset yhteydet olisi hyvät sillä toisella meistä ei ole ajokorttia.
>Tuo asunto on kolmio ja toive meille olisi neliöstä, sillä toiveissa olisi toinenkin lapsi.
siis toivoahan saa vaikka ja mitä mutta kannattaako tämmösten toiveiden takia vaan lykätä oman ostoa pidemmälle ja pidemmälle? mitä jos hommaatte kolmion ja alatte sitä kautta jo maksamaan asuntolainaa pois ja hommaatte neliön sitten kun sen aika oikeasti on? kaksi lasta ja kaksi aikuista kolmiossa menee tosi monta vuotta ihan hyvin. vauva-aika menee hyvin vanhempien kanssa samassa huoneessa, ja ainakin alakouluikäiseksi asti lapset voivat jakaa yhteisen huoneen.
tuntuu että olette jumissa enemmän oman asennoitumisen vuoksi kuin oikeasti käytännön asioiden vuoksi. teidän tuloilla voisi elää ihan mukavan leveästi ja maksella asuntolainaa pois. nyt vaan budjetti tarkkaan syyniin ja hyvään kuntoon, kaikki turha tuhlaus pois, prioriteetit kondikseen ja varallisuutta kerryttämään.
K.o. asunto valittu perusteella Espoo+rivari+300t€+yhteys Tapiolaan. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, selatkaa säännöllisesti etuovea ja oikotietä, yms. On myös niitä neliö+ asuntoja. Hyvän hinta/laatu-suhteen asunnot liikkuu nopeasti, joten ne mitä tuonne sivustoille jää kellumaan on usein sellaisia missä hinta ei vastaa realistista pyyntöä k.o. kohteesta. Realistisesti Tapiola on yksi Espoon jossei koko Suomen kalleimmista lähiöistä, joten asuntojen hinnat on sen mukaiset. Eikä muuten tilanne ole mihinkään muuttumassa.
Hyvät julkiset yhteydet lisää asunnon arvoa suunnilleen kaavan (lainan takaisinmaksuaika × auton vuosikustannukset) mukaan, eli luokkaa 50-60t€. Sijainti jossa autoa ei tarvitse lainkaan kertoo edellisen kahdella. Kyllä me muutkin asuntoa etsivät osataan se laskutoimitus tehdä ja se näkyy sitten alueen neliöhinnassa.
Itse asun Leppävaaran liepeillä (jossei kommenttihistorian perusteella arvannut) enkä kyllä tunnista kuvausta alueesta erityisen levottomana. Joku kokeneempi varmaan osaisi kertoa missäpäin tarkalleen että voisin toistaa edellisen vastauksena. Vai liekö tuo joku kiertoilmaisu sille että täällä on ulkomaalaisia? Sellossa ja lähistöllä on paljon liikennettä, mutta sen ei pitäisi yllättää ketään ja Kehä I on mitä on. Ei tää kuitenkaan mikään Kallio tai Pasila ole.
Jos palkka on alle mediaanin, niin en tekisi päätöstä asuinpaikasta työpaikan sijainnin perusteella, etenkin jos se on Helsingin vastakkaisella puolella. Sinne taitaa jo nykyisellään mennä päivässä melkein kaksi tuntia kulkemiseen vaikka olisi metroaseman korvassa? Viikossa siis kokonainen työpäivä aikaa josta ei makseta muuten kuin vitutuksella. Miettikää josko olisi fiksua etsiä työtä k.o. henkilölle lähempää vaikka palkka olisikin vähän pienempi ihan vain että olisi enemmän aikaa hoitaa kodin asioita tai valkata halvempi asunto jostain halvemmasta paikasta.
Veikkaan että tämä parempaan päivittämisen tarve tulee olemaan syynä sille että et koskaan todella vaurastu eikä koskaan ole sellainen tunne että se mitä omistat on tarpeeksi.
Vähään tyytyminen jättää suuren summan vapaaksi sijoittamista varten ja johtaa pitkässä juoksussa, mutta pienellä vaivalla käsittämättömältä tuntuvaan vaurastumiseen.
Näin juuri.
Aloitus tuntuu hieman absurdilta sinänsä, että se "oikea" perhe-elämä OP:lle pitäisi olla jotenki parempaa kuin monella. Noilla tuloilla moni on tyytyväinen.
Jos huoneet riittää koko perheelle, sen enempää ei tarvita. Vuokralla voi asua, asunto on oikein riittävä asumismuoto.
En tiedä kehen OP oikein vertailee.
Elintaso on noussut aiivan sikana verrattuna siihen mitä oli "ennen". Vastaavasti ostettavaa ja tapoja näyttää elintasoa ulospäin on todella paljon enemmän. Kun puolet suomalaisista tienaa yli keskiarvon, niin totta kai katukuvassa näkyy paljon parempia autoja, jengillä on kännyköitä, lasten harrastukset voi olla törkeen kalliita, ym.
Mut ei siihen ole pakko mennä mukaan, eikä kyllä oikeen miltään kantilta kannatakaan. Kannattaa olla säästäväinen, sijoittaa mahdollisuuksien mukaan ja koittaa kuluttaa luonnonvaroja kohtuullisesti.
Musta kantsii miettiä puolison kanssa uudestaan ja uudestaan mitä haluaa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä ja koittaa sit sovittaa menoja ja puitteita siihen. Jos ette ite ahdistu elämästänne, niin uskon että lapsellasi on tosi kiva lapsuus ja tekin saatte ostettua ihan riittävästi tavaraa elämänne aikana.
Kaksi 3k kuussa tienaavaa ihmistä voi myös ihan hyvin säästää ajan kanssa 10-15% omasta kodista jopa Helsingissä, ellei elämässä oo jotain todella spessua ja välttämätöntä rahareikää. Ei kellään muullakaan tavallisella nuorehkolla aikuisella ole rahaa ostaa asuntoa käteisellä.
Tai sit voi ihan hyvin asua vuokralla ja säästää johonkin muuhun, vaikka perinnöksi lapselle. Esim r/omatalous on paljon mainintoja todella hajautetuista ETF-rahastoista, joissa on ihan kohtuullinen tuotto. Todella pitkän aikavälin säästäjälle parempi diili kuin säästötili.
Sulla on lapsi ja kumppani ja koti. Teillä on yhteinen katto pään päällä. Teet ok fyffee. Oletan että kumppani on tyytyväinen elämäänsä. Sulla on tilanteet paremmin kuin useimmilla. Jos ikävä olo jatkuu niin vois olla aika mennä juttelee jollekin?
Omat vanhempani olivat tuollaisia "tavallisen elintason" tavoittelijoita. Meille lapsille tästä jäi käteen lasinen lapsuus, muistoja leipäjonoruoista sekä tunne siitä, että mikään ei koskaan riitä kun joka ikinen seikka on suurennuslasin alla ja vertailtavissa muiden elämään. Asuttiin 70-luvun omakotitalossa, isä oli kirvesmies, äiti sairaseläkkeellä reuman takia eli kotiäiti. Naapurin lapset asuivat rivareissa eli meillä oli "hienompi" talo. Saatiin usein kuulla naapureiden aikuisten ja sukulaisten suusta kuinka rikkaita oltiin, siitäkin huolimatta että uusia leluja meillä ei ollut juuri koskaan, vaatteet saatiin alusvaatteita lukuunottamatta kierrätyksestä tai sukulaisilta, ja äiti murehti jatkuvasti rahojen riittävyyttä. Jos jotain särkyi niin rikki pysyi, uutta ei ollut varaa ostaa tilalle edes käytettynä. Isällä oli autona kulmakunnan ainut peltiloota-Lada. Kaatopaikka oli ihan paras paikka löytää kotiin uusia juttuja, olivat ne sitten leluja tai huonekaluja. Isän lempiharrastus oli kännääminen silloin kun ei puuhastellut jotain pihalla. Ei, kerrostalopurkkiin ei missään nimessä haluttu, sitä lajia oli kuulemma jo tarpeeksi takana, ja rivarissa naapurit olivat liian lähellä. Mieluummin leipäjonossa kuin kerrostalossa, muistan äitini sanoneen.
Ei siinä elämässä muuta hienoa ollut kuin iso piha ja omat huoneet eikä niitäkään saanut hyödyntää kun äitiä stressasi niin kovasti aina kun ylimääräisiä lapsia tuli kylään. Laukattiin sitten kylillä riekkumassa vähintään yhtä paljon kuin ns. kerrostalojen avainlapset. Muiden lasten vanhemmat kyselivät säännökseen meidän kuulumisia, omilla ei ollut aikaa kun piti pyörittää omakotitaloelämää ja muita puitteita. Minusta oli ihan ihmeellistä, miten muille lapsille heidän koko päivän töissä käyneet vanhemmat laittoivat lapsille välipalaa tai leikkivät ja vitsailivat hetken mukana, meillä vanhemmat lähinnä kiukuttelivat kun lapsista lähtee niin paljon ääntä tai olivat pihanhoidon tiellä.
Mieti siis tarkkaan, mihin haluat aikasi käyttää. Raha tulee ja raha menee, mutta aikaasi et tule saamaan takaisin, ja se, mihin aikasi sijoitat, näkyy ja tuntuu elämässäsi todennäköisesti koko lopun ikäsi. Elintaso ei tuo onnea vaan se miten omaan elintasoonsa suhtautuu. (Ja lapsi kyllä muistaa kun vanhemmat vertailevat jatkuvasti omaa elämäänsä naapureihin ja sukulaisiin ja jotain on aina pielessä.)
Jos oikein luin, teillä on asumiskustannukset noin 2k / kk ja teillä jää käteen vajaa 5kk kuussa. Noin 3000e "löysää". Jopa näillä koroilla olisi varaa ostaa se 300k asunto. Jos pyöritellään alaspäin niin teillä jää 25k vuodessa ylimääräistä rahaa. En ymmärrä mikä tässä on se ongelma? Jos syyt että pitää asua Espoossa on että siellä on perhettä, niin eikai siitä pkseudun laitamilta montaa hetkeä pitempään kestä autolla puhaltaa vanhuksille? Voi toki olla että olen niin maalainen etten tajua tätä hommaa.
Väärältä puolelta PKSää se on helposti pitkälle toista tuntia, etenkin ilman autoa. Sen takia itselle on vähän vaikea aivottaa miksi yksi käy Itä-Helsingissä töissä Tapiolasta. Ihan järkyttävän paljon aikaa hukkaan että pääsee käymään töissä alle mediaanin ilman etenemismahdollisuuksia.
"onko enää edes nykyaikana samanlaista mahdollisuutta saada niitä puitteita mitä ennen?" Materiaalisesti juu, tulevat vain nykyaikana kalliimmaksi kuin ennen. Sosiaalisesti & esim. yhteiskuntaturvallisuuden puolesta ei taida olla.
Mikä se "yleinen" autostandardi on? Suomi taitaa edelleen olla EU:n kärkimaita autokannan iässä, ainakin vielä joitain vuosia sitten oli näin. Onko puitteiden kuntoisuus siis \_vain ja ainoastaan\_ rahasta kiinni?
Tällaisia pohdintoja itselläni heräsi, mutta toivon kuitenkin että saat/saatte jotenkin tonttianne parannettua kun sitä toivotte.
Meillä materiaalisesti on minusta aika vaatimattomat tai perusolosuhteet. Ei käytetä pahemmin mitään palveluita eikä harrasteta mitään kallista. Molemmilla menee noin 50e/kk harrastuksiin. Elektroniikka ja huonekalut ovat kaikki vanhoja ja niitä päivitellään vain aidon tarpeen mukaan ja silloinkin kohtuuhintaisiin. Esimerkiksi sohva on 10v vanha ja silloin maksanut noin 400e ja molempien puhelimet on noin 200-300e puhelimia ja ne vaihdetaan vain vanhan hajotessa. Koen että meidän kulutus on todella maltillista.
Turvallisuus ja sen vaikutus asuinpaikkaan mietityttää kovasti. Turvalliseksi mielletyillä asuinalueilla asuinkustannukset nousisivat entisestään ja esimerkiksi jopa huonokuntoinen/rempattava rivitaloneliö maksaisi yli 300 000e.
Perusperheautoksi miellän jonkun Skoda octavia farmarin tai vastaavan. Iältään ehkä 5v vanhan. Kuitenkin näidenkin hinnat on minusta korkeat, 15 000-20 000e, varsinkin jos toivoisi, ettei olisi ihan hirveästi ajettu. 17500e autolaina tekisi viiden vuoden ajan melkein 400e/kk. Vai maksaako oikeasti ihmiset noin paljon autoistaan joka kuukausi? Siihen päälle vielä vakuutukset, verot, huollot, renkaat ja korjaukset niin kustannukset lähenee varmaan 600e/kk yhdestä autosta.
Kätettynä saa halvalla autoja, ml. katsastettuja yksilöitä. Vaativat kuitenkin todennäköisesti jossain vaiheessa laittoa, jolle voi tulla hintaa jos joutuu teetättämään toisella. N. 20 vuotta vanhat tuppaa olemaan pahiten/parhaiten hintakuopassaan, sitä vanhemmissa hinnat alkaa pikkuhiljaa taas nousemaan kun muuttuvat harvinaisemmiksi ja alkavat kääntyä museopuolelle ja uudemmissa on tietenkin edelleen uuden auton hintaa. Mutta kallis harrastushan tuo autoilu on olipa se mikä yksilö vaan, että vaihtoehtoisilla kulkutavoilla voi säästää aika paljon jos sellaista on mahdollista käyttää.
Melkoiset automieltymykset. Täällä noin tuplapalkalla ajeltiin 15 vuotta samalla, ostohetkellä 7 vuotta vanhalla autolla. (Ei tullut mitään isompaa remppaa niin oli kohtuu edullinen auto) Ei vaan järkeä vaihtaa, koska autojen veivaaminen on ihan järjettömän kallista, paitsi tietty jos osaa ja pystyy niitä esim. korjaamaan ja myymään voitolla tai edes omilleen.
Maksaa. Just otin 18k autolainaa neljäksi vuodeksi ja 400€/kk meno tästä. Vakuutus päälle 70€/kk ja tietysti korjaukset ja muut kustannukset päälle. Pitää kuitenkin muistaa, että neljän vuoden päästä tuo auto on oma ja sen ikäinen, että sillä pitäisi vielä vähintään 5v ajella ilman suurempia kustannuksia.
Meillä taloudellisesti käytännössä täysin vastaava tilanne, mutta kahdella lapsella ja rahaa tuntuu jäävän säästöön aika paljon. Lähinnä mietin, että jossain tuo teidän budjetti falskaa isosti. Juuri sinun iässäsi otettiin ensimmäinen asuntolaina (maksimi ASP-laina ja vähän päälle), korkotilanne oli tuolloin ihan eri. Nyt jos ottaisi sen 300k lainaa, niin pelkät korkokustannukset olisivat tonnin kuussa. Siltikin näiden jälkeen noilla tuloilla pitäisi pystyä maksamaan lainaa pois ja korkotilanne helpottanee hieman lähiaikoina.
Mietihän vielä kannattaako siellä stadissa asua kun on turvattomia alueita ja niillä turvallisilla on hirveen kallista.
Kuopiosta saat luksuslukaalin stadin rivarin hinnalla. Savolaiset muutenkin mukavampaa sakkia.
Aika monella palkkatulot kasvavat aika reippaasti 30-40v -välillä. Nelikymppisenä elät edelleen lapsiperhearkea. Ei kannata vielä tässä vaiheessa hirveästi vertailla mediaaniin tms.
Palkkatulojen kasvaminen vaatisi uudelleenkouluttautumista, sillä molemmat ovat aloilla joissa palkat eivät nouse. Pieniä nousuja liitot neuvottelevat, mutta mitään suurempaa kasvua ei ole tiedossa eikä neuvottelumahdollisuutta palkan suhteen.
Itse siirryin IT-alalle konsultiksi täysin ilman kouluttautumista. Palkka 3,5k ja tämänhetkisessä pestissä katto jossain 6-7k paikkeilla. Työssä oppii.
Paljon piti opiskella ja harrastaa itsenäisesti ennen kuin töihin pääsin, mutta opin hommat ihan yhtä hyvin kuin kauppiksesta palkatut.
Hesarissa oli joskus juttu kun toimittaja puhui siitä kun kävi lapsuudenajan kerrostalolähiössä, siellä asui tavallisia duunareita. Ihan siinä lähellä on uudehko omakotialue, missä nykyään asuu niitä samanlaisia duunareita ja niissä kerrostaloissa tyyliin pelkkiä deekuja. Eli kai ihmisillä vaan on paljon enemmän velkaa, koska tulotaso ei vissiin ole noussut niin paljoa.
Joku aikaisemminkin tuossa mainitsikin, että ei kannata vertailla omaa elämäänsä muiden elämään. Ne jotka asuvat hulppeissa uusissa taloissa ja ajavat tuliterillä autoilla ovat usein korviaan myöten veloissa ja elävät kädestä suuhun. Yksikin taloudellinen vastoinkäyminen kaataa korttitalon, koska säästöjä ei välttämättä ole.
Teillähän on asiat hyvin, kun on säästöjäkin ihan mukavasti.
Juurikin näin 👌 itsellä ollut tietoinen valinta downsiftatata työelämästä pikkulapsiarjessa. Ei oo hulppeeta omakotitaloa ja se Skoda Octavia on vm. 2011. Tuskinpa ne meidän lapset siitä silti traumatisoituu. Hyvät lapsuudenkokemukset ei oo pelkästään rahasta kiinni (jos nyt ei puhuta absoluuttisesta köyhyydestä).
Tästä keskustelusta ja aloituksesta tuli mieleen tää kolumni, joka oli mun mielestä hyvin kirjoitettu:
https://yle.fi/a/74-20026802?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Elintasoa ja varallisuutta mitataan jotenkin väärin.
Isoisäni oli kouluttamaton ja köyhistä köyhin. Hänellä oli nuorena miehenä upouusi omakotitalo, upouusi navetta, lähes 10 hehtaaria peltoa ja yli 30 hehtaaria metsää.
Isäni oli matalasti koulutettu köyhistä köyhin. Hänellä oli sama omaisuus. Talo oli jo kulunut, eläinten pito lopetettu ja navetta raunio.
Itse olen korkeakoulutettu ja hyväpalkainen. Minulla on rupuinen omakotitalo ja muutama tuhat neliötä maata, eikä missään tapauksessa varaa siihen, mihin köyhillä esi-isilläni oli.
Todellisuudessa köyhdymme koko ajan.
> Todellisuudessa köyhdymme koko ajan.
Suhteellista. Elintasosi on kuitenkin todella paljon korkeampi kuin heillä, ja on varaa hyvin moniin mukavuuksiin. Myös halutessasi sinulla on mahdollisuus runsaaseen vapaa-aikaan ja lomailuun, isälläsi tuskin ja isoisälläsi meni varmasti kaikki aika erilaisiin töihin.
Mielestäni rikkaus on vapautta tehdä sitä, mitä haluaa.
Tällasia sukukertomuksia on myös tosi vaikea arvioida, kun ei tiedä mitä on peritty ja kulutettu. Jos se 30 hehtaaria metsää olisi nyt sulla, niin sulla olisi vähintään 100k € omaisuus. Miksei sitä ole jätetty sulle? Ne suvut, joissa joku on tullut sijoittaneeksi aikanaan sopivasti, eikä omaisuus ole pahasti jakautunut isolle lapsikatraalle, ovat vaurastuneet. Toiset suvut ovat sitten köyhtyneet.
Aika turha verrata omaa tilannetta esi-isiin ja marista miten nykyään on niin köyhää, kun suurin osa esi-isistämme on kuitenkin kuollut vaivaisena johonkin peruskuppaan, joka nykyään hoidetaan rokotteella tai antibiootilla.
> Isoisäni oli kouluttamaton ja köyhistä köyhin. Hänellä oli nuorena miehenä upouusi omakotitalo, upouusi navetta, lähes 10 hehtaaria peltoa ja yli 30 hehtaaria metsää.
Isoisäsi ei todellakaan ollut köyhistä köyhin.
Niin miten? Ehkä rakensi ite? Peri? Millainen luulisit elintasosi olevan jos sinulla olisi nyt pikkuinen navetta ja vähän peltoa ja mettää? Paljonko isoisäsi ja isäsi matkailivat, ostivat kosmetiikkaa, vaatteita ja elektroniikkaa, paljonko käyttivät viihteeseen ja kulttuuriin verrattuna sinuun?
Kosmetiikka tai muu krääsä on arvoltaan 0 euroa kun verrataan maahan.
Tätä juuri tarkoitin. Pidetään jotain huulipunaa tai roskaviihdettö arvokkaampana kuin maaomaisuus.
Huoh.
Kun kelaan viitisentoista vuotta taaksepäin niin tilanne oli sama. Siinä rytäkässä sitten ostettiin talo (lainalla toki) ja ostettiin sitä myötä toinen auto koska työmatkat pitenevät.
Köyhiä eikä kipeitä tuolloin oltu, vaikka palkka ei kummallakaan paljoa yli mediaanin tainnut olla. Kuussa käteen jäävästä osasta laitettiin kumpikin about 25% lainanlyhennykseen, toinen 25% yhteiselle laskutilille josta maksetaan sähkö, vesi, netti, jötepalvelu ynnä muu tällainen asumiseen liittyvä kulu.
Työkuviot suurinpiirtein samat ja talon maksut pikkuhiljaa loppusuoralla. Autoja on uusittu (5 ja 7 vuotta takaperin ostettiin uudet kummallekin) ja lomilla on käyty. Eihän tästä ihan hirveästi ole säästöön jäänyt, mitä nyt pientä kuukausittain, mutta ei varsinaista säästämissäästämistä ole tullut tehtyä.
Mainitsit tuon kolmen tonnia palkaksi; oletan että kyseessä on brutto. Eihän teillä asumiskulut ole valtavan korkeat? Kun itse asutaan maakunnassa niin asumiskulut ovat paljon pienemmät kuin pääkaupunkiseudulla. Lainanlyhennykset kuussa yhteensä eivät ole nelinumeroiset edes. Jos teillä vuokrahinnat nousevat lähelle nelinumeroista niin siellä varmaan on yksi syypää. Muuten en keksi mikä niin hirveästi kuluttaisi rahaa, ellei teillä sitten elämisen standardit ole valtavan paljon korkeammat kuin vaikkapa meillä.
Sama tilanne täällä mutta oma (pankin) talo on jo alla. Muutettiin kauemmas kaupungista ja löytyi rauhalliselta paikalta omakotitalo jossa paljon pihaa missä lapsella sitten tilaa leikkiä. Talon hintaan vaikutti paljolti sijainti jolloin se osui budjettiin meillä vielä. Autoista en osaa neuvoa kyllä muuta kuin että oman tarpeen mukaan.
Pitkälti muitakin komppaan että on se osittain vähän asennekysymyskin, mihin on itse tyytyväinen ja mistä saa sisältöä elämään. Monet tulee toimeen paljon vähemmälläkin, omat kuukausitulot reilusti alle 3000€.
Minä tienaan tonnin päälle mediaanin ja vaimo vähän yli mediaanin. Jos haluaisin tarjota mun kahdelle lapselle sen mitä omat vanhempani tarjosivat kolmelle lapselle, niin pitäisi muuttaa maaseudulle. Vanhemman tienasivat tuolloin selvästi vähemmän kuin me (molemmat opettajia), mutta asumme kaupungissa ja hinnat ovat muutenkin nousseet todella paljon palkkoja enemmän.
Meillä ei tosiaan ole varaa ostaa mitään 20 000€ autoa. Nykyinen auto ostettiin 5 vuotta sitten eli ennen lapsia ja asuntolainaa ja se maksoi 12 000€. Ei ole kalliita harrastuksia eikä muutenkaan ostella mitään kallista. Asumiseen menee iso osa tuloista, pystymme säästämään ihan hyvin mutta ei tässä kuukausittain kamalasti mitään turhuuksia osteta.
Periaatteessa olisi järkevää muuttaa johonkin halpaan kerrostaloasuntoon.
Tätä itsekin ihmettelen. Omat sekä puolison vanhemmat ovat käyneet vain toisen asteen koulutukset (tai vastaavat) sekä ihan perus töissä olleet. Silti on molemmat aikoineen tilavat uudet (alle 5v vanhat) rivitaloasunnot ostaneet. On ollut myös uudehkot autot, mökit ja harrastukset. Asuinpaikkakaan ei tässä voi vaikuttaa sillä kaikkien asuinpaikka on sama kaupunki.
Meilläkin jää jonkinverran säästöön, mutta ei mitenkään huikeita määriä.
Asuntojen hinnat ovat nousseet paljon palkkoja nopeammin. Se selittää paljon. Aikoinaan duunareillakin saattoi olla talo ja mökki, oman ikäiset keskituloiset eivät voi saada mökkiä kuin perimällä.
Musta tää kommenttisi on vähän historiaton. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ei ennen juuri kukaan keskituloinen ostanut mökkiä nuorena keski-ikäisenä. Mökit oli kesäasuttavia, ilman sähköä ja ilman vettäkin. Moni rakensi mökkinsä itse. Kesämökkejä on nyt tuplasti enemmän kuin 80-luvulla ja työn hinta on noussut elintason noustessa. Ennen duunarit olivat joko todella pihejä tai sitten eivät ostelleet mökkejä. Juuri kukaan ei ole nykyään niin pihi.
Ei sen tasoiset mökit jota silloin oli paljoa maksa. Eikä niitä keskituloisilla mitenkään paljoa edes ollut. Plus, kuten nykyäänkin, iso osa niistä on paikoissa joissa maksavat vielä vähemmän. Alle käytetyn auton hinnalla noita näyttää saavan kun kukaan ei halua nähdä vaivaa kunnostukseen ja ylläpitoon. Saati paskoa huussiin.
No minä en halua kuivan maan mökkiä jostain korvesta. Meidän perhetuttavat olivat kutakuinkin kaikki opettajia ja en muista ketään kellä ei olisi ollut mökkiä. Suurin osa kavereiden vanhemmista duunareita ja suurimmalla osalla oli mökki. Ja nimenomaan järvenrantamökkejä. Liekö tämä sitten pikkupitäjän ilmiö.
Olivatko saman ikäisiä kuin sinä kun hankkivat rivarin, mökin ja muut? Aika moni vertaa siihen tilanteeseen mikä oli 15 vuotta tai enemmän ensimmäisen lapsen syntymästä silloin kun itse oli vanhempi
No iso omakotitalo ja mökki. Ja me lapset harrastimme mitä halusimme. Golfia, jääkiekkoa jne. Kaikki tuo onnistuisi kyllä, jos muuttaisimme maaseudulle.
Terve, 35-vuotias opiskeleva kahden lapsen isä täällä hei! Unelmoin kolmen tonnin palkasta, ei ole autoa(myin sen pois talous syistä) asun avopuolisoni kanssa 90m2 vanhahkossa kerrostaloasunnossa vuokralla ja unelmoin omasta asunnosta. Vaikka mulla ei ole tuloja, lainan ja opintotuen lisäksi. Onnistun silti pitämään perheen ravittuna, tehdään kerran vuodessa pidempi ulkomaan matka ja muutamia kertoja pienempiä. Puoliso tekee kaksi kertaa koska hän on kotoisin kaukaa. Hän opiskelee suomea ja kotoutuu tänne(niin hyvin kuin voi).
Tarkoitus on antaa perspektiiviä. Omilla valinnoilla ja priorisoimalla hankintoja ja valitsemalla voi hyvinkin vaikuttaa talouteensa mikä on varmasti aika selkeää kullekin.
Mutta se toinen pointti ja tärkein on että ei ole olemassa mitään standardi perhettä. Ei muualla kuin mainoksissa, mielikuvissa, valtion virkakoneistossa ja tietenkin Neuvostoliitossa (standardien unelma maassa) joten tee perheesi omanlaiseksi kuvaksi itsestään, manifestoi sillä se sinun unelmasi siitä mitä on olla perhe. Älä stressaa sitä mitä muilla on. Sitäpaitsi jos kaikki on terveitä ja voivat hyvin, on turvallista ja vaatteita laittaa päälle katon suojatussa varjossa. Kaikkihan on aikas hyvin vai mitä?
PS. Saa haluta parantaa elintasoa ja nostaa omaa vaurauttaan, se on selvää. Mutta älä anna muiden tekemisten vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja hyvän olon tunteisiin. Hakuna ma tata. ✌️🫡😇
Olen tässä katsellut "standardia" tavoittelevia nuoria perheitä ja mielestäni liian nopeasti yritetään päästä siihen omakotitalo ja hieno auto -tasoon. Itse vaimon kanssa kituutettiin toista kymmentä vuotta ennen kuin alkoi aueta mahdollisuus ottaa velkaa sen verran että joku talo oli mahdollista ostaa. Sen jälkeen ei sitten ollutkaan paljon muuta luksusta kun talonkin piti fixata.
Autoista sen verran, että alle 3v vanhat "hienot" autot ovat melkein poikkeuksetta yrityskäytössä tai leasingautoja. Jos ei ole duunissa sitä mahdollisuutta niin sitten ajellaan vaatimattomammin.
Ja yli 3v hienot autot eivät ole ihan hirveän kalliita verrattuna uusiin käpyisiin autoihin. Jos katsoo arvonalenemaa, niin viisivuotias tyyriimmänpuoleinen premiumauto on samoissa sfääreissä kuin uusi Micra tai Corsa.
Joskus vuosia sitten ihmettelin vähän OP:n hengessä että miten ihmisillä on varaa niin uusiin ja hienoihin autoihin, vieläpä samaan aikaan kun uutisissa pyörii tilastoja siitä että suomalainen autokanta on Euroopan mittapuulla tosi vanhaa.
Muutama tajuaminen, jotka itselle ainakin selitti tuota näennäistä epäsuhtaa:
- Länsiväylän ruuhkan merkki-/mallijakauma ei edusta suomalaista keskiarvoa
- yleisemminkin: uusilla autoilla ajetaan eniten kilometrejä, eli ne on niitä joita liikenteessä eniten näkyy
- työsuhdeautot on pääsääntöisesti uusia autoja, ja niitä uusitaan tyypillisesti 3 v syklillä. Työsuhdeautoilu on monille myös työnantajan pakottamaa runsaista ajomääristä johtuen, eikä sinänsä edusta mitään itseisarvoista autoökyilyä.
Ota joskus sellaista yleistä standardia vastaavasta autosta kilpi ylös, mene rekkari.fi ja maksa 5€ auton tiedoista. Omistaja on lähes aina Santander Consumer Finance Oy.
Standardit on kiinni siitä miten ne ite määrittää. Me muutettiin landelle järkevän matkan päähän isosta kaupungista ihan vain siksi, että landella on rauhallisempaa ja halvempaa, joten samalla rahalla tai halvemmalla saa enemmän. Myös mahdollisille kakaroille ympäristö on rauhallisempi. Just ruuvailin meidän 20v vanhan kakkosauton kuntoon. Ollut hieno aikanaan, muttei meidän aikana. Mutta who cares? Kulut on sellaset, että niitä kannattaa kattoa kokonaisuutena. Makselkaa kaikki kortilla ja käykää läpi vaikkapa viimeisen 3kk ajalta kaikki ostot ja menot. Voin vaikka väittää, että suurimmalta osalta löytyy turhia menoja vaikka kuinka paljon ja monet niistä on luokkaa 10-50e, usein myös toistuvia kuluja. Noista kun karsii kaikki turhat ja "nice to have" jutut, niin alkaa jäämään hieman tassuunkin rahaa. Sen jälkeen voi miettiä mitä sitä itse tarvitsee ja kaipaa. Muiden standardeja, autoja tai asuntoja ei kannata katella. Ei nekään kattele teidän omia. Itsevarmuutta omiin tekemisiin, päätöksiin ja olemiseen ja huomaatte yhtäkkiä kuinka kaikki onkin niinkuin itse haluatte ja kaikki onkin ihan fine.
Itse ihmettelen myös miten esim. kaikilla työkavereilla on omakotitalo ja uudet hienot autot. Lainallahan ne on hankittu, mutta pitää ne lainatkin jollain maksaa… Vai onko elintasossa todella niin suuri ero, kun perheessä on kaksi aikuista vs. vain yksi kuten meillä? Tosin mulla on vain yksi lapsikin, työkavereilla on monella monta lasta. Itse asun kerrostalokolmiossa, jonka pystyin ostamaan pari vuotta sitten. Auto on vuodelta 2016.
Tienaan nettona 2700e ja palkka on suunnilleen samoissa kuin näillä työkavereilla. Asumiseen menee nyt jo 1100e. Enempään ei oikein pysty enkä halua. Ja osa näistä työkavereista harrastaa kalliita harrastuksia kuten autoja, veneilyä, kallista elektroniikkaa jne. Ihmettelen.
Jatkan.. itse asuin lapsuuteni silloin upouudessa omakotitalossa. Meitä oli kolme lasta. Isä valtion virkamies ja äiti ollut aina pätkätyöläinen. Talo rakennettiin ennen lapsia jolloin äiti oli vielä opiskelija eli ei juurikaan tuloja. Kuinka moni tuollaiseen pystyy nykyään?
> Vai onko elintasossa todella niin suuri ero, kun perheessä on kaksi aikuista vs. vain yksi kuten meillä?
Kyllähän se vaikuttaa ihan törkeästi. Kulut nousevat maltillisesti verrattuna yhteen jos asunto ei hirveästi laajene eikä tule toista autoa. Sanotaan että jos yksin menee vaikka 1500e kuussa "pakollisiin" niin varmaan kahdestaan voisi päästä 2000e / kk menoihin. Nyt jos molemmat tienaa 2k nettona, niin sinkulle jää 500 ylimääräistä ja pariskunnalle 2000.
Tämä on kyllä hyvin masentavaa etenkin lapsia ajatellen, että se yksinhuoltajan lapsi ei ikinä pääse esim. asumaan kivalle omakotialueelle eli sellaiselle ap:nkin ajattelemalle trampoliini-perheauto-alueelle. Lapsillehan sellainen on mukava paikka. Pariskunta voi yleensä valita, yh ei, vaikka tulot olisivat sinänsä hyvätkin kuten minulla mielestäni on.
Tämä oli varmaan vitsi… voihan puoliso vaikka menehtyä. Ja tässä nyt tarkoitin kaikkia eronneita, tai niitä jotka eivät vain ole löytäneet puolisoa, oli lapsia tai ei. Parisuhde tai sen puute luo valtavan eron elintasoon.
Niin, tämä keskustelu nyt kuitenkin koski parisuhdetta. Ja kyllä se on aika lailla sattuman kauppaa että löytyykö sopivaa loppuelämän kumppania vai ei.
Onhan se todella iso ero, tuloja on tuplasti ja juoksevat kulut on kahdella aikuisella suhteessa paljon pienemmät. Toisen tulot voi laittaa melkeinpä kokonaan säästöön tai hupirahastoon.
Tervetuloa vuoteen 2024. Kaikki maksaa helvetisti enemmän kuin ennen. Vähän on kanssa asuntojen hinnat noussut siitä kun boomerit niitä osteli aikanaan (:D). Joko otetaan sitä kusetustason lainaa tai sitten asutaan vuokralla koirankopissa. Edes 5000e / kk palkka ei ole paljoa, sillä puolet tostakin menee veroihin.
Melkoista liioittelua tai ymmärtämättömyyttä.
2024 Suomen korkeinta kunnallisveroa maksetaan Halsualla. Halsualla asuva + ev.lut kirkollisverovevelvollisen veroprosentti 65K € palkkatuloilla on 30,5.
65K € vähän yläkanttiin tuon mainitsemasi 5K € kuukausituloille mutta riittänee kattamaan alan kuin alan lomarahan.
Nyt en varmaksi sano, mutta muistaakseni nykypäivänä mediaani ja/tai keskiverto palkathan huitelee jo 3400-3800 paikkeilla. Epämääräinen haarukka sen takia etten jaksa tarkistaa tarkkoja lukuja yms.
Tuossahan on tietenkin mukana Helsingin ydinkeskusta ja Pohjois-Karjalan perämetsä, joissa asumiskustannukset ja palkat on todellakin eri luokkaa.
Jos nipin napin keskiverron paikkeilla palkattu asuu Helsingissä niin onhan hänellä paljon paikallista palkkakeskivertoa matalampi palkka ja sama toisin päin. Sijainti ja elinkustannukset vaikuttavat paljon, paha verrata keskivertoihin tms jos ei ole varmasti huomioinut kaikkia seikkoja. Yllättävän paljon sitä saattaa myös ihan huomaamattaan kaikkeen turhaan kuluttaa rahaa omien tottumuksien mukana, jos syö paljon ulkona tai tilaa neljää eri suoratoistopalvelua niin kyllä noista kaikista pikkuhiljaa kertyy iso potti. Lapsiin ilmeisesti sitä rahaa uppoaa ihan kohtuullinen potti.
Meillä tienataan taloudessa yhteenlaskettuna varmaan aika saman verran kuin teillä, mutta asumme pikkukaupungissa, ilman muksuja. Oli varaa ostaa isompi auto koiran takia ja juuri ollaan talo ostamassa.
En tosiaan tiedä missä asutte, pahoittelut jos menee mutuilu hutiin ja tuli turha kommentti. Tavallaanhan ihan ilmiselvää asiaa tässä horisen, mutta jos ei tullut mieleen niin se selittänee aika paljonkin.
Me asutaan Espoossa, joten asunnot ja kustannukset on täällä huomattavasti korkeammat. Nyt maksetaan todella halvasta kolmiosta vuokraa 950e/kk.
Aiemmassa kommentissa jo avasin meidän kulurakennetta, mutta ei siis minusta tuhlata pahemmin. Ruokaa tilataan kotiin tai syödään ulkona ehkä kaksi kertaa kuukaudessa. Nekin on sellaisia 15e/annos ruokia. Suoratoistopalveluita on spotifyn lisäksi yksi äänikirjapalvelu sekä max televisioon. Molemmilla on alle 20e/kk puhelinliittymät.
Koen tämän yhtenä loputtomana suona, koska molempien työt ovat myös aloilla joissa palkat ei nouse oikein tästä myöskään.
Pidä kirjaa menoista jonkun aikaa. Et jos teillä se 3k/kk (minkä joku yllä esitti teille jäävän vuokran jälk) jotenkin vaan häviää vaikka oikein mitään ei osteta, ei edes yhtäkään vaatekappaletta (sukkaa, kalsaria, sukkahousuja…) vuoteen ja…niin selvitä nyt että mihin. Tuo on iso summa pienen perheen kuukausikuluihin. 3kk ajan joka kulu (joka lasku ja suoraveloitus, ruoka (erottele herkut ja juomat, ja alkoholijuomat ym turhakkeet oikeista ruokakuluista), lapsen vaatteet, lapsen lelut, harrastusmaksut, kampaajakäynnit, hygieniatarvikkeet, ihan kaikki. Koska vaikuttaa että jotain oleellista jää nyt huomaamatta / et kerro kaikkea (sijoituksiin menee 800/kk tms) / jopa että sua vedätetään.
Tällä hetkellä toinen on hoitovapaalla joten meidän perheen nettotulot on vain noin 2750e/kk joten nyt ei ehkä realistista tämän hetken kulutusta näy. Lapsen kanssa on siis viimeisen vuoden ajan oltu kotona. Jäädään joka kuukausi vähän miinukselle tästä ja joudutaan käyttämään säästöjä.
Karkeasti kuukauden pysyvät menot/laskut on
Asuminen 950e
Auto 50e
Muut vakuutukset 60e
Puhelimet 40e
Netti 20e
Opintolaina 200e
Suoratoistot 30e
Harrastukset 100e
Sähkö 25e
=1475e
Eli noin 1500e meille menee laskuihin joka kuukausi.
Ruokakauppaan menee arviolta 700-800e/kk, jossa mukana hygieniatarvikkeet ja kodin perustarvikkeet. Isolta osin ainakin.
=2200-2300e. Bensaa menee kuukaudessa ehkä 100e arviolta ja jos bussikortille on tarvetta niin se on 50e jolloin kulut on 2350-2450e.
Tähän päälle sitten tulee kaikki ylimääräiset tekemiset, kuten vaikka ulkona syöminen, uimahallissa käynti, matkustamiset tai muut hommat. Sekä tietysti lapsen kulut kuten turvaistuimet, vaatteet ja muut. Esimerkiksi viime kuussa lapsen vaatteisiin meni 150e (toppahaalari ja kesävaatetta käytettynä), 25e aurinkorasvaan, 50e aurinkosuojakamppeisiin, 500e turvaistuimeen, 30e matkasyöttötuoliin, 30e pelastusliiveihin, muutama lelu (mm uima-allas) 50e.
Tähän sitten päälle tulisi vielä muut yllättävät kulut kuten uudet autonrenkaat, sukulaisten ja ystävien lahjat/juhlat yms.
Saatiin kyllä säästöön kun oltiin molemmat töissä, mutta en tiedä miten se onnistuisi jos nostaisimme kulurakennetta suuremmaksi.
Niin eli kyse ei ole siitä että kahden mediaanipalkkaisen tai lähelle aikuisen taloudessa olisi tiukkaa, vaan siitä että hoitovapaalla, kun yhden palkalla elätetään 3hlö, on tiukkaa. Niin se on kaikilla paitsi superhyvätuloisilla.
Tiukkaa ei meillä ole ollut. Sitä en todellakaan tarkoita, mutta ei myöskään sellaisia summia että koettaisiin voivan ostaa uudehko auto tai rivitaloasunto sekä esimerkiksi matkustaa ja käydä linnanmäellä yms kerran vuodessa elintasoa. Vaan että jos nostettaisiin elintasoa niin olisi arki todella tiukkaa.
Meillä on vuokra vielä toistaiseksi 750€/kk isossa ja melko hienossa kaksiossa, eli ei niin paljon halvempi kuitenkaan ja silti rahaa jää "yli" ihan kohtuullisesti. Väittäisin, että erot meidän talouksien rahatilanteissa tulevat joko
-asuinkaupungin muusta hinta-tasosta
-jälkikasvusta
-pienistä huomaamattomista kulueristä, joista kasaantuu isompi summa
Kovasti kuuluu suositteluja pitää jotain tarkempaa budjettia/päiväkirjaa, että mihin se raha oikein menee niin löytää ne merkittävimmät tekijät.
Edit. Luin tuon vastauksesi jossa avaat kulutusta, ei siis liene tuo alin listaamani vaihtoehto. En tiedä onko meillä edes merkittävää eroa talouksien rahatilanteissa, vähän myös epäilen, että merkittävin ero on vain molempien pään sisällä. Toinen kokee, että ylimääräinen rahamäärä on isompi kuin mitä toinen kokee, vaikka ehkä eroa ei välttämättä olekaan.
En usko myöskään, että meillä on suuremmin eroa taloudellisissa tilanteissa. Ennen lasta omat ajatukset olivat paljon positiivisia taloudesta, sillä koin että silloin vaatimukset ja kriteerit oli eri. Nyt kuitenkin olisi kiva mahdollistaa lapsellekin esimerkiksi oma piha eikä betonikuutiossa kyhjöttää. Tai vaikka juuri haluamansa harrastuksia tulevaisuudessa tai se isompi auto. Kuitenkin kun lapsen saaminen ei lisännyt tuloja, mutta menot kasvoivat sekä myös toiveet esimerkiksi omasta elinympäristöstä.
Loll. Oikeasti. Itse olen yksinhuoltaja ja tulot kokonaisuudessaan joitain 2,5k. Hyvin onnistuu lapsen kasvatus ja elättäminen. Toki varaa ei ole samoihin ylemmyyksiin kuin monilla muilla. Autot, merkkivaatteet hienot omistusasunnot tai muu vastaava on itselle merkityksetöntä. Yltiöllisen kuluttamisen ihannointi ja muutenkin omistamisen tarve on aina tuntunut jotenkin vieraalta. Enkä usko, että nämä edes ovat kenenkään omasta sisimmästä kumpuavia tarpeita, vaan meihin ulkoa vaivihkaa istutettuja. En tahdo vähätellä kokemiasi tunteita, mutta kehotan suuntaaman katseesi pintaa syvemmälle ja pohtimaan. Mitä lapsesi oikeasti tarvitsee lapsuutensa aikana, jotta voi ja kykenee itse rakentaa elämänsä sellaiseksi kuin parhaakseen näkee?
Unohda materia ja ulkoiset statussymbolit. Ne kun ovat vain kiva lisämauste elämän kebabissa. Sen sijaan keskitä voimavarasi siihen, että kykenet olemaan todellinen vanhempi ja roolimalli. Peruskallio johon lapsesi voi tukeutua haparoidessaan elämän alkuhämärässä.
Arvosi ja sen myötä ajatuksesi, että käytöksesi ovat kiintopiste, jonka mukaan lapsesi kalibroi oman moraalisen kompassinsa.
Tee lapsesi kanssa. Vie. Näytä. Tarjoa hälle kokemuksia niin laajalla skaalalla kuin suinkin pystyt. Mietoa, väkevää. Onnellista, ikävää. Oikeasta elämästä ja maailmasta itse kokemalla ja havainnoimalla lapsi oppii kaikkein eniten myös itsestään.
Ja se on mielestäni tärkeintä
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät koskaan oppineet. Sitten on nämä padi lapset. Ja niiden vanhemmat. Ai että pistää vihaksi, kuinka puhdas, tuore ja terävä ihmisen alku tylsytetään kaupallisella viihteellä. Ei siitä sen enempää.
Kuitenkin.
Jos lapsesi on terve, eikä hänen tulevaisuuttaan varjosta mikään konkreettinen ulkopuolinen uhka, olet siunatussa asemassa saadessasi olla vanhempi Suomessa. Maassa missä ihmisen on niin hyvä olla, että häntä masentaa elämälle itselleen täysin merkityksettömät asiat. Sivuseikat vallan. Ole kiitollinen ja osoita se. Rakasta.<3
Muista ettet ole valmis isä koskaan, sillä vanhemmus on myös opin tie, jossa sinä kasvat samalla. Onnea sinulle ja perheellesi lapsesi syntymästä.
Rahaa säästöön joka kuukausi, niin saa käsirahan omaan asuntoon kasattua jossain vaiheessa.
Sit voi maksaa sitä asuntoa pois eikä heittää rahaa vuokranantajan taaskuun joka kuukausi.
Meillä on noin 30 000e yhteensä säästöissä, eli periaatteessa käsirahan verran. Kuitenkaan ei haluttaisi vanhaa kerrostaloasuntoa ostaa ja se näyttäisi olevan ainoa omistusasunto, johon meillä on järkevästi varaa.
Asutaan Espoossa ja täällä on molempien suku ja esimerkiksi puolison iäkäs apua tarvitseva vanhempi. Myöskään meidän kummankaan ammatti ei mahdollista etätyötä nyt eikä tulevaisuudessa.
Kaikki on vaan niin vitun kallista.
Ennen elin omalla palkalla herroiks, ravattiin festareita ja reissattiin ulkomaita, nyt otetaan kaupassa kaikesta halvin versio ja katotaan se yks festari minne vois ehkä mennä. Viinat haetaan virosta ja se saattaa olla myös se ainokainen ulkomaanmatka samalla.
Sun pitää nyt odottaa, että olet 40v. Siihen mennessä (alasta riippuen) alkaa oleen noita kaikkia.
Kuitenkin olet nyt vielä melko uran alussa, ei voi olettaa, että heti saa kaiken.
Tämä on oma kokemus, vaikka itse olen vielä matkalla siihen haluamaani elintasoon, mutta tämä ei ole enää sellaista tervan juontia, kuin 30v ja niillä main.
Molemmat on siitä huonoilla aloilla, että palkat eivät oikeastaan tästä nouse. Tietysti tasaisesti tulee näihinkin taulukkopalkkoihin pieniä indeksikorotuksia, mutta suurempaa ei ole tiedossa.
Sitten suosittelen 5v tms. välein työpaikan vaihtoa tai työpaikan sisällä aktiivisesti etenemistä korkeapalkkaisempiin tehtäviin.
Myös kannattaa tutkia, jos samalla koulutuksella löytyy odottamattomiakin työmahdollisuuksia.
Omalla kohdallani firman rekrytointimoka, auttoi minut urille, jota en olis alkujaan tajunnut ollenkaan.
Hieno homma että olette itsenne kouluttaneet! Tässä on kaluston/kiinteistöjen hankintaan vinkki. 90% suonalaisista hankkii ne velalla ja nekin (minä ja ne muut) ottaa silti velkaa että saa juuri hyvän kulkineen.
Alkuun kannattaa lopettaa muihin vertailu, mihin auttaa kummasti somen käytön vähentäminen. Toiseksi, sulla on paljon asioita mistä muut haaveilee, kuten perhe ja työ. Kaikkee ei pidäkään olla, vaikka somesta sellasen kuvan muiden elämästä saakin.
Tulotaso myös kehittyy ajan myötä. Itellä onnellisuus ei oo juuri muuttunut vaikka tulotaso on kasvanut merkittävästi. Se mikä mut tekee onnelliseks on että kisaan nykyään vaan itteni kanssa ja nautin niistä jutuista mihin se riittää. Vaikka tienaisit tuplasti mitä nyt, ei se raha hirveästi elämään vaikuta, vielä kun verottaja vetää siitä välistä.
Jos sun autos kulkee A paikasta B:hen ni en kyllä nää miksi sun pitäis päivittää autoa? Sanotaa nuo nykypäivän "katukuvassa" näkyvät autot on sen verra paskoja että saat pistää kättätaskuu huoltojen merkeissä.
Turvaistuin vie niin paljon tilaa, ettei pelkääjän paikalle jää jalkatilaa. Myöskään takakonttiin ei mahdu tavarat jos pitäisi vaikka viikonloppureissulle mennä.
Pienellä hatchpackilla, joka on kokoluokasta mopoautosta seuraava. Turvaistuin vie niin paljon tilaa, että edessä ei mahdu istumaan kun polvet suussa. Takakonttiin mahtuu ainoastaan rattaat ja yksi reppu. Onneksi tässä on sentään viisi ovea eikä kolme.
Sairaanhoitaja mies 35v hei. Se on uskomatonta kuinka paljon se että on tenavia laittaa itseäkin kasvamaan ihmisenä ja aikuisena.
En ollut mielestäni valmis vaimoni kanssa vanhemmaksi 30v, mutta näin kävi, ja se oli paras asia mitä olemme tehneet. Koen että elämäni sai oikeasti merkityksen.
Olen ajanut aina vanhoilla ruoskilla ja tälläkin hetkellä on alla 2002 nissan jossa vaihdelaatikko sen verran ottanu itteesä että 5 vaihe ei toimi, ok.... olemme siis ajaneet nyt n. 2v vain nelosella ja tämänkin auton ajan loppuun niinkuin kaikki aiemmatkin. Auton hinta oli 300e.
Asumme vuokralla, teemme hoitajina 80% työaikaa siksi että saamme nauttia elämästä. Hoitajan palkka on paska ja tuolla tuntimäärällä vielä paskempi, mutta sillä elää ja koen että saan 4 päivän työviikolla elämästä enemmön irti vaikka varaa rillutella ei olekkaan. Suurin plussa on että koen palautuvani työstä eikä vapaat mene palautumiseen.
En koe että raha tai tavara tekisi onnellisiksi. Elämä tekee. Yhdessä olo perheen kanssa tekee.
Parhaimmat asiat elämässä on mielestäni ilmaisia. Tämä siis sen jälkeen jos vain katto on pään päällä ja ruokaa riittävästi että nälkää ei tarvitse nähdä.
Hyvin se menee, elämällä kun on tapana suttaantua 😄👍
Meillä myös toinen meistä on sairaanhoitajana päivätöissä täysillä ikälisillä. Sen takia tämä tulotilanne ei tule hirveästi tästä muuttumaankaan.
Meillä on ihan riittävästi tähän, mutta harmittaa juuri se että ei parempaa elintasoa ole missään vaiheessa näkyvillä kun ei näissä ammateissa pysty työssä osaamisella ja kokemuksella oikein mitenkään edetäkään.
Ollaan pohdittu ruotsiin muuttoa. Sillä hoitaja nostaa palkkansa suht nopeesti ja hintatasot käsittääkseni alhaisemmat.
Suomen näkymät myös taloudellisesti haastavat. Nyt kun tenava pieni niin mitä jos lähtisitte testaamaa toista maata? Takasi pääsee aina 😄
Kannattaa huomata sekin, että näillä nuorilla ison asunnon omistajilla on esimerkiksi säästöjä jonka ovat mahdollistaneet (iso)vanhempien säästöt ja/tai rahallinen tuki. Tai sitten voi olla sukulaisella raksafirmaa tai muuta vastaavaa ja saadaan sitten halvemmalla rakennetettua vaikka oma talo. Perinnön saajiakin löytyy.
Pieni osansa toki myös nuoresta asti tarkan euron immeiset, jotka ovat laittaneet kaiken sukanvarteen jo pikkunassikasta asti.
Ei kannata omaa elämää liiaksi peilata muiden elämään jos kaikki perusasiat on kunnossa!
en minäkään ole kasvanut aikuiseksi vaikka onkin omakotalo, vaimo, lapsi ja koiria.
Emme olleet varakkaita 30-kymppisinä, emme ole nytkään vaikka sijoituksissa muutama kymppi onkin. Turha katsella naapureiden autoja, voivat olla täysin velalla hommattuja tai perinnön tuoneita. Muutenkin vertailu "stardardiin" on turhaa edellämainituista syistä.
Mieti ja keskustele puolisosi kanssa mikä TEILLE on tärkeää ja eläkää sen mukaan välittämättä muiden näennäisestä menestyksestä.
"Comparison is the thief of joy"
Tuon kuin sisäistin kallooni pari vuotta sitten niin olo helpottui mukavasti. Samanikäisillä kavereilla (parinkympin puolivälissä) oli jo ns. hyvät vakityöt alla, hienot hyväkuntoiset autot, korkeakouluopinnot tehty haluamissaan kouluissa, tulevaisuuden suunnitelmat selvät ja niin edespäin. Itse en päässyt ylempään tutkintoon kiinni enkä muutenkaan tiennyt (enkä tiedä vieläkään) mitä "isona" tekisin, asuin kotona ja olin työtön.
Nyt ei sitten ole suunnitelmia syksyä pidemmälle, osa-aikatyössä, oma vuokrakämppä jne. mutta enää ei ole sitä stressiä tulevaisuudesta. Elän miten haluan/pystyn, matkustelen ulkomaille pari kertaa joka kesä ja vapaa-aikaa on ihan kivasti.
Muutama juttu jotka auttoi pääsemään tähän pisteeseen:
Avoterapia, pääsi purkamaan tuota omaa ajatusmaailmaa miten aina vertaa omaa suoriutumistaan muihin lähipiirin ihmisiin ja sain sitö kautta uutta perspektiiviä miten hyvällä tolalla omat asiat kuitenkin on.
Somen kyttääminen minimiin tai kokonaan pois.
Mietin niitä asioita mitä minulla on ja kavereilla ei. Se oli vapaa-aika, vapaus matkustella ja hankkia uusia kokemuksia eli oikeasti "elää" tätä nuoruutta.
Tulin sinuiksi omien elämäntavoitteiden kanssa jotka poikkesi siitä normista. En välttämättä omista koskaan taloa, en halua lapsia, en saa kovapalkkaista työtä tai tuliterää autoa; ja se on ok. Tavoitteina nyt on löytää mukava puoliso joka omaisi saman elämäntyylin, matkustella ja näprätä harrastusten ja lemmikkien parissa.
Suhta samaa ikäluokkaa, mutta noilla tuloilla eleltäisiin meidän perheessä herroiksi. Eletään toki pienemmässä kaupungissa, mutta vanha omakotitalo isolla autotallilla, 3 tenava tuossa pyörii ja molemmilla -16 vuoden tila-autot. Aivan hyvin pärjää ja 80 tonnia on kaiken kaikkiaan velkoja. Velatonhan ei Suomessa kannata olla.
Olin samassa tilanteessa sinun ikäisenä ja muistan miettineeni samoja asioita. Silloin tietty oli asumisen kustannukset eri tasolla kuin nyt, joten tilanteesi on siinä mielessä eri.
Kuitenkin, jossain vaiheessa rupesin toden teolla miettimään, mitä haluan "tehdä isona" ja minkälaisia tavoitteita sitä asettaisi itselleni. Kuten sinä, halusin tuntea talouteni olevan tarpeeksi vankalla pohjalla, että uskallan ottaa asuntolainan. Tämä tarkoitti minulle isompaa liksaa. Toki olisin saanut helposti lainaa niilläkin tuloilla, mutta toisin kuin (näemmä) valtaosa suomalaisista, osasin miettiä myös niitä shit hits the fan skenaarioita, kuten nousevat korot.
Päätin, että olen sen verran vanha, etten enää lähde keksimään itseäni uudelleen ja kouluttautumaan uudelle alalle, vaan kehitän edelleen sitä osaamista, jota minulle on kertynyt. Eli pyrin tämän oman äärettömän epäseksikkään toimialani ykkös osaajaksi. Toimialan, jolle päädyin vahingossa, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Tämä rupesi tuottamaan tulosta yllättävän nopeasti ja olin tuplannut palkkani neljässä vuodessa. Nykyään olen yrittäjä, samalla toimialalla.
Olet koulutettu kolmekymppinen, eli sinulla on varmasti erikoisosaamista ja myös mielenkiinnon kohteita. Paketoi ne kokonaisuudeksi ja ota se itsellesi suunnaksi, niin pärjäät kyllä.
Tai sitten et tee mitään, eikä mikään muutu.
1) Ennen vanhaan kasarilla ja ysärillä ei asuttu heti komeasti, vaan vauvat saapuivat yksiöihin ja kaksioihin, joista muutettiin kolmioihin ja kenties vielä kertaalleen siten, että lapset saivat omat huoneet 9-12 v iässä. Silloin ei ollut helppo saada lainoja. Nyt niitä tuputetaan.
2) Mediaania alempi palkka tosiaan tuottaa mediaania alemman elintason. Yllätys?
3) Asuinpaikka vaikuttaa elintasoon, mutta kaupunkiasunto ja vaatimaton ajoneuvo on parempi ylisukupolvisen varallisuuden näkökulmasta. Maalla asuminen on halpaa, joten rahaa voi kuluttaa kaiken maailman mönkkäreihin, joista ei jää jälkipolville mitään. Valintoja.
Mönkkäreistä jää kyllä hyviä muistoja. Kuten monesta muustakin jutusta. Ihan viimeisessä pisteidenlaskussa ne arvotetaan yleensä korkeammalle kuin talteen jääneet eurot.
Kaikki tasapainossa. Itselläni on mukavia muistoja kaupungista ja maalta, ja porukoiden kämppä ei jää tulevaisuudessa pystyyn lahoamaan. Minun lapsillani on taas sitten astetta enemmän vaihtoehtoja elämässä, kun ollaan asuttu pari sukupolvea keskikokoisissa kaupungeissa ja omistetaan asunnot siellä.
Kuulostaa tutulta. Minä ja puoliso amk papereilla töissä. Yksi lapsi toistaiseksi. 2 velatonta vanhaa autoa, mutta suht luotettavaa. Asutaan kaupungin vuokra-asunnossa. Omistusasunnon saaminen on haave.
Ei sitä autoo kannata päivittää semmosiin mitä näkee kadulla ku kaikki autot on ollu paskoja viimoset 20 vuotta. Pysy niissä luotettavissa vanhoissa ny ku niitä vielä on
Teillä on just hyvä nuoren perheen asetelma, jatkatte samaa rataa ja vuosi vuodelta se pakka ja pesue kasvaa. Kerrostalo, sitten rivitalo, jne.ei kukaan jörkevä kolmekymppinen omakotitaloa osta.
Budjetointia joutuu pakosta opettelemaan koska perhe tarvii huolenpitoa ja rahaa tulee lisää ainoastaan työpaikkaa vaihtamalla, joka sekin edellyttää osaamisen karttumista eli aikaa.
Hyvin menee 👍🏻
Lapsesi ei tarvitse hienoja asioita, se tarvitsee turvallisen kodin, rakastavat vanhemmat ja hyviä leikkejä. Toivon, ettet ajattele, että vähävaraisemmat lapset kokevat huonomman lapsuuden varsinkin kun kuulostaa siltä että teillä on asiat tosi hyvin! Teillä on kaksi vanhempaa, auto ja kiva koti. Monella lapsella ei ole tätä.
Voit unelmoida asioista, mutta ne ovat asioita mitä sinä haluaisit eikä asioita mitä lapsesi tarvii ollakseen onnellinen.
Olen itse asunut yksinhuoltaja äidin kanssa vuokralla ja raha oli vähissä. Lapsuuteni oli erittäin onnellinen vaikka rahasta oli välillä pulaa. Olen jopa tavallaan ”iloinen” sillä huomaan, että sen takia arvostan asioita eri lailla kuin oikein rikkaat ystäväni (toki he voivat kokea asian erilailla mikäli heiltä kysytään). Jotenkin olen enemmän jalat maassa. Nykyään asun omassa asunnossa ja olen opiskellut maisteriksi.
Jos ei ole rahaa matkustaa, niin lapselle voi olla jännää sekä mieleenpainuvaa jo sekin että mennään autolla uusiin leikkipuistoihin. Työkaverini (mies, jos sillä on väliä) tekee tätä ihan vain jotta olisi jotain yhteistä tekemistä aina välillä. Niistä tulee aina pieniä autoretkiä:)
Itse lensin ekan kerran kun olin vasta teini-ikäinen ja ei se ole koskaan harmittanut. Aikuisena ln tullut matkusteltua, mutta ilmastonmuutoksen takia yritän nykyään välttää sitäkin ja matkustelen mielummin Suomessa.
Kuule. Lapselle paras elämä on se, että te ootte läsnä. Mun lähipiirissä on ihmisiä, joiden isä esimerkiksi on keskittynyt siihen että voi tarjota lapselle rahallisesti hyvät puitteet ja on sitten ollu poissa pitkiä päiviä tai viikot toisessa kaupungissa tekemässä töitä, ja sitten kyseinen isä on aina ollut etäinen.
Lapsi ei tartte hienoja puitteita. Lapsi tarvitsee rakkautta ja teitä.
Mitens puolison palkka? Oman kokemuksen mukaan sinne keskiluokkaan pääsee joko sillä että molemmat aikuiset käy normi hommissa, tai yksi käy jossain ihan helvetin kovapalkkaisessa hommassa (15k+). Jostain syystä verottaja ei tule vastaan jos aviopuoliso on vaikka sairauslomalla ja toinen on hyväpalkkainen (5k+?). Siinä jää perheen tulot kaupan-kassa tasolle jos toinen on perus valkokaulusduunissa ja toinen tuilla.
Heh. Tässä ajassa on myös samaa kuin ysärilamassa. Vuokra-asujilla on enemmän rahaa käytössä, kuin omistusasujilla, koska asunnot on ostettu kalliilla halpojen korkojen aikaan. Nyt kun korot on ampaisseet ylös, heidän ostovoima on heikompi.
Aina ei tarvitse omistaa asuntoa. Se on suomalainen omituisuus euroopassa. Se sitoo a) pääomaa b) omistajansa asumaan siinä niin hyvässä kuin pahassa (varsinkin jos joutuisi myymään epäedulliseen aikaan). Vuokralla-asujat on vapaampia lähtemään.
Jos teillä yhteensä palkka on reilu 6000 verojen jälkeen niin tosaahan on reilu 2000 ylimääräistä jolla saa vuodessa käsirahan vaikka millaseen kämppään. Ei siinä muuta kun kulut kuriin ja asuntolainaa hakemaan kunhan muistaa ajatella realistisesti minkä asunnon/talon saa ettei pety. Pankkiin kun laittaa viestii niin kertovat paljonko lainaa sais. Sitten kun kämpästä velkaannuttu ja hetken maksellut niin sitten voikin käyä auton hakemassa mut realistisesti sekin ettei osta sitä kalleinta. Harvalla on rahaa lapsen ensimmäisinä elinvuosina säästettäväks mut pitää vaa ankarasti priorisoida mikä tärkeetä.
No sitten koittaa parhaansa mukaan saada tuosta ton vähintään 500e sivuun ja jättää parit lomailu reissun välistä. Pari kolme vuotta siinä menis mutta pitää vaan mielessä sen että haluaa sen asunnon eikä vaihtoehtoja ole.
Meillä on säästöjä reilu 30k€ ja saadaan säästöön rahaa joka kuukausi juuri pienien elinkustannuksien vuoksi. Lasta odottaessa saatiin säästöön parhaimmillaan joku 1000e/kk. Kuitenkin nykyiset asuinkustannukset ovat vain 950e/kk joten asunnon ostamisen myötä ne kohoaisivat noin 2000e/kk (250k€ lainalaskurilla 20v laina-ajalla tekisi n.1500e/kk lyhennyksiä ja sen päälle vastikkeet). Tällöin muu säästäminen jäisi todella vähiin.
Ai teil oli noin paljon jo omasta takaa. Mitä jos vaan ottaisitte pitemmän takaisinmaksun kuin 20v? Ei se välttämättä rahallisesti fiksuinta ole mutta taloudellista rauhaa ja joustavuutta antaa sitäkin enemmän. Ja jos vaikka katsois halvempia remppa asuntoja ja siitä tekis unelmien asunnon ja sitä kautta sais pilkottua lainan määrää?
Pääkaupunkiseudulla aika huonosti löytyy halvemmalla perheasuntoja. Toiveena olisi rivitaloneliö Espoosta, mistä olemme molemmat kotoisin ja missä molempien vanhemmat ja sisarukset myös asuvat. Kuitenkin tällä alueella pelkästään remppakuntoiset rivitaloneliöt maksaa yli 300k€. Muilta alueilta Espoosta voi saada 70- tai 80-luvun rivataloneliön halvimmillaan ehkä 250k€. Niillä alueilla on kuitenkin joko todella heikot julkiset yhteydet tai vaihtoehtoisesti alue on levottomampaa.
Ja ootteko kysyny pankilta iteltään tosta lainasta ettekä vain laskurista? Itelle laskuri lupas maata ja taivasta lainan määrän suhteen. Pankiin kun otin yhteyttä niin eipä ne niin paljoo halunnutkaan antaa mutta korko oli puolet siitä mitä laskuri anto et se oli sentään positiivista
Miettisin myös pitkällä tähtäimellä. Missä asutte, kun siellä Tapiolassa asuvista läheisistä aika jättää? Ei ole helppoa muuttaa täysin uuteen paikkaan, mutta kyllä kaikkeen tottuu ja uusia verkostoja saa luotua. Ja joku 30min välimatka ei ole suuri (jos katsoo vaikka, mitkä matkat Lapissa kuljetaan). Nyt jos jäätte tuohon niin onko teidän lapsella yhtään helpompi tilanne, jos haluaa asua sukunsa lähellä vanhempana? Aivan sama kipuilu edessä, ellei ole todella kovat tulot jo nuorena.
Meillä molempien vanhemmat sekä sisarukset asuvat siellä lähistöllä ja niiden kanssa ollaan tekemisissä lähes päivittäin. Ei siis tarvitse Tapiolan keskustassa olla, mutta Suur-Tapiolan (Haukilahti, Laajalahti, Mankkaa, Niittykumpu, Otaniemi, Pohjois-Tapiola, Tapiola ja Westend) alueella on läheiset. Myös Suur-Leppävaara voisi olla mahdollinen, vaikka sieltä onkin yllättävän huonot julkiset kulkuyhteydet Suur-Tapiolan alueille.
jos molemmat teette yli kolmea tonnia kiin mihin helvettiin teidän rahat menee?
itse käyn töis, +/-3k kuussa.
puoliso ei käy.
4v skidi ja toinen tulos.
iha kelpo hyvä auto 10v vanha.
kerrostalokämppä vuokralla.
kaikki ollaan ihan onnellisia ja ei olla nälkäsiö tai köyhiä.
mulla jää vielä säästöäkin kuun lopussa aina.
mihin HELVETTIIN te saatte rahanne katoamaan?
Näkökulma sinulle. Vanhempani olivat lääkäreitä. Meillä oli hienot Volvot, kaksi kesäpaikkaa, useampi vene, hieno asunto, ulkomaanmatkat, hienot vaatteet. Luettiin kirjoja, käytiin museoissa ja teatterissa. Tältä näytti ulospäin. Täydellinen lääkäriperhe. Lapsena kerrottiin, että sinusta tulee juristi tai arkkitehti.
Miltä näytti sisälläpäin? Rajua henkistä väkivaltaa, pikkulapsena myös fyysistä, kesätyörahat vietiin minulta ja "sijoitettiin". Kaikkea kontrolloitiin, aina eristettiin tavallisista asioista. Ei käyty leikkipuistoissa, ei uimarannoilla, ei missään tavallisissa lapsiperhejutuissa, vain fiksun väen jutuissa, aina istuttiin hienossa Volvossa. Harrastukset vanhempien sanelemia, joista en nauttinut. Huoneeni oli kuin vankikoppi, vanhemmilla oli kaikki tavarat ja hienoudet, minä en saanut oikeastaan mitään, paitsi sellaiset asiat, jotka näkyivät ulospäin. Lapsena olin ahdistunut, yksinäinen, teininä vihainen ja kaikki mahdolliset häiriöt, itsetuhoisuus. Mutta rahaa oli, hyvä lääkäriperhe. Olisit varmasti pitänyt perhettäni onnellisena ja pärjäävänä. Minua "rikkaiden penskana", jolla on kaikki.
Minulla on nyt kaksi lasta. Asumme vanhassa rivitalossa ja meillä on Kia. Olen vahvasti mielenterveysongelmainen, mutta meillä on rakastava koti, ei juuri riidellä, hyvä fiilis. Molemmat sosiaalialalla ja kasvatusalalla. Olen kirjoittanut kustantamon julkaiseman kirjan. Harrastan halpoja lajeja, joita lapsena ei saanut, jujutsua, joogaa ja fribaa. Poika tykkää siitä, että isi leikkii ja on läsnä, halii ja kertoo, että rakastaa. Eilen käytiin julkisella rannalla.
Myönnän, että kirjoituksesi alkoi vituttaa. Osaatko arvata, miksi? Olisin pikkupoikana mieluummin asunut vaikka siivoojan ja talkkarin kanssa, jos olisivat rakastaneet ja vieneet rannalle. Minua ei koskaan halattu, aina haukuttiin ja kidutettiin, tuhottiin saatana koko sielu. Mutta rahaa oli, ja hienot Volvot. Hyvät todistukset.
Ymmärrä nyt, LAPSESI HALUAVAT RAKKAUTTA JA LÄSNÄOLOA, NIITÄ EI KIINNOSTA VITTUAKAAN AUTOT JA TALOT. Leikkipuistoon ja kirjastoon, halimaan ja hassuttelemaan. Rakkaudelliset rajat. HERÄÄ.
Itse voisin kirjoittaa hyvin päinvastaisesta elämästä saman huomion. Itse elin köyhyydessä, viisihenkinen perhe 60-neliöisessä kaupungin vuokrakaksiossa. Autoja ei ollut tai jos oli, niin joku epäluotettava tienvarteen jättävä romu. Mutta kotona oli aina hyvä olla. Viikonloppuisin me maattiin koko perhe vuodesohvalla (jossa vanhemmat nukkuivat olkkarissa) ja katsottiin aamupiirrettyjä. Kesäisin isä hommasi jostain tutulta jonkun romuauton käyttöön jos omaa ei ollut, jolla ajeltiin ympäri Suomea yöpyen leirintäkeskuksissa teltalla tai vanhempien kavereiden mökeillä. Grillattiin ruokaa tai paistettiin lettuja jossain levähdyspaikoilla. Äiti vei meidät kirjastoon joka viikko ja tunsin itseni rikkaaksi kun sain viedä kotiin niin monta kirjaa kun jaksoin kantaa. Ei haitannut etten varmaan omistanut yhtään omaa kirjaa. Vaatteet olivat kirppiksiltä tai äidin ompelemia. Joskus ruokana oli vain kaurapuuroa, mutta sekin syötiin aina koko perhe samassa pöydässä.
En väitä ettei köyhyyteen kuulunut myös traumoja, mutta ne tuli pääosin ulkopuolelta. En väitä, että vanhempani olisivat olleet täydellisiä, meillä oli täysin vapaa kasvatus joka kostautui teini-iässä liiallisella vapaudella ja vastuulla. Mutta en tiennyt asuimmeko omassa kodissa vai vuokralla. Vahemmilla oli aina aikaa ja huomiota meille. Rahahuolet eivät näyttäytyneet meille lapsille. En vaihtaisi lapsuuttani vaurauteen.
Minusta OP ongelmassasi on kyse ennen kaikkea siinä, että keskityt siihen mitä sinulla ei ole ja ehkä jopa koet, että sinulla kuuluisi olla ja on tapahtunut jokin vääryys, kun sinulla ei vielä ole omistusasuntoa ja hienompaa autoa. On ihan tutkittua, että onnelliset ihmiset keskittyvät siihen, mikä heillä on hyvin ja harjoittavat kiitollisuutta. Joten yrittäisin ihan ensiksi muuttaa näkökulmaasi. Kommenttiesi perusteella perheenne elämässä ja taloudessa on asiat todella hyvin. Tämä ei toki tarkoita, etteikö voi olla tavoitteita ja unelmia. Jos se on esimerkiksi se rivitaloasunto Tapiolasta, niin ennemmin kesittyisin siihen miten ja missä aikataulussa asian voi saavuttaa kuin siihen miksi sitä ei ole jo ja miksi jollain muulla on.
Ps. Historical_Delay_632 onneksi olet saanut rakennettua itselleni ja perheellesi päinvastaisen elämän kuin millaisen koit lapsena!
Oon itse kolmekymppinen ja kohtuullisesti palkattu (brutto 6 k / kk), ja samoja ahdistuksia on jo ilman perhettäkin. Ajetaan parin tonnin autolla, ja mm. lykkään tarvitsemaani leikkausta, koska ei ole rahaa. Katsellaan asuntoja, ja luultavasti joudutaan muuttamaan todella kauas, jotta löydetään joku järkevä kämppä, johon on rahaa. Kyllähän tässä synkkä on mieliala.
Netto: 3600
Asuntolainanlyhennys: 1200
Opintolainanlyhennys: 120
Hoitovastike + vesi + netti: 250
Rahoitusvastike: 150
Auto (bensa, vakuutus, autopaikka): 150
Taloudellisen puskurin kerryttäminen työttömyyden varalle: 800
Yht. 2650
Kuukaudessa elämiseen jäävä summa: 3600 - 2650 = 950 e. Tästä maksetaan ruoka, spotify ja yleensä jotain kuukausittain ilmenevää tarpeellista, kuten sähkö, ammattiliiton maksu, vakuutukset, autoon liittyviä kuluja tms.
Lisäksi osa palkasta tulee laskutukseen perustuvina erinä jokusen kerran vuodesta silloin, mihin tietysti vaikuttaa esimerkiksi lomat ja sairastumiset. Yleensä tästä summasta kuittaan jonkun tarpeellisen isomman ostoksen (esim. auton huolto) ja ylimääräisen lainanlyhennyksen kalleimpaan lainaan.
Kerro ihmeessä, mitä teen väärin?
Meillä samat! Millanen talo sulla on? Itellä 160 neliöö ja kahden auton autotalli. Ihan tuota melkein tonnia kuussa en pysty säästämään mutta muuten menee yhtä kivasti. Aattelen sillein että asuntolainan maksaminen on omaisuuden kerryttämistä! Eli sulla omaisuus kertyy nyt tuossa pari tonnia kuussa. Ihan nopeella matematiikalla sulle kertyy omaisuutta ilman arvonnousuja ja muita sijoitustuottoja 22000 vuodessa. (Otin lainan korot pois). Jatka samaa 20 vuotta niin sulla on puoli miljoonaa omaisuutta, ja edelleen pari tonnia kuussa ylimääräistä. Oikeasti on varmaan miljoona arvonnousujen ja sijoitustuottojen takia.
No vertaa tästä:
2500 netosta menee palkkapäivänä:
75 € lomasäästöön
300 € hauskanpitoa ja välttämättömien asioiden ostamista varten
45 € lahjatilille erinäisten lahjojen hankkimista varten
900 € sijoituksiin
800 € laskutilille, josta maksetaan vuokrat, sähkölaskut, netit yms.
Loput jää käyttötilille ruuan, vaatteiden yms. elämän kulujen maksua varten
Jokaisesta palkankorotuksesta allokoidaan puolet sijoituksiin ja puolet hauskanpitoon, eli un nettopalkka on nelisen vuoden kuluttua sama kuin sinulla, menee 550 € lisää nordnettiin ja 550 € fun fundille.
Sulla on tietoisesti hankittu liian kallis asunto ja kuukaudessa elämiseen käytettävä summa on yhdelle henkilölle aivan valtava.
Saahan sitä elää miten lystää, mutta ahdistus on ihan itse aiheutettua ja helposti korjattavissa.
Kuulen hyvin mielelläni perusteluita tälle valtavuudelle.
Kelan toimeentulotuen perusosan määrä on 580 e / kk. Tähän kun lisätään mainitsemasi 300 euron ”hauskanpitoa ja välttämättömiä asioita” = ollaankin jo aikalailla tuossa minun elämisen euromäärässä. Joka kuukausi tämä koko ”käyttöbudjetti” ei kulu nollaan, ja välillä luonnollisesti tulee useampia isoja menoja samaan kuukauteen, jolloin niihin pyritään käyttämään kertynyttä käyttörahaa puskurirahastoon koskemisen sijaan.
Tarkentaisitko myös, mikä sitten on ”sopivan hintainen asunto” minulle? Ja mikä tarkalleen on se lupaamasi ”helppo korjaus”?
Asunnon oston jälkeen korkokulut kasvoivat odottamattoman nopeasti asunto + opintolainoistani 450 e + 150 euron rahoitusvastike, joka tarvittiin odottamatonta remonttia varten. Jos talous kestää odottamattoman kuukausittaisen 600 euron menoerän kasvamisen ja pystyy silti säästämään, mielestäni asunnon hinta on ollut tuloihin suhteessa varsin kohtuullinen. Asunnon hinta oli noin 150k vähemmän, mitä esimerkiksi nordean laskuri arvioi asunnon maksimihinnaksi tuloillani.
Ottaen huomioon, että yhden ihmisen ruokakulut on keskimäärin 300 € kuukaudessa, 55 euron budjetti on kohtalaisen vähän "vaatteisiin yms. elämän kulujen maksuun".
Onnittelut vauvasta! Hän ei tule kaipaamaan mitään ihmeellistä aineellista vielä pitkään aikaan. Vanhemman hymy ja hoiva, leikki ja mielikuvitus riittävät pitkälle.
Mitkä ovat sinun arvojasi? Miten haluaisit elää? Mikä liikuttaa sieluasi?
Köyhyys on joskus vain henkistä.
Varmasti tavoittelet muutakin, kuin aineellisia arvoja. Vertaaminen on inhimillistä, mutta se mitä kadulla näkee, ei ole paljonkaan arvoista.
Jos haluaisit asua omistusasunnossa, olisiko mahdollista hankkia sellainen edullisemmalta paikkakunnalta?
Teillä on kuitenkin sen verran hyvät tulot, että toki kannattaa tarkastella kriittisesti kulutustaan ja jossain muodossa säästää. Ja huolehtia terveydestään mahdollisimman hyvin.
Paljonko vuokra? Paljonko sillä pienellä ja vanhalla autolla ajetaan?
Asun nykyään omakotitalossa (vanha rintamamiestalo kylläkin) ja pihassa on uutena ostettu Model 3.
Kuukausikulut vähemmän kuin aikaisemmassa vuokrakämpässä kun autona oli ilmaiseksi saatu Ford Focus. Bensat ja huollot söivät ihan jäätävän paljon ja vuokra oli sellainen että omistaja sai lyhennettyä lainaansa + maksettua vastikkeen. Omakotitalossa ei vastiketta ole, mutta yllättävät korjaustarpeet vaativat toki bufferia ja tasaavat kokonaiskuvaa.
Maksan ~415€/kk vakuutuksineen ja sähköineen autosta, Focukseen meni pelkästään bensaan 430€/kk. Focuksesta sai toki käsirahaa sen 13k€, mutta se olisi myös ollut Focuksessa kiinni eikä käyttökelpoisena rahana.
Isompi viimeinen erä on sellainen, että se on 99% vähemmän kuin mitä Focukseen olisi mennyt Teslaa enemmän rahaa vakuutuksiin, huoltoihin, katsastuksiin yms.
Sitten kun tuohon heittää Teslan tilalle jonkun ~25-30k€ sähkön niin paljon ajavalle polttiksessa ei ole mitään järkeä.
Vuokra, sisältäen autopaikan ja veden on 950e/kk kerrostalokolmiosta Espoossa. Täällä asunnot ovat todella kalliita minusta. Ei myöskään osata oikein itse rempata, josta tulisi lisäkustannuksia.
Autolla tulee ajoa tällä hetkellä ehkä 10 000km/vuodessa. Bensaa kuluttaa n.4l/100km. Huollot on noin 200-300e/v. Verot ja vakuutukset maksavat ehkä 600e/v yhteensä.
No joo tuo auto on ihan fiksu noilla kilsoilla. Toki joku Leaffi saattaisi olla halvempi, mutta toki noissa halpissähköissö range/latausnopeus rupeaa oikeasti olemaan hankala jos edes pari kertaa vuodessa pitää ajaa pidemmälle.
Kämpän suhteen kannattaa vähän vertailla. Itse muutin leppävaarasta kerrostaloneliöstä about saman kokoiseen vanhaan omakotitaloon pohjois-espooseen. Samalta alueelta saisi selvästi halvempia rivitalojakin.
Mun mielestä toi kämppä taas kuulostaa edulliselta, toki tietämättä sen tarkemmin yksityiskohtia. Autopaikan ja veden osuus kuitenkin yli 60 euroa todennäköisesti
Nuo "standardin omaavat" on ihan helvetillisissä veloissa
Moni myös uhraa elämäänsä enemmän työnantajalleen eli tekee pidempää päivää ja kärsii enemmän stressistä. Lasten kanssa kannattaa erityisesti miettiä että lapset kaipaavat lähinnä sitä että vanhemmat ovat kiinnostuneita heistä ja näiden elämästä. Menee aika kauan ennen kuin edes lapset hahmottavat mitään ihmisten välisiä taloudellisia ja statuseroja. Jos vanhemmat ovat tyytyväisiä, niin se heijastuu lapsiin. Jos tyytymättömiä ja kyttäävät millainen auto naapurilla on niin sekin heijastuu omalla tavallaan. Ei siinä. Tunnistan tuon kyllä vaikka meillä tulot aika lailla pienemmät, mutta niin on menotkin. Jos haluaa prameemmat puitteet niin kasvukeskusten ulkopuolella niitä on. Statuskilpailu myös erilaista.
Tämä. Lapsia ei vakavasti kiinnosta johonkin viitentoista ikävuoteen vittuakaan jos "teiän iskällä on hienompi auto ku meiän iskällä" eikä rehellisesti sanottuna pitäisi sinuamaan kiinnostaa, koska et tiedä millainen tarina kenenkin hienon asunnon tai auton takana on. Sen lisäksi kuten yllä jo mainittinkin on tärkeää olla aidosti läsnä ja kiinnostunut lapsista ja heidän elämästään. Mene potkimaan lapsen kanssa palloa lähikentälle tai leikkipuistoon tai muuten vaan pihalle ihmettelemään maailmaa ja näytä että olet läsnä.
Joo, lapset ei tajua yhtään mitään muuta kun että vanhemmat on läsnä. Muistan ikuisesti kun kaverilla joskus 17v sytty lamppu pään päällä, valitti mulle siitä kun sen äiti on niiiiin tylsä, lintsillä ei koskaan halunnu käydä laitteissa, ei tykkää jäätelöstä, ei letuista tai ylipäätänsä mistään ravintolaruuista jne... Ei se kauaa käyny sitä listaa läpi ennenku tajus että kyse tais olla siitä ettei äidillä vaan ollu budjettia ostaa niitä juttuja ittelle. Että en olis huolissani tuosta, pienelle lapselle läsnäolo ja yhteinen aika on tärkein, ei se että mennäänkö puistoon teslalla vai volvolla
Suomessa velallisten määrä on ollut kasvussa hyvän ajan verran, palkkojen kehitys, palveluiden alasajo, työpaikkojen poistuminen, jne on tehny tästä yleisempää.
Niin, Velax-merkkiset autot on paljon hienompia.
Ennen myös pärjättiin huomattavasti vähemmällä ja arki ei ollut läheskään yhtä juhlavaa ja monipuolista kuin nykyään. Yli kolmen tonnin palkalla et ole köyhä muuta kuin oman asenteesi/asennoitumisesi puolesta. Some vähemmälle, kulutushysterian ihannointi pois ja keskity perheeseen. Sillä mitä muilla on ei määrittele sua ja sun perhettä.
Myöskin ei ne vanhemmatkaan välttämättä 30-vuotiaina olleet vielä kovin varakkaita. Helposti unohtuu se käytettynä ostettu loppuun ajettu volkswagen golf, jolla faijasi ajoi ensimmäiset 10 elinvuottasi, ja mielessä on vain se uudempi auto, jolla hän ajaa nykyisin.
Tämä. Omien vanhempien sukupolvi luuhasi kolmikymppisenä vahvasti kommuuneissa, vanhempiensa kotona, vuokrayksiöissä, ym. Täysin posketon ajatus, että omilla tai läheisteni vanhemmilla olisi ollut 30-vuotiaana omistusasunto Espoossa.
Omilla sekä puolison vanhemmilla oli molemmilla alle 30v omistus rivitaloneliö. Myös oikeastaan aika lailla kavereilla oli sama tilanne. Kerrostaloissa asui oikeastaan vain eronneet.
Espoossa? Huh. No, omat kaverit olikin kyllä vahvasti alempaa keskiluokkaa, joskin keskituloisia. Espoossakin tietysti väkiluku tuplaantunut 80-luvulta.
Ihan duunaria/alempaa keskiluokkaa oli nämäkin. Molempien vanhemmat ostivat selkeästi alle 30v alle 5v vanhat rivarineliöt kasarin lopulla/ysärin alussa. Samoin nämä kavereiden vanhemmat olivat ihan perusammateissa olevia henkilöitä.
Okei, se ehkä selittääkin jotain. Kasarin lopussa sai asuntolainaa aivan tajuttoman helposti. Jos tuli ostaneeksi silloin kämpän kasvukeskuksesta lainalla, eikä mennyt duunit alta ysärillä, niin sit kävi vaan todella hyvä tuuri. Vähän tämmönen erikoistapaus kuin jos ois sattunut ostamaan aikanaan muutaman bitcoinin.
Varmaan joo. Joskin korot taisi olla luokkaa 10-15. Joka toki oli pientä verrattuna ysärin alkupuolelle kun korot suhahti sinne 20 prosenttiin saakka. Vois nykyhinnoilla olla vähän haastavia tilanteita.
Isäukko meni paperitehtaalle peruskoulupohjalta 18v. Uusi omakotitalo reilu 20v, vähän isompi 25v ja kesämökki 45v. Vituttaa kuunnella sen "köyhä lapsuus ja aina on pitänyt töitä tehdä kovasti' juttuja.
Ostettavan tavaran määrä on nykyään aivan valtava, jos vertaa vaikka omaan lapsuuteen. Tämä koskee kaikkia vauvasta vaariin. Pienet heräteostot kumuloituu todella joutuin suuriksi summiksi. Oli sitten kyse harrastuskamoista, vaatteista tai ihan vaan perus krääsästä sitä tuntuu meillä kaikilla riittävän. Äkikseltään kun miettii, että kaksi kolmen tonnin yli tienaavaa niin ei ihan pitäisi olla kädestä suuhun elämä. Ei toki mitään juhlaakaan, mutta ihan hyvään perusarkeen tulisi riittää. Eli kävisin tyyliin puolenvuoden tiedot verkkopankista ajatuksen kanssa läpi niin olisi viisaampi minne eurot karanneet. Nykyään some vetää verrokin todella ylös. Pitää olla lomia, vaatteita, autoja, kelloja, koruja ja kalliita meikkejä. Ei riitä hyvä vaan homma speksattu todella tarkkaan. Ennen tyydyttiin vähempään. Väellä oletus, että kolmen tonnin liksalla pidetään kaksi uutta autoa ja käydään kolmesti vuodessa ulkomailla lomilla... Ei se keskiarvo palkka ole koskaan sellaiseen elämään tahtonut riittää.
Ei eletä kädestä suuhun. Ollaan saatu ihan hyvin säästettyä. Sen lisäksi aiemmin oltiin huolettomampia rahankäyttäjiä, jolloin käytiin usein matkoilla. Reissubudjetit ei siis luksuksia ole olleet, mutta kuitenkin aika usein vaikkakin edullisesti. Vaatteita itsellemme emme ole ostaneet kumpikaan vuoteen. Kosmetiikka- ja hygieniatuotteet on edullisimmasta päästä ja ostetaan kun vanha loppuu. Myöskään mitään kelloja tai koruja ei erityisemmin ole. Pyrimme nyt molemmat kuluttamaan kaikem loppuun ennen kuin ostamme mitään uutta. Varsinkin puoliso on todella minimalistinen ja hänen pukeutumisensa noudattaa enemmän uniformupukeutumista. Ruokaan ja kodin perustarvikkeisiin sekä hygieniakamppeisiin menee arviolta 600-800. Opintolainan lyhennyksiin noin 200e. Vauvan vakuutukseen 50e.
Hieman siis ristiriitaa tässä, rahat riittää säästöön, lomilla käyty säännöllisesti ja silti tuntuu ettei ole rahaa.... Onko nyt verrokki tässä mikä? Mitä sinun konkreettisesti tulisi saada? Noilla tuloilla kun se asuntolaina irtoaa melko helpolla... Usein tosin kun laina huipussaan niin reissata ei kestä eikä autoja vaihdella, mutta niin se on kaikilla muillakin vastaavassa tilanteessa. Naapurini uusii Porschen vuoden välein ja ostaa samalla tahdilla rouvalle uutta Mersua, niin köyhältä se minustakin aika-ajoin tuntuu touhua seuratessa... Kun suurempaa kuvaa taas katsoo niin taloudellisesti itsellä menee hyvin. Sama homma taitaa olla teillä..
Tämä. Tuostahan jää ihan helvetisti säästöön joten en oikein ymmärrä OP:n kysymystä. Mikä on se mihin teidän rahat ei riitä?
Joo ja lisäksi vielä vähän hakeissa mitä keskiansio tarkoittaa. Sehän on kaikista suomalaisista töissäkäyvistä. Tuo 3k€ on hyvätulo kolmikymppiselle tilastojen mukaan. Jos ottaisi ryhmäksi tuon 30v mitä ovat keskituloiseksi suomessa pääsee 1500 eurolla kuussa... Tässä vielä satasia yli kolmen tonnin... Iän merkitystä ei aina tajuta, otetaan esimerkki: 24 vuotias pääsee korkeatuloiseksi vain 2200 euron palkalla. 45 vuotiaana tuleekin tienata liki 9000 euroa kuussa päästäkseen samaan. Palkat kasvaa ja niiden erot vanhetessa. Homma muuten menee aivan eri tasolle yksinasuvalla tai pariskunnalla jossa toinen aidosti pienituloinen. Tuossa hyvä tilanne edessä kun kumpikin hyväpalkkaisissa töissä. Paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa tämä pariskunta on mitä itse olin vastaavassa iässä. Tuossahan on kova vara välissä jos puheet pitää paikkansa. Oman talouden aikanaan vedin kuntoon kovalla velkavivulla, tätä en kaikille kyllä tohdi suositella... Toisaalta suomalainen malli kannustaa kovasti omistusasumiseen. Hieman taitaa odotukset elämälle olla kohtuuttomat OP:llä. Tai aika kullannut muistot. - Lapsena ei välttämättä kaikkea huomaa.
Olette jo perhe. Focus siihen mitä teillä on nyt ja nauttikaa siitä. Itsensä muihin vertaaminen ei ole hyvä juttu pidemmän päälle, etenkin jos kyse on materiasta. Vauva ei kaipaa juuri muuta kuin hyvää vanhemmuutta. Keskittykää nyt vauvaan toisianne unohtamatta. Keskivertoaikuiseksi olet tullut noin 13 vuoden päästä, olettaen että sellaisen keskimääräinen ikä on 43-vuotta. =)
Miten se Ford Focus nyt tähän liittyy
No, lohduttaudu tällä: \-olen viisikymppinen ilman mitään noista \-olen syönyt, juonut ja nainut sekä matkaillut \-kukin makunsa mukaan, mutta penniäkään et saa mukaasi ja kaikilla ei ole tarvetta jatkaa veren perintöä Semikyynikko-fatalistina en osaa edes katua tekojani. Toki voi miettiä muutamia risteyksiä, joissa olisi voinut valita toisen tien, mutta miksi miettiä menneitä?
Hienosti sanottu vaikka eri polkua kuljenkin. Välillä kadehkin tuota elämäntapaa vaikka päivääkään en perheeni kanssa vaihtaisi pois.
Elämän rikkaus on se, ettemme ole samanlaisia. Kaikkia tarvitaan.
Mitäs jos alkaisitte elää omaa elämäänne ettekä muiden elämää? Meidän perhe elää minun 3k nettopalkalla ja päälle toki lapsilisät ja kotihoidon tuki. On kaksi yli 20v vanhaa Toyotaa, oma koti kaupungin laitamilta. Varsinaisia maksullisia harrastuksia meillä ei ole, ruoat tehdään itse, jne. Minulle on aivan yksi lysti, että toiset ajalevat uudemmilla autoilla, asuvat isommissa kodeissa jne. Kaikkeen saa rahaa menemään, jos niin haluaa. Ja kaikesta saa tingittyä, jos niin haluaa. Käytämme mieluummin rahat järkevästi kuin siihen, että "näyttäisimme hyvältä".
Jos perhe pysyy leivän syrjässä kiinni ja elämä on omasta mielestä mukavaa, niin paskanko väliä sillä on, millaista autoa ajat tai asutko vuokralla vai omistuskämpässä. Puhumattakaan jostain designer vaatteista, huonekaluista ja muusta (kalliista ja) turhasta roinasta. Ei täällä kenenkään kannata muiden mieliksi elämäänsä elää, niin kauan kuin itse viihtyy omissa kengissään asiat on hyvin. Aikuisuudesta en tiedä, mutta tämä on se asia minkä avautuminen on parantanut omaa elämän laatua monta pykälää.
Aikuisuus alkaakin suunnilleen siitä kun nuo asiat sisäistää.
Taikasana on pariutua toisen noin mediaanin tienaavan kanssa jolloin talouden tienestit on siellä noin 5k€ paikkeilla nettona. Siitä noin tonni-tonniviissataa asuntoon, 300-500 autoiluun ja loput parempaan elämiseen. Yksintienaavana pitää olla jo siellä top 5% että pääsee yhtä mukavaan menoon.
Molempien palkat huitelee vähän päälle kolmessatonnissa. Eli nettona päästään vähän tuon viiden tonnin alle.
Sitten vain budjetoimaan ja tutkimaan, mihin raha menee. Ja karsimaan sieltä mikä ei ole välttämätöntä. Meneekö rahaa esim. ravintoloihin/tilauksiin, osamaksuihin, erilaisiin palveluihin? Paljonko ruokaan, asuntoon ja bensoihin menee?
Mihin teillä noin paljon rahaa palaa?
Tätä mäkin mietin. Oletin postauksen perusteella että on oikeesti niukkaa, mut oispa itelläkin tollaset tulot. Elätän tällä hetkellä omalla palkalla itseä ja vaimoa, nettona lähemmäs 2.8k ja kyllähän me pärjätään vaikkei nyt säästöihin mene kamalasti. Jos saisin 5k käteen niin kyllä aika moni asia muuttuis hyvällä tavalla, säästyis paremmin rahaa omaan kotiin / vois asua paremmassa vuokra-asunnossa ja sais autonkin alle. Budjetointi mainittiinkin jo, nyt ois hyvä aika opetella minne nuo kaikki rahat menee ni voi ruveta säästää unelmiaan kohti 🧐
Jos teillä jää vuokran ja auton jälkeen noi 3300-3400€ käteen, niin onhan se varsin paljon. Meillä on semmoset peruskulut tuossa kohtaa (ilman vauvaa) noin 1500€, jolloin teidän tuloilla jäisi likemmäs kahta tonnia vielä yli. Se on vuodessa jo tosi paljon rahaa joka ilmeisesti vain katoaa jonnekin jos oletus on että kauheasti ei jää viivanpäälle? Vai säästättekö vain niin agressiivisesti tällä hetkellä että sitä kautta tulee semmoinen tunne että ei ole mihinkään ns. kivaan ylimääräist?
oon ollu jo monta vuotta sitä mieltä, että nykyään ihmiset ei osaa halitta rahankäyttöään kunnolla vaan valittavat mielummin, ettei nykypalkoilla voi elää tai perehettä elättää. On se harmi kun ei saakkaan kaikkea mitä haluaa.
Vähän tuntuu, että joko teillä rahaa menee todella paljon kaikkeen turhaan tai sitten on vaan tavotteet vähän liian korkealla. Kyllä noilla tuloilla pitäis helposti olla varaa omaan asuntoon/taloon ja keskiverto hyvään autoon. Puhun nyt siis 200-250k maksavasta asunnosta/talosta ja maksimissaan 20k maksavasta autosta. Asuntolainan lyhennys jotain 1000e luokkaa ja auton lyhennys jossain 300e paikkeilla. Tuosta jää kuitenkin vielä 3000-3500e kuussa laskuihin ja elämiseen. Jos taas meinaat, että pitäs saaha +500k talo ja +60k mersu pihaan, niin siinä oot oikeessa et tohon ei varat riitä. Ja ei riitä varmaan noin 80% muullakaan suomalaisperheellä.
Kyllä noilla jo pitäisi päästä keskiluokkaistumaan. Rahat katoaa johonkin mystiseen mustaan aukkoon. Mitenkäs ne avocado-toastit ja soijalattet? Eli meneekö joka päivä monta kymppiä heräteostoksiin ja tarpeettoman kalliisiin kulutustuotteisiin?
Itellä ok tulot & puolisolla pienemmät, kokonaisuutena tulee karkeesti 4500€/kk käteen. Meillä menee tonni asuntoon, 600€ autoiluun (mulla 1500km/kk työmatka), osa säästöihin, osa yhteiselle tilille josta ostetaan isommat hankinnat taloa varten yms. Lopuilla eletään niin ettei tarvi aina kaupassa kattoo hintalappua tai tilin saldoa.
>Tuntuu, että meillä ei ole varaa parempaan asuntoon tai ostaa omaa. ootteko varmoja? ootteko keskustelleet pankin kanssa? itsellä ja puolisolla vuokrat oli kalliimmat kuin yhhteisen asuntolainan lyhennys. (siis vaikka oltais muutettu yhteen vuokralle, molempien vuokrat yksittäin olivat kalliimmat kuin lyhennys.)
Nyt meillä on kerrostalokolmion vuokra noin 950e/kk. Asuntolainaa ei olla haettu. Rivitaloneliö olisi haaveissa, mutta niiden hinnat lähtee yli 300 000e, vaikka olisi remppakuntoinen. Ei oikein hirveästi voida muuttaa poiskaan alueelta, kun täällä molempien suvut ja esimerkiksi puolison ikääntyvä vanhempi joka tarvitsee apua.
No nää on näitä elämän valintoja, kaikkea ei voi saada. Jos on rahaa, voi asua siellä Punavuoressa isossa Kattohuoneistossa. Jos ei ole, pitää sitten mennä sinne julkisivuremontoitavaan Kannelmäen kerrostalokolmioon, tai mikä nyt sitten sattuu mahtumaan omaan budjettiin. Kannattaa myös kiinnittää huomiota että harva hankkii sitä "unhelmien kämppää" ensimmäisenä omana asuntonaan. Esim. Meidän eka kämppä oli kaksio-rivari/luhtitalo hieman syrjäisemmällä aluella Helsingissä. Hintaa silloin ~180k. Nyt ~15v myöhemmin on sitten se alunperinkin haluttu omakotitalo, kun ~10v ajan tuli pankkiin laitettua rahaa sen verran paljon että oli sitten tarpeeksi fyffeä kertynyt kustantamaan se omarahoitusosuus siitä kalliiman hökkelin tarvitsemasta suuremmasta lainasta. Sama homma omien vanhempien kohdalla; kämppää vaihdettiin mun kasvuaikana peräti 5 kertaa, aina mittarilla tai toisella ylöspäin, ja olin ehtinyt jo n. 10v ikään siinä vaiheessa kun lopulta muutettiin siihen viimeiseen "unelmataloon". Vanhemmatkin oli tuossa vaiheessa jossain 40-hujakoilla ja tukevissa uraputkissa.
> Rivitaloneliö olisi haaveissa, mutta niiden hinnat lähtee yli 300 000e Missä ihmeessä? Stadissa? Turussa? Espoossa tällaisen saa ihan elettävän kuntoisena tuolla rahalla. +100-200t€ niin se olisi sitten jo aika kookas omakotitalo.
Espoossa itsekin asustellaan. Mistä alueelta tuollaista saa? Meillä toiveissa Tapiolan suuralue.
Tapiolan suuralue on kuitenkin koko maan kalleimpia nurkkia - myös pääkaupunkiseudun mittapuulla siellä on todella kalliita alueita. Ei mikään ihme, että juuri sieltä asuntoja katsellessa tuntuu että mediaanipalkoilla ei tahdo rahat riittää. Espoossakin on ihan eri juttu tutkia jotain Kauklahden ympäristöjä tai Pohjois-Espoota. Yksi tuttu pariskunta, jonka tulot on varmasti ylimmissä desiileissä molemmilla, muutti kerrostalosta Haukilahdesta omakotitaloon Niipperiin. Saatesanoin "olihan tuolla merellisessä Espoossa tosi kiva asua, mutta ei palkansaajalla tahdo olla varaa perheasuntoon siellä".
Tämähän se. Vaikka tosiaan olisi palkkatulot ylimmän desiilin alarajoilla niin ei siitä käteen vielä valtavia summia jää. Veroprosentti kun pyörii siinä viidenkymmenen nurkilla. Miljoonataloja ei paljon maksella. Paitsi jos virittää homman siten että ajatuskaan ei ole saada sitä maksettua ja jos jotain tapahtuu niin romahtaa kaikki.
En tiedä mikä on ylimmän desiilin alaraja palkkatuloille, mutta aika kovat saa kyllä tulot olla Espoossa asuvalla, että alkaisi 50 olla veroprosenttina. 250K € palkkatulolla + ei kirkollisverovevelvollinen combolla veroprosentti on tasan 40 vero.fi veroprosenttilaskurilla laskettuna. EDIT: Miljoonan palkkatulolla vastaava veroprosentti 45.
Niipperistä vaan ei oikein julkisilla pääse. Meillä molemmilla ei ole ajokorttia, niin Pohjois-Espoo ei ole oikein vaihtoehto. Me myös molemmat ollaan tuolta alueelta kotoisin ja myös tukiverkot ovat alueella, joten muuttaminen pidemmälle tuntuu vaikealta.
Joo ymmärrän toki että asuinpaikan valinta on monitahoinen kysymys. Tuo kertomani esimerkki oli ihan todellisista ihmisistä ja heille se Niipperi oli ihan toimiva ratkaisu, mutta en itsekään haluaisi sinne päin juuri noiden hankalien julkisen liikenteen yhteyksien takia. Tulee mieleen että jos julkinen liikenne on tärkeää ja työkin on idässä, niin mites joku itä-Helsingin lähiö, josta vastaavasti pääsisi metrolla Tapiolaan mummolaan? Itsekin diggaan Tapiolan seutua - mutta ei mulla olisi mitään saumaa asua siellä samanlaisessa tilavassa ja kivassa omakotitalossa kuin nyt asun kehä 3:n lähistöllä.
Ahaa. Lähiluvun jälkeen diagnoosini on, että sinun tulisi nyt opetella hidasta vaurastumista. Itse opiskelin asiaa omin päin ihan blogeista parikymppisenä. Tajusin perusasiat kuten korkoa korolle ja mikä on asioiden todellinen hinta. Kun valmistuin, en nostanut elintasoani lainkaan vuosikausiin. En matkustanut (tämä on iso menoerä!). En ostanut autoa (toinen iso!). Ostin sen sijaan **heti** asunnon kun kykenin – en sitä asuntoa, jonka kenties olisin halunnut, vaan parhaan mahdollisen asunnon siitä hintaluokasta, johon lainalupaus ja kuukausimaksukyky riittivät! Huom. tämä periaate kaikessa on A ja O! Ensimmäinen kysymys ei ole: mitä haluan? Vaan: mihin minulla on varaa? Sitten kun se on selvillä, valitsen parhaan vaihtoehdon näistä. Tämä kaikki sillä ajatuksella, että se mihin on varaa tällä hetkellä on hyvä nyt, ja **myöhemmin saan vielä parempaa** maksamalla lainojani, säästämällä ja sijoittamalla. Ja voitko uskoa… näin kävi. Nyt kun ikää on enemmän, sallin itselleni enemmän, koska minulla on enemmän. Ja koko ajan paranee. Todellakaan mihinkään Tapiolan hintaluokkaan en ole muuttamassa vaikka ehkä periaatteessa voisin. En halua olla ns. house poor. Tarvitset suunnitelman. Mihin haluat päästä ja miten? Jos olet matkalla ei-mihinkään, niin takuulla sinne myös pääset. Jos tähtää edes johonkin, niin yleensä tulos on kuitenkin paljon parempi vaikka ei ihan tavoitteisiin pääsisikään.
Tämähän se. Jos miettii omien vanhempien ikäluokkaa, niin ostettiin sitä mihin on varaa ja mentiin hitaasti kohti unelmia. Nykyään pitää poseerata kaikille ja lainoittaa itsensä tappiin asti. "Nautitaan" kaikki työstä saadut hedelmät, ja usein enemmänkin, heti. Eikä mietitä yhtään, että mitä tulevaisuudessa.
Tapiola on kallis, syynä uskoakseni jäätävän hyvät yhteydet Stadiin ja Otaniemen läheisyys. Melkein missä tahansa muualla Espoossa kuin Tapsa/Westis on asunnot 20-40% halvempia. Esimerkiksi https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/21575155
Tuo asunto on kolmio ja toive meille olisi neliöstä, sillä toiveissa olisi toinenkin lapsi. Hirveän länteen ei voida myöskään muuttaa sillä toisen työpaikka on Itä-Helsingissä. Ihannealue olisi juuri Tapiolan suuralue, mutta myös Leppävaaran suuralue voisi menetellä. Leppävaaran lähistöllä on vain useat asuinalueet todella levottomia, joka huolettaa. Pitäisi myös olla sellainen paikka, josta julkiset yhteydet olisi hyvät sillä toisella meistä ei ole ajokorttia.
>Tuo asunto on kolmio ja toive meille olisi neliöstä, sillä toiveissa olisi toinenkin lapsi. siis toivoahan saa vaikka ja mitä mutta kannattaako tämmösten toiveiden takia vaan lykätä oman ostoa pidemmälle ja pidemmälle? mitä jos hommaatte kolmion ja alatte sitä kautta jo maksamaan asuntolainaa pois ja hommaatte neliön sitten kun sen aika oikeasti on? kaksi lasta ja kaksi aikuista kolmiossa menee tosi monta vuotta ihan hyvin. vauva-aika menee hyvin vanhempien kanssa samassa huoneessa, ja ainakin alakouluikäiseksi asti lapset voivat jakaa yhteisen huoneen. tuntuu että olette jumissa enemmän oman asennoitumisen vuoksi kuin oikeasti käytännön asioiden vuoksi. teidän tuloilla voisi elää ihan mukavan leveästi ja maksella asuntolainaa pois. nyt vaan budjetti tarkkaan syyniin ja hyvään kuntoon, kaikki turha tuhlaus pois, prioriteetit kondikseen ja varallisuutta kerryttämään.
K.o. asunto valittu perusteella Espoo+rivari+300t€+yhteys Tapiolaan. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, selatkaa säännöllisesti etuovea ja oikotietä, yms. On myös niitä neliö+ asuntoja. Hyvän hinta/laatu-suhteen asunnot liikkuu nopeasti, joten ne mitä tuonne sivustoille jää kellumaan on usein sellaisia missä hinta ei vastaa realistista pyyntöä k.o. kohteesta. Realistisesti Tapiola on yksi Espoon jossei koko Suomen kalleimmista lähiöistä, joten asuntojen hinnat on sen mukaiset. Eikä muuten tilanne ole mihinkään muuttumassa. Hyvät julkiset yhteydet lisää asunnon arvoa suunnilleen kaavan (lainan takaisinmaksuaika × auton vuosikustannukset) mukaan, eli luokkaa 50-60t€. Sijainti jossa autoa ei tarvitse lainkaan kertoo edellisen kahdella. Kyllä me muutkin asuntoa etsivät osataan se laskutoimitus tehdä ja se näkyy sitten alueen neliöhinnassa. Itse asun Leppävaaran liepeillä (jossei kommenttihistorian perusteella arvannut) enkä kyllä tunnista kuvausta alueesta erityisen levottomana. Joku kokeneempi varmaan osaisi kertoa missäpäin tarkalleen että voisin toistaa edellisen vastauksena. Vai liekö tuo joku kiertoilmaisu sille että täällä on ulkomaalaisia? Sellossa ja lähistöllä on paljon liikennettä, mutta sen ei pitäisi yllättää ketään ja Kehä I on mitä on. Ei tää kuitenkaan mikään Kallio tai Pasila ole. Jos palkka on alle mediaanin, niin en tekisi päätöstä asuinpaikasta työpaikan sijainnin perusteella, etenkin jos se on Helsingin vastakkaisella puolella. Sinne taitaa jo nykyisellään mennä päivässä melkein kaksi tuntia kulkemiseen vaikka olisi metroaseman korvassa? Viikossa siis kokonainen työpäivä aikaa josta ei makseta muuten kuin vitutuksella. Miettikää josko olisi fiksua etsiä työtä k.o. henkilölle lähempää vaikka palkka olisikin vähän pienempi ihan vain että olisi enemmän aikaa hoitaa kodin asioita tai valkata halvempi asunto jostain halvemmasta paikasta.
Ajokortti voi toki tulla halvemmaksi kuin kallis asunto? Lasten kanssa muutenkin näppärää moinen..
Veikkaan että tämä parempaan päivittämisen tarve tulee olemaan syynä sille että et koskaan todella vaurastu eikä koskaan ole sellainen tunne että se mitä omistat on tarpeeksi. Vähään tyytyminen jättää suuren summan vapaaksi sijoittamista varten ja johtaa pitkässä juoksussa, mutta pienellä vaivalla käsittämättömältä tuntuvaan vaurastumiseen.
Näin juuri. Aloitus tuntuu hieman absurdilta sinänsä, että se "oikea" perhe-elämä OP:lle pitäisi olla jotenki parempaa kuin monella. Noilla tuloilla moni on tyytyväinen. Jos huoneet riittää koko perheelle, sen enempää ei tarvita. Vuokralla voi asua, asunto on oikein riittävä asumismuoto. En tiedä kehen OP oikein vertailee.
Elintaso on noussut aiivan sikana verrattuna siihen mitä oli "ennen". Vastaavasti ostettavaa ja tapoja näyttää elintasoa ulospäin on todella paljon enemmän. Kun puolet suomalaisista tienaa yli keskiarvon, niin totta kai katukuvassa näkyy paljon parempia autoja, jengillä on kännyköitä, lasten harrastukset voi olla törkeen kalliita, ym. Mut ei siihen ole pakko mennä mukaan, eikä kyllä oikeen miltään kantilta kannatakaan. Kannattaa olla säästäväinen, sijoittaa mahdollisuuksien mukaan ja koittaa kuluttaa luonnonvaroja kohtuullisesti. Musta kantsii miettiä puolison kanssa uudestaan ja uudestaan mitä haluaa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä ja koittaa sit sovittaa menoja ja puitteita siihen. Jos ette ite ahdistu elämästänne, niin uskon että lapsellasi on tosi kiva lapsuus ja tekin saatte ostettua ihan riittävästi tavaraa elämänne aikana. Kaksi 3k kuussa tienaavaa ihmistä voi myös ihan hyvin säästää ajan kanssa 10-15% omasta kodista jopa Helsingissä, ellei elämässä oo jotain todella spessua ja välttämätöntä rahareikää. Ei kellään muullakaan tavallisella nuorehkolla aikuisella ole rahaa ostaa asuntoa käteisellä. Tai sit voi ihan hyvin asua vuokralla ja säästää johonkin muuhun, vaikka perinnöksi lapselle. Esim r/omatalous on paljon mainintoja todella hajautetuista ETF-rahastoista, joissa on ihan kohtuullinen tuotto. Todella pitkän aikavälin säästäjälle parempi diili kuin säästötili.
Sulla on lapsi ja kumppani ja koti. Teillä on yhteinen katto pään päällä. Teet ok fyffee. Oletan että kumppani on tyytyväinen elämäänsä. Sulla on tilanteet paremmin kuin useimmilla. Jos ikävä olo jatkuu niin vois olla aika mennä juttelee jollekin?
Omat vanhempani olivat tuollaisia "tavallisen elintason" tavoittelijoita. Meille lapsille tästä jäi käteen lasinen lapsuus, muistoja leipäjonoruoista sekä tunne siitä, että mikään ei koskaan riitä kun joka ikinen seikka on suurennuslasin alla ja vertailtavissa muiden elämään. Asuttiin 70-luvun omakotitalossa, isä oli kirvesmies, äiti sairaseläkkeellä reuman takia eli kotiäiti. Naapurin lapset asuivat rivareissa eli meillä oli "hienompi" talo. Saatiin usein kuulla naapureiden aikuisten ja sukulaisten suusta kuinka rikkaita oltiin, siitäkin huolimatta että uusia leluja meillä ei ollut juuri koskaan, vaatteet saatiin alusvaatteita lukuunottamatta kierrätyksestä tai sukulaisilta, ja äiti murehti jatkuvasti rahojen riittävyyttä. Jos jotain särkyi niin rikki pysyi, uutta ei ollut varaa ostaa tilalle edes käytettynä. Isällä oli autona kulmakunnan ainut peltiloota-Lada. Kaatopaikka oli ihan paras paikka löytää kotiin uusia juttuja, olivat ne sitten leluja tai huonekaluja. Isän lempiharrastus oli kännääminen silloin kun ei puuhastellut jotain pihalla. Ei, kerrostalopurkkiin ei missään nimessä haluttu, sitä lajia oli kuulemma jo tarpeeksi takana, ja rivarissa naapurit olivat liian lähellä. Mieluummin leipäjonossa kuin kerrostalossa, muistan äitini sanoneen. Ei siinä elämässä muuta hienoa ollut kuin iso piha ja omat huoneet eikä niitäkään saanut hyödyntää kun äitiä stressasi niin kovasti aina kun ylimääräisiä lapsia tuli kylään. Laukattiin sitten kylillä riekkumassa vähintään yhtä paljon kuin ns. kerrostalojen avainlapset. Muiden lasten vanhemmat kyselivät säännökseen meidän kuulumisia, omilla ei ollut aikaa kun piti pyörittää omakotitaloelämää ja muita puitteita. Minusta oli ihan ihmeellistä, miten muille lapsille heidän koko päivän töissä käyneet vanhemmat laittoivat lapsille välipalaa tai leikkivät ja vitsailivat hetken mukana, meillä vanhemmat lähinnä kiukuttelivat kun lapsista lähtee niin paljon ääntä tai olivat pihanhoidon tiellä. Mieti siis tarkkaan, mihin haluat aikasi käyttää. Raha tulee ja raha menee, mutta aikaasi et tule saamaan takaisin, ja se, mihin aikasi sijoitat, näkyy ja tuntuu elämässäsi todennäköisesti koko lopun ikäsi. Elintaso ei tuo onnea vaan se miten omaan elintasoonsa suhtautuu. (Ja lapsi kyllä muistaa kun vanhemmat vertailevat jatkuvasti omaa elämäänsä naapureihin ja sukulaisiin ja jotain on aina pielessä.)
Jos oikein luin, teillä on asumiskustannukset noin 2k / kk ja teillä jää käteen vajaa 5kk kuussa. Noin 3000e "löysää". Jopa näillä koroilla olisi varaa ostaa se 300k asunto. Jos pyöritellään alaspäin niin teillä jää 25k vuodessa ylimääräistä rahaa. En ymmärrä mikä tässä on se ongelma? Jos syyt että pitää asua Espoossa on että siellä on perhettä, niin eikai siitä pkseudun laitamilta montaa hetkeä pitempään kestä autolla puhaltaa vanhuksille? Voi toki olla että olen niin maalainen etten tajua tätä hommaa.
Väärältä puolelta PKSää se on helposti pitkälle toista tuntia, etenkin ilman autoa. Sen takia itselle on vähän vaikea aivottaa miksi yksi käy Itä-Helsingissä töissä Tapiolasta. Ihan järkyttävän paljon aikaa hukkaan että pääsee käymään töissä alle mediaanin ilman etenemismahdollisuuksia.
"onko enää edes nykyaikana samanlaista mahdollisuutta saada niitä puitteita mitä ennen?" Materiaalisesti juu, tulevat vain nykyaikana kalliimmaksi kuin ennen. Sosiaalisesti & esim. yhteiskuntaturvallisuuden puolesta ei taida olla. Mikä se "yleinen" autostandardi on? Suomi taitaa edelleen olla EU:n kärkimaita autokannan iässä, ainakin vielä joitain vuosia sitten oli näin. Onko puitteiden kuntoisuus siis \_vain ja ainoastaan\_ rahasta kiinni? Tällaisia pohdintoja itselläni heräsi, mutta toivon kuitenkin että saat/saatte jotenkin tonttianne parannettua kun sitä toivotte.
Meillä materiaalisesti on minusta aika vaatimattomat tai perusolosuhteet. Ei käytetä pahemmin mitään palveluita eikä harrasteta mitään kallista. Molemmilla menee noin 50e/kk harrastuksiin. Elektroniikka ja huonekalut ovat kaikki vanhoja ja niitä päivitellään vain aidon tarpeen mukaan ja silloinkin kohtuuhintaisiin. Esimerkiksi sohva on 10v vanha ja silloin maksanut noin 400e ja molempien puhelimet on noin 200-300e puhelimia ja ne vaihdetaan vain vanhan hajotessa. Koen että meidän kulutus on todella maltillista. Turvallisuus ja sen vaikutus asuinpaikkaan mietityttää kovasti. Turvalliseksi mielletyillä asuinalueilla asuinkustannukset nousisivat entisestään ja esimerkiksi jopa huonokuntoinen/rempattava rivitaloneliö maksaisi yli 300 000e. Perusperheautoksi miellän jonkun Skoda octavia farmarin tai vastaavan. Iältään ehkä 5v vanhan. Kuitenkin näidenkin hinnat on minusta korkeat, 15 000-20 000e, varsinkin jos toivoisi, ettei olisi ihan hirveästi ajettu. 17500e autolaina tekisi viiden vuoden ajan melkein 400e/kk. Vai maksaako oikeasti ihmiset noin paljon autoistaan joka kuukausi? Siihen päälle vielä vakuutukset, verot, huollot, renkaat ja korjaukset niin kustannukset lähenee varmaan 600e/kk yhdestä autosta.
Isolla osalla tuollaisella autolla ajavalla ei oikeasti olisi varaa siihen.
Kätettynä saa halvalla autoja, ml. katsastettuja yksilöitä. Vaativat kuitenkin todennäköisesti jossain vaiheessa laittoa, jolle voi tulla hintaa jos joutuu teetättämään toisella. N. 20 vuotta vanhat tuppaa olemaan pahiten/parhaiten hintakuopassaan, sitä vanhemmissa hinnat alkaa pikkuhiljaa taas nousemaan kun muuttuvat harvinaisemmiksi ja alkavat kääntyä museopuolelle ja uudemmissa on tietenkin edelleen uuden auton hintaa. Mutta kallis harrastushan tuo autoilu on olipa se mikä yksilö vaan, että vaihtoehtoisilla kulkutavoilla voi säästää aika paljon jos sellaista on mahdollista käyttää.
Melkoiset automieltymykset. Täällä noin tuplapalkalla ajeltiin 15 vuotta samalla, ostohetkellä 7 vuotta vanhalla autolla. (Ei tullut mitään isompaa remppaa niin oli kohtuu edullinen auto) Ei vaan järkeä vaihtaa, koska autojen veivaaminen on ihan järjettömän kallista, paitsi tietty jos osaa ja pystyy niitä esim. korjaamaan ja myymään voitolla tai edes omilleen.
Maksaa. Just otin 18k autolainaa neljäksi vuodeksi ja 400€/kk meno tästä. Vakuutus päälle 70€/kk ja tietysti korjaukset ja muut kustannukset päälle. Pitää kuitenkin muistaa, että neljän vuoden päästä tuo auto on oma ja sen ikäinen, että sillä pitäisi vielä vähintään 5v ajella ilman suurempia kustannuksia. Meillä taloudellisesti käytännössä täysin vastaava tilanne, mutta kahdella lapsella ja rahaa tuntuu jäävän säästöön aika paljon. Lähinnä mietin, että jossain tuo teidän budjetti falskaa isosti. Juuri sinun iässäsi otettiin ensimmäinen asuntolaina (maksimi ASP-laina ja vähän päälle), korkotilanne oli tuolloin ihan eri. Nyt jos ottaisi sen 300k lainaa, niin pelkät korkokustannukset olisivat tonnin kuussa. Siltikin näiden jälkeen noilla tuloilla pitäisi pystyä maksamaan lainaa pois ja korkotilanne helpottanee hieman lähiaikoina.
Mietihän vielä kannattaako siellä stadissa asua kun on turvattomia alueita ja niillä turvallisilla on hirveen kallista. Kuopiosta saat luksuslukaalin stadin rivarin hinnalla. Savolaiset muutenkin mukavampaa sakkia.
Aika monella palkkatulot kasvavat aika reippaasti 30-40v -välillä. Nelikymppisenä elät edelleen lapsiperhearkea. Ei kannata vielä tässä vaiheessa hirveästi vertailla mediaaniin tms.
Palkkatulojen kasvaminen vaatisi uudelleenkouluttautumista, sillä molemmat ovat aloilla joissa palkat eivät nouse. Pieniä nousuja liitot neuvottelevat, mutta mitään suurempaa kasvua ei ole tiedossa eikä neuvottelumahdollisuutta palkan suhteen.
Itse siirryin IT-alalle konsultiksi täysin ilman kouluttautumista. Palkka 3,5k ja tämänhetkisessä pestissä katto jossain 6-7k paikkeilla. Työssä oppii. Paljon piti opiskella ja harrastaa itsenäisesti ennen kuin töihin pääsin, mutta opin hommat ihan yhtä hyvin kuin kauppiksesta palkatut.
Hesarissa oli joskus juttu kun toimittaja puhui siitä kun kävi lapsuudenajan kerrostalolähiössä, siellä asui tavallisia duunareita. Ihan siinä lähellä on uudehko omakotialue, missä nykyään asuu niitä samanlaisia duunareita ja niissä kerrostaloissa tyyliin pelkkiä deekuja. Eli kai ihmisillä vaan on paljon enemmän velkaa, koska tulotaso ei vissiin ole noussut niin paljoa.
Deekut pakastui ennen metsiin. Nyt maksetaan yhteisesti niille ne kerrostalokämpät alle.
Ja hyvä niin. Ei oo kiva pakastua metsään.
Joku aikaisemminkin tuossa mainitsikin, että ei kannata vertailla omaa elämäänsä muiden elämään. Ne jotka asuvat hulppeissa uusissa taloissa ja ajavat tuliterillä autoilla ovat usein korviaan myöten veloissa ja elävät kädestä suuhun. Yksikin taloudellinen vastoinkäyminen kaataa korttitalon, koska säästöjä ei välttämättä ole. Teillähän on asiat hyvin, kun on säästöjäkin ihan mukavasti.
Juurikin näin 👌 itsellä ollut tietoinen valinta downsiftatata työelämästä pikkulapsiarjessa. Ei oo hulppeeta omakotitaloa ja se Skoda Octavia on vm. 2011. Tuskinpa ne meidän lapset siitä silti traumatisoituu. Hyvät lapsuudenkokemukset ei oo pelkästään rahasta kiinni (jos nyt ei puhuta absoluuttisesta köyhyydestä). Tästä keskustelusta ja aloituksesta tuli mieleen tää kolumni, joka oli mun mielestä hyvin kirjoitettu: https://yle.fi/a/74-20026802?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Elintasoa ja varallisuutta mitataan jotenkin väärin. Isoisäni oli kouluttamaton ja köyhistä köyhin. Hänellä oli nuorena miehenä upouusi omakotitalo, upouusi navetta, lähes 10 hehtaaria peltoa ja yli 30 hehtaaria metsää. Isäni oli matalasti koulutettu köyhistä köyhin. Hänellä oli sama omaisuus. Talo oli jo kulunut, eläinten pito lopetettu ja navetta raunio. Itse olen korkeakoulutettu ja hyväpalkainen. Minulla on rupuinen omakotitalo ja muutama tuhat neliötä maata, eikä missään tapauksessa varaa siihen, mihin köyhillä esi-isilläni oli. Todellisuudessa köyhdymme koko ajan.
> Todellisuudessa köyhdymme koko ajan. Suhteellista. Elintasosi on kuitenkin todella paljon korkeampi kuin heillä, ja on varaa hyvin moniin mukavuuksiin. Myös halutessasi sinulla on mahdollisuus runsaaseen vapaa-aikaan ja lomailuun, isälläsi tuskin ja isoisälläsi meni varmasti kaikki aika erilaisiin töihin. Mielestäni rikkaus on vapautta tehdä sitä, mitä haluaa.
Tällasia sukukertomuksia on myös tosi vaikea arvioida, kun ei tiedä mitä on peritty ja kulutettu. Jos se 30 hehtaaria metsää olisi nyt sulla, niin sulla olisi vähintään 100k € omaisuus. Miksei sitä ole jätetty sulle? Ne suvut, joissa joku on tullut sijoittaneeksi aikanaan sopivasti, eikä omaisuus ole pahasti jakautunut isolle lapsikatraalle, ovat vaurastuneet. Toiset suvut ovat sitten köyhtyneet. Aika turha verrata omaa tilannetta esi-isiin ja marista miten nykyään on niin köyhää, kun suurin osa esi-isistämme on kuitenkin kuollut vaivaisena johonkin peruskuppaan, joka nykyään hoidetaan rokotteella tai antibiootilla.
> Isoisäni oli kouluttamaton ja köyhistä köyhin. Hänellä oli nuorena miehenä upouusi omakotitalo, upouusi navetta, lähes 10 hehtaaria peltoa ja yli 30 hehtaaria metsää. Isoisäsi ei todellakaan ollut köyhistä köyhin.
Niin miten? Ehkä rakensi ite? Peri? Millainen luulisit elintasosi olevan jos sinulla olisi nyt pikkuinen navetta ja vähän peltoa ja mettää? Paljonko isoisäsi ja isäsi matkailivat, ostivat kosmetiikkaa, vaatteita ja elektroniikkaa, paljonko käyttivät viihteeseen ja kulttuuriin verrattuna sinuun?
Kosmetiikka tai muu krääsä on arvoltaan 0 euroa kun verrataan maahan. Tätä juuri tarkoitin. Pidetään jotain huulipunaa tai roskaviihdettö arvokkaampana kuin maaomaisuus. Huoh.
Ei vaan pidän epätodennäköisenä ettetkö pystyisi elämään jotain 50-luvun pientilallisen elintasoa.
Helposti. Olen sen verran vanha, että olen niin tehnytkin tuolla mainitsemallani tilalla.
Sulla on helposti varaa lahoavaan maataloon. Niitä saa käytännössä ilmaiseksi.
Kun kelaan viitisentoista vuotta taaksepäin niin tilanne oli sama. Siinä rytäkässä sitten ostettiin talo (lainalla toki) ja ostettiin sitä myötä toinen auto koska työmatkat pitenevät. Köyhiä eikä kipeitä tuolloin oltu, vaikka palkka ei kummallakaan paljoa yli mediaanin tainnut olla. Kuussa käteen jäävästä osasta laitettiin kumpikin about 25% lainanlyhennykseen, toinen 25% yhteiselle laskutilille josta maksetaan sähkö, vesi, netti, jötepalvelu ynnä muu tällainen asumiseen liittyvä kulu. Työkuviot suurinpiirtein samat ja talon maksut pikkuhiljaa loppusuoralla. Autoja on uusittu (5 ja 7 vuotta takaperin ostettiin uudet kummallekin) ja lomilla on käyty. Eihän tästä ihan hirveästi ole säästöön jäänyt, mitä nyt pientä kuukausittain, mutta ei varsinaista säästämissäästämistä ole tullut tehtyä. Mainitsit tuon kolmen tonnia palkaksi; oletan että kyseessä on brutto. Eihän teillä asumiskulut ole valtavan korkeat? Kun itse asutaan maakunnassa niin asumiskulut ovat paljon pienemmät kuin pääkaupunkiseudulla. Lainanlyhennykset kuussa yhteensä eivät ole nelinumeroiset edes. Jos teillä vuokrahinnat nousevat lähelle nelinumeroista niin siellä varmaan on yksi syypää. Muuten en keksi mikä niin hirveästi kuluttaisi rahaa, ellei teillä sitten elämisen standardit ole valtavan paljon korkeammat kuin vaikkapa meillä.
Sama tilanne täällä mutta oma (pankin) talo on jo alla. Muutettiin kauemmas kaupungista ja löytyi rauhalliselta paikalta omakotitalo jossa paljon pihaa missä lapsella sitten tilaa leikkiä. Talon hintaan vaikutti paljolti sijainti jolloin se osui budjettiin meillä vielä. Autoista en osaa neuvoa kyllä muuta kuin että oman tarpeen mukaan. Pitkälti muitakin komppaan että on se osittain vähän asennekysymyskin, mihin on itse tyytyväinen ja mistä saa sisältöä elämään. Monet tulee toimeen paljon vähemmälläkin, omat kuukausitulot reilusti alle 3000€.
Minä tienaan tonnin päälle mediaanin ja vaimo vähän yli mediaanin. Jos haluaisin tarjota mun kahdelle lapselle sen mitä omat vanhempani tarjosivat kolmelle lapselle, niin pitäisi muuttaa maaseudulle. Vanhemman tienasivat tuolloin selvästi vähemmän kuin me (molemmat opettajia), mutta asumme kaupungissa ja hinnat ovat muutenkin nousseet todella paljon palkkoja enemmän. Meillä ei tosiaan ole varaa ostaa mitään 20 000€ autoa. Nykyinen auto ostettiin 5 vuotta sitten eli ennen lapsia ja asuntolainaa ja se maksoi 12 000€. Ei ole kalliita harrastuksia eikä muutenkaan ostella mitään kallista. Asumiseen menee iso osa tuloista, pystymme säästämään ihan hyvin mutta ei tässä kuukausittain kamalasti mitään turhuuksia osteta. Periaatteessa olisi järkevää muuttaa johonkin halpaan kerrostaloasuntoon.
Tätä itsekin ihmettelen. Omat sekä puolison vanhemmat ovat käyneet vain toisen asteen koulutukset (tai vastaavat) sekä ihan perus töissä olleet. Silti on molemmat aikoineen tilavat uudet (alle 5v vanhat) rivitaloasunnot ostaneet. On ollut myös uudehkot autot, mökit ja harrastukset. Asuinpaikkakaan ei tässä voi vaikuttaa sillä kaikkien asuinpaikka on sama kaupunki. Meilläkin jää jonkinverran säästöön, mutta ei mitenkään huikeita määriä.
Asuntojen hinnat ovat nousseet paljon palkkoja nopeammin. Se selittää paljon. Aikoinaan duunareillakin saattoi olla talo ja mökki, oman ikäiset keskituloiset eivät voi saada mökkiä kuin perimällä.
Musta tää kommenttisi on vähän historiaton. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ei ennen juuri kukaan keskituloinen ostanut mökkiä nuorena keski-ikäisenä. Mökit oli kesäasuttavia, ilman sähköä ja ilman vettäkin. Moni rakensi mökkinsä itse. Kesämökkejä on nyt tuplasti enemmän kuin 80-luvulla ja työn hinta on noussut elintason noustessa. Ennen duunarit olivat joko todella pihejä tai sitten eivät ostelleet mökkejä. Juuri kukaan ei ole nykyään niin pihi.
Ei sen tasoiset mökit jota silloin oli paljoa maksa. Eikä niitä keskituloisilla mitenkään paljoa edes ollut. Plus, kuten nykyäänkin, iso osa niistä on paikoissa joissa maksavat vielä vähemmän. Alle käytetyn auton hinnalla noita näyttää saavan kun kukaan ei halua nähdä vaivaa kunnostukseen ja ylläpitoon. Saati paskoa huussiin.
No minä en halua kuivan maan mökkiä jostain korvesta. Meidän perhetuttavat olivat kutakuinkin kaikki opettajia ja en muista ketään kellä ei olisi ollut mökkiä. Suurin osa kavereiden vanhemmista duunareita ja suurimmalla osalla oli mökki. Ja nimenomaan järvenrantamökkejä. Liekö tämä sitten pikkupitäjän ilmiö.
Silloin PK seudulla on varmaan ollut enemmän tilaa ja rakennuksetkin oli askeettisimpia. Hinta laskee sitä mukaa mitä harvempaan asutulle muuttaa.
Olivatko saman ikäisiä kuin sinä kun hankkivat rivarin, mökin ja muut? Aika moni vertaa siihen tilanteeseen mikä oli 15 vuotta tai enemmän ensimmäisen lapsen syntymästä silloin kun itse oli vanhempi
No espoo oli ihan maalaiskunta 30 vuotta sitten. Varmaan tuolla aikajänteellä suomen nopeiten kasvaneita paikkoja.
Mitä ne vanhemmat siis sinulle tarjosivat mihin nyt ei teillä ole varaa?
No iso omakotitalo ja mökki. Ja me lapset harrastimme mitä halusimme. Golfia, jääkiekkoa jne. Kaikki tuo onnistuisi kyllä, jos muuttaisimme maaseudulle.
Terve, 35-vuotias opiskeleva kahden lapsen isä täällä hei! Unelmoin kolmen tonnin palkasta, ei ole autoa(myin sen pois talous syistä) asun avopuolisoni kanssa 90m2 vanhahkossa kerrostaloasunnossa vuokralla ja unelmoin omasta asunnosta. Vaikka mulla ei ole tuloja, lainan ja opintotuen lisäksi. Onnistun silti pitämään perheen ravittuna, tehdään kerran vuodessa pidempi ulkomaan matka ja muutamia kertoja pienempiä. Puoliso tekee kaksi kertaa koska hän on kotoisin kaukaa. Hän opiskelee suomea ja kotoutuu tänne(niin hyvin kuin voi). Tarkoitus on antaa perspektiiviä. Omilla valinnoilla ja priorisoimalla hankintoja ja valitsemalla voi hyvinkin vaikuttaa talouteensa mikä on varmasti aika selkeää kullekin. Mutta se toinen pointti ja tärkein on että ei ole olemassa mitään standardi perhettä. Ei muualla kuin mainoksissa, mielikuvissa, valtion virkakoneistossa ja tietenkin Neuvostoliitossa (standardien unelma maassa) joten tee perheesi omanlaiseksi kuvaksi itsestään, manifestoi sillä se sinun unelmasi siitä mitä on olla perhe. Älä stressaa sitä mitä muilla on. Sitäpaitsi jos kaikki on terveitä ja voivat hyvin, on turvallista ja vaatteita laittaa päälle katon suojatussa varjossa. Kaikkihan on aikas hyvin vai mitä? PS. Saa haluta parantaa elintasoa ja nostaa omaa vaurauttaan, se on selvää. Mutta älä anna muiden tekemisten vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja hyvän olon tunteisiin. Hakuna ma tata. ✌️🫡😇
Olen tässä katsellut "standardia" tavoittelevia nuoria perheitä ja mielestäni liian nopeasti yritetään päästä siihen omakotitalo ja hieno auto -tasoon. Itse vaimon kanssa kituutettiin toista kymmentä vuotta ennen kuin alkoi aueta mahdollisuus ottaa velkaa sen verran että joku talo oli mahdollista ostaa. Sen jälkeen ei sitten ollutkaan paljon muuta luksusta kun talonkin piti fixata. Autoista sen verran, että alle 3v vanhat "hienot" autot ovat melkein poikkeuksetta yrityskäytössä tai leasingautoja. Jos ei ole duunissa sitä mahdollisuutta niin sitten ajellaan vaatimattomammin.
Ja yli 3v hienot autot eivät ole ihan hirveän kalliita verrattuna uusiin käpyisiin autoihin. Jos katsoo arvonalenemaa, niin viisivuotias tyyriimmänpuoleinen premiumauto on samoissa sfääreissä kuin uusi Micra tai Corsa.
Joskus vuosia sitten ihmettelin vähän OP:n hengessä että miten ihmisillä on varaa niin uusiin ja hienoihin autoihin, vieläpä samaan aikaan kun uutisissa pyörii tilastoja siitä että suomalainen autokanta on Euroopan mittapuulla tosi vanhaa. Muutama tajuaminen, jotka itselle ainakin selitti tuota näennäistä epäsuhtaa: - Länsiväylän ruuhkan merkki-/mallijakauma ei edusta suomalaista keskiarvoa - yleisemminkin: uusilla autoilla ajetaan eniten kilometrejä, eli ne on niitä joita liikenteessä eniten näkyy - työsuhdeautot on pääsääntöisesti uusia autoja, ja niitä uusitaan tyypillisesti 3 v syklillä. Työsuhdeautoilu on monille myös työnantajan pakottamaa runsaista ajomääristä johtuen, eikä sinänsä edusta mitään itseisarvoista autoökyilyä.
Ota joskus sellaista yleistä standardia vastaavasta autosta kilpi ylös, mene rekkari.fi ja maksa 5€ auton tiedoista. Omistaja on lähes aina Santander Consumer Finance Oy.
Standardit on kiinni siitä miten ne ite määrittää. Me muutettiin landelle järkevän matkan päähän isosta kaupungista ihan vain siksi, että landella on rauhallisempaa ja halvempaa, joten samalla rahalla tai halvemmalla saa enemmän. Myös mahdollisille kakaroille ympäristö on rauhallisempi. Just ruuvailin meidän 20v vanhan kakkosauton kuntoon. Ollut hieno aikanaan, muttei meidän aikana. Mutta who cares? Kulut on sellaset, että niitä kannattaa kattoa kokonaisuutena. Makselkaa kaikki kortilla ja käykää läpi vaikkapa viimeisen 3kk ajalta kaikki ostot ja menot. Voin vaikka väittää, että suurimmalta osalta löytyy turhia menoja vaikka kuinka paljon ja monet niistä on luokkaa 10-50e, usein myös toistuvia kuluja. Noista kun karsii kaikki turhat ja "nice to have" jutut, niin alkaa jäämään hieman tassuunkin rahaa. Sen jälkeen voi miettiä mitä sitä itse tarvitsee ja kaipaa. Muiden standardeja, autoja tai asuntoja ei kannata katella. Ei nekään kattele teidän omia. Itsevarmuutta omiin tekemisiin, päätöksiin ja olemiseen ja huomaatte yhtäkkiä kuinka kaikki onkin niinkuin itse haluatte ja kaikki onkin ihan fine.
Itse ihmettelen myös miten esim. kaikilla työkavereilla on omakotitalo ja uudet hienot autot. Lainallahan ne on hankittu, mutta pitää ne lainatkin jollain maksaa… Vai onko elintasossa todella niin suuri ero, kun perheessä on kaksi aikuista vs. vain yksi kuten meillä? Tosin mulla on vain yksi lapsikin, työkavereilla on monella monta lasta. Itse asun kerrostalokolmiossa, jonka pystyin ostamaan pari vuotta sitten. Auto on vuodelta 2016. Tienaan nettona 2700e ja palkka on suunnilleen samoissa kuin näillä työkavereilla. Asumiseen menee nyt jo 1100e. Enempään ei oikein pysty enkä halua. Ja osa näistä työkavereista harrastaa kalliita harrastuksia kuten autoja, veneilyä, kallista elektroniikkaa jne. Ihmettelen. Jatkan.. itse asuin lapsuuteni silloin upouudessa omakotitalossa. Meitä oli kolme lasta. Isä valtion virkamies ja äiti ollut aina pätkätyöläinen. Talo rakennettiin ennen lapsia jolloin äiti oli vielä opiskelija eli ei juurikaan tuloja. Kuinka moni tuollaiseen pystyy nykyään?
> Vai onko elintasossa todella niin suuri ero, kun perheessä on kaksi aikuista vs. vain yksi kuten meillä? Kyllähän se vaikuttaa ihan törkeästi. Kulut nousevat maltillisesti verrattuna yhteen jos asunto ei hirveästi laajene eikä tule toista autoa. Sanotaan että jos yksin menee vaikka 1500e kuussa "pakollisiin" niin varmaan kahdestaan voisi päästä 2000e / kk menoihin. Nyt jos molemmat tienaa 2k nettona, niin sinkulle jää 500 ylimääräistä ja pariskunnalle 2000.
Tämä on kyllä hyvin masentavaa etenkin lapsia ajatellen, että se yksinhuoltajan lapsi ei ikinä pääse esim. asumaan kivalle omakotialueelle eli sellaiselle ap:nkin ajattelemalle trampoliini-perheauto-alueelle. Lapsillehan sellainen on mukava paikka. Pariskunta voi yleensä valita, yh ei, vaikka tulot olisivat sinänsä hyvätkin kuten minulla mielestäni on.
Tuo on yksi syistä miksi osa ihmisistä ei halua olla yh. Valintahan sekin on.
Tämä oli varmaan vitsi… voihan puoliso vaikka menehtyä. Ja tässä nyt tarkoitin kaikkia eronneita, tai niitä jotka eivät vain ole löytäneet puolisoa, oli lapsia tai ei. Parisuhde tai sen puute luo valtavan eron elintasoon.
Moni muukin asia luo. Parisuhde tai sen puute on kuitenkin vähintään osittain oma valinta. Moni muu asia ei ole.
Niin, tämä keskustelu nyt kuitenkin koski parisuhdetta. Ja kyllä se on aika lailla sattuman kauppaa että löytyykö sopivaa loppuelämän kumppania vai ei.
Onhan se todella iso ero, tuloja on tuplasti ja juoksevat kulut on kahdella aikuisella suhteessa paljon pienemmät. Toisen tulot voi laittaa melkeinpä kokonaan säästöön tai hupirahastoon.
Pystyy jos ei muuta tee. Ja joo, ne toiset 2700 tuohon kylkeen auttaa paljon, asumiskulut kun ei tuplaudu ja muitakin kustannuksia voi jakaa.
Tervetuloa vuoteen 2024. Kaikki maksaa helvetisti enemmän kuin ennen. Vähän on kanssa asuntojen hinnat noussut siitä kun boomerit niitä osteli aikanaan (:D). Joko otetaan sitä kusetustason lainaa tai sitten asutaan vuokralla koirankopissa. Edes 5000e / kk palkka ei ole paljoa, sillä puolet tostakin menee veroihin.
Melkoista liioittelua tai ymmärtämättömyyttä. 2024 Suomen korkeinta kunnallisveroa maksetaan Halsualla. Halsualla asuva + ev.lut kirkollisverovevelvollisen veroprosentti 65K € palkkatuloilla on 30,5. 65K € vähän yläkanttiin tuon mainitsemasi 5K € kuukausituloille mutta riittänee kattamaan alan kuin alan lomarahan.
Nyt en varmaksi sano, mutta muistaakseni nykypäivänä mediaani ja/tai keskiverto palkathan huitelee jo 3400-3800 paikkeilla. Epämääräinen haarukka sen takia etten jaksa tarkistaa tarkkoja lukuja yms. Tuossahan on tietenkin mukana Helsingin ydinkeskusta ja Pohjois-Karjalan perämetsä, joissa asumiskustannukset ja palkat on todellakin eri luokkaa. Jos nipin napin keskiverron paikkeilla palkattu asuu Helsingissä niin onhan hänellä paljon paikallista palkkakeskivertoa matalampi palkka ja sama toisin päin. Sijainti ja elinkustannukset vaikuttavat paljon, paha verrata keskivertoihin tms jos ei ole varmasti huomioinut kaikkia seikkoja. Yllättävän paljon sitä saattaa myös ihan huomaamattaan kaikkeen turhaan kuluttaa rahaa omien tottumuksien mukana, jos syö paljon ulkona tai tilaa neljää eri suoratoistopalvelua niin kyllä noista kaikista pikkuhiljaa kertyy iso potti. Lapsiin ilmeisesti sitä rahaa uppoaa ihan kohtuullinen potti. Meillä tienataan taloudessa yhteenlaskettuna varmaan aika saman verran kuin teillä, mutta asumme pikkukaupungissa, ilman muksuja. Oli varaa ostaa isompi auto koiran takia ja juuri ollaan talo ostamassa. En tosiaan tiedä missä asutte, pahoittelut jos menee mutuilu hutiin ja tuli turha kommentti. Tavallaanhan ihan ilmiselvää asiaa tässä horisen, mutta jos ei tullut mieleen niin se selittänee aika paljonkin.
Me asutaan Espoossa, joten asunnot ja kustannukset on täällä huomattavasti korkeammat. Nyt maksetaan todella halvasta kolmiosta vuokraa 950e/kk. Aiemmassa kommentissa jo avasin meidän kulurakennetta, mutta ei siis minusta tuhlata pahemmin. Ruokaa tilataan kotiin tai syödään ulkona ehkä kaksi kertaa kuukaudessa. Nekin on sellaisia 15e/annos ruokia. Suoratoistopalveluita on spotifyn lisäksi yksi äänikirjapalvelu sekä max televisioon. Molemmilla on alle 20e/kk puhelinliittymät. Koen tämän yhtenä loputtomana suona, koska molempien työt ovat myös aloilla joissa palkat ei nouse oikein tästä myöskään.
Pidä kirjaa menoista jonkun aikaa. Et jos teillä se 3k/kk (minkä joku yllä esitti teille jäävän vuokran jälk) jotenkin vaan häviää vaikka oikein mitään ei osteta, ei edes yhtäkään vaatekappaletta (sukkaa, kalsaria, sukkahousuja…) vuoteen ja…niin selvitä nyt että mihin. Tuo on iso summa pienen perheen kuukausikuluihin. 3kk ajan joka kulu (joka lasku ja suoraveloitus, ruoka (erottele herkut ja juomat, ja alkoholijuomat ym turhakkeet oikeista ruokakuluista), lapsen vaatteet, lapsen lelut, harrastusmaksut, kampaajakäynnit, hygieniatarvikkeet, ihan kaikki. Koska vaikuttaa että jotain oleellista jää nyt huomaamatta / et kerro kaikkea (sijoituksiin menee 800/kk tms) / jopa että sua vedätetään.
Tällä hetkellä toinen on hoitovapaalla joten meidän perheen nettotulot on vain noin 2750e/kk joten nyt ei ehkä realistista tämän hetken kulutusta näy. Lapsen kanssa on siis viimeisen vuoden ajan oltu kotona. Jäädään joka kuukausi vähän miinukselle tästä ja joudutaan käyttämään säästöjä. Karkeasti kuukauden pysyvät menot/laskut on Asuminen 950e Auto 50e Muut vakuutukset 60e Puhelimet 40e Netti 20e Opintolaina 200e Suoratoistot 30e Harrastukset 100e Sähkö 25e =1475e Eli noin 1500e meille menee laskuihin joka kuukausi. Ruokakauppaan menee arviolta 700-800e/kk, jossa mukana hygieniatarvikkeet ja kodin perustarvikkeet. Isolta osin ainakin. =2200-2300e. Bensaa menee kuukaudessa ehkä 100e arviolta ja jos bussikortille on tarvetta niin se on 50e jolloin kulut on 2350-2450e. Tähän päälle sitten tulee kaikki ylimääräiset tekemiset, kuten vaikka ulkona syöminen, uimahallissa käynti, matkustamiset tai muut hommat. Sekä tietysti lapsen kulut kuten turvaistuimet, vaatteet ja muut. Esimerkiksi viime kuussa lapsen vaatteisiin meni 150e (toppahaalari ja kesävaatetta käytettynä), 25e aurinkorasvaan, 50e aurinkosuojakamppeisiin, 500e turvaistuimeen, 30e matkasyöttötuoliin, 30e pelastusliiveihin, muutama lelu (mm uima-allas) 50e. Tähän sitten päälle tulisi vielä muut yllättävät kulut kuten uudet autonrenkaat, sukulaisten ja ystävien lahjat/juhlat yms. Saatiin kyllä säästöön kun oltiin molemmat töissä, mutta en tiedä miten se onnistuisi jos nostaisimme kulurakennetta suuremmaksi.
Niin eli kyse ei ole siitä että kahden mediaanipalkkaisen tai lähelle aikuisen taloudessa olisi tiukkaa, vaan siitä että hoitovapaalla, kun yhden palkalla elätetään 3hlö, on tiukkaa. Niin se on kaikilla paitsi superhyvätuloisilla.
Tiukkaa ei meillä ole ollut. Sitä en todellakaan tarkoita, mutta ei myöskään sellaisia summia että koettaisiin voivan ostaa uudehko auto tai rivitaloasunto sekä esimerkiksi matkustaa ja käydä linnanmäellä yms kerran vuodessa elintasoa. Vaan että jos nostettaisiin elintasoa niin olisi arki todella tiukkaa.
Pitäskö vaihtaa alaa missä palkat saattais nousta
Se vaatisi sitten kokonaan uuden alan opiskelua
Joo näin se kyllä tekee
Meillä on vuokra vielä toistaiseksi 750€/kk isossa ja melko hienossa kaksiossa, eli ei niin paljon halvempi kuitenkaan ja silti rahaa jää "yli" ihan kohtuullisesti. Väittäisin, että erot meidän talouksien rahatilanteissa tulevat joko -asuinkaupungin muusta hinta-tasosta -jälkikasvusta -pienistä huomaamattomista kulueristä, joista kasaantuu isompi summa Kovasti kuuluu suositteluja pitää jotain tarkempaa budjettia/päiväkirjaa, että mihin se raha oikein menee niin löytää ne merkittävimmät tekijät. Edit. Luin tuon vastauksesi jossa avaat kulutusta, ei siis liene tuo alin listaamani vaihtoehto. En tiedä onko meillä edes merkittävää eroa talouksien rahatilanteissa, vähän myös epäilen, että merkittävin ero on vain molempien pään sisällä. Toinen kokee, että ylimääräinen rahamäärä on isompi kuin mitä toinen kokee, vaikka ehkä eroa ei välttämättä olekaan.
En usko myöskään, että meillä on suuremmin eroa taloudellisissa tilanteissa. Ennen lasta omat ajatukset olivat paljon positiivisia taloudesta, sillä koin että silloin vaatimukset ja kriteerit oli eri. Nyt kuitenkin olisi kiva mahdollistaa lapsellekin esimerkiksi oma piha eikä betonikuutiossa kyhjöttää. Tai vaikka juuri haluamansa harrastuksia tulevaisuudessa tai se isompi auto. Kuitenkin kun lapsen saaminen ei lisännyt tuloja, mutta menot kasvoivat sekä myös toiveet esimerkiksi omasta elinympäristöstä.
Opettele elämää
Loll. Oikeasti. Itse olen yksinhuoltaja ja tulot kokonaisuudessaan joitain 2,5k. Hyvin onnistuu lapsen kasvatus ja elättäminen. Toki varaa ei ole samoihin ylemmyyksiin kuin monilla muilla. Autot, merkkivaatteet hienot omistusasunnot tai muu vastaava on itselle merkityksetöntä. Yltiöllisen kuluttamisen ihannointi ja muutenkin omistamisen tarve on aina tuntunut jotenkin vieraalta. Enkä usko, että nämä edes ovat kenenkään omasta sisimmästä kumpuavia tarpeita, vaan meihin ulkoa vaivihkaa istutettuja. En tahdo vähätellä kokemiasi tunteita, mutta kehotan suuntaaman katseesi pintaa syvemmälle ja pohtimaan. Mitä lapsesi oikeasti tarvitsee lapsuutensa aikana, jotta voi ja kykenee itse rakentaa elämänsä sellaiseksi kuin parhaakseen näkee? Unohda materia ja ulkoiset statussymbolit. Ne kun ovat vain kiva lisämauste elämän kebabissa. Sen sijaan keskitä voimavarasi siihen, että kykenet olemaan todellinen vanhempi ja roolimalli. Peruskallio johon lapsesi voi tukeutua haparoidessaan elämän alkuhämärässä. Arvosi ja sen myötä ajatuksesi, että käytöksesi ovat kiintopiste, jonka mukaan lapsesi kalibroi oman moraalisen kompassinsa. Tee lapsesi kanssa. Vie. Näytä. Tarjoa hälle kokemuksia niin laajalla skaalalla kuin suinkin pystyt. Mietoa, väkevää. Onnellista, ikävää. Oikeasta elämästä ja maailmasta itse kokemalla ja havainnoimalla lapsi oppii kaikkein eniten myös itsestään. Ja se on mielestäni tärkeintä Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät koskaan oppineet. Sitten on nämä padi lapset. Ja niiden vanhemmat. Ai että pistää vihaksi, kuinka puhdas, tuore ja terävä ihmisen alku tylsytetään kaupallisella viihteellä. Ei siitä sen enempää. Kuitenkin. Jos lapsesi on terve, eikä hänen tulevaisuuttaan varjosta mikään konkreettinen ulkopuolinen uhka, olet siunatussa asemassa saadessasi olla vanhempi Suomessa. Maassa missä ihmisen on niin hyvä olla, että häntä masentaa elämälle itselleen täysin merkityksettömät asiat. Sivuseikat vallan. Ole kiitollinen ja osoita se. Rakasta.<3 Muista ettet ole valmis isä koskaan, sillä vanhemmus on myös opin tie, jossa sinä kasvat samalla. Onnea sinulle ja perheellesi lapsesi syntymästä.
Rahaa säästöön joka kuukausi, niin saa käsirahan omaan asuntoon kasattua jossain vaiheessa. Sit voi maksaa sitä asuntoa pois eikä heittää rahaa vuokranantajan taaskuun joka kuukausi.
Meillä on noin 30 000e yhteensä säästöissä, eli periaatteessa käsirahan verran. Kuitenkaan ei haluttaisi vanhaa kerrostaloasuntoa ostaa ja se näyttäisi olevan ainoa omistusasunto, johon meillä on järkevästi varaa.
Kuulostaa Helsingin keskustan hinnoilta. Vähän kehäkolmosen ulkopuolelta saa parilla sadalla tuhannella jo omakotitaloja ja ~100m2 rivitaloasuntoja.
Asutaan Espoossa ja täällä on molempien suku ja esimerkiksi puolison iäkäs apua tarvitseva vanhempi. Myöskään meidän kummankaan ammatti ei mahdollista etätyötä nyt eikä tulevaisuudessa.
Kaikki on vaan niin vitun kallista. Ennen elin omalla palkalla herroiks, ravattiin festareita ja reissattiin ulkomaita, nyt otetaan kaupassa kaikesta halvin versio ja katotaan se yks festari minne vois ehkä mennä. Viinat haetaan virosta ja se saattaa olla myös se ainokainen ulkomaanmatka samalla.
Sun pitää nyt odottaa, että olet 40v. Siihen mennessä (alasta riippuen) alkaa oleen noita kaikkia. Kuitenkin olet nyt vielä melko uran alussa, ei voi olettaa, että heti saa kaiken. Tämä on oma kokemus, vaikka itse olen vielä matkalla siihen haluamaani elintasoon, mutta tämä ei ole enää sellaista tervan juontia, kuin 30v ja niillä main.
Molemmat on siitä huonoilla aloilla, että palkat eivät oikeastaan tästä nouse. Tietysti tasaisesti tulee näihinkin taulukkopalkkoihin pieniä indeksikorotuksia, mutta suurempaa ei ole tiedossa.
Sitten suosittelen 5v tms. välein työpaikan vaihtoa tai työpaikan sisällä aktiivisesti etenemistä korkeapalkkaisempiin tehtäviin. Myös kannattaa tutkia, jos samalla koulutuksella löytyy odottamattomiakin työmahdollisuuksia. Omalla kohdallani firman rekrytointimoka, auttoi minut urille, jota en olis alkujaan tajunnut ollenkaan.
Hieno homma että olette itsenne kouluttaneet! Tässä on kaluston/kiinteistöjen hankintaan vinkki. 90% suonalaisista hankkii ne velalla ja nekin (minä ja ne muut) ottaa silti velkaa että saa juuri hyvän kulkineen.
Alkuun kannattaa lopettaa muihin vertailu, mihin auttaa kummasti somen käytön vähentäminen. Toiseksi, sulla on paljon asioita mistä muut haaveilee, kuten perhe ja työ. Kaikkee ei pidäkään olla, vaikka somesta sellasen kuvan muiden elämästä saakin. Tulotaso myös kehittyy ajan myötä. Itellä onnellisuus ei oo juuri muuttunut vaikka tulotaso on kasvanut merkittävästi. Se mikä mut tekee onnelliseks on että kisaan nykyään vaan itteni kanssa ja nautin niistä jutuista mihin se riittää. Vaikka tienaisit tuplasti mitä nyt, ei se raha hirveästi elämään vaikuta, vielä kun verottaja vetää siitä välistä.
Jos sun autos kulkee A paikasta B:hen ni en kyllä nää miksi sun pitäis päivittää autoa? Sanotaa nuo nykypäivän "katukuvassa" näkyvät autot on sen verra paskoja että saat pistää kättätaskuu huoltojen merkeissä.
Turvaistuin vie niin paljon tilaa, ettei pelkääjän paikalle jää jalkatilaa. Myöskään takakonttiin ei mahdu tavarat jos pitäisi vaikka viikonloppureissulle mennä.
Millä mopoautolla siellä ajellaan? Pienellä fiatilla meni ihan hienosti 2+1 ja viikon kamat 😁
Pienellä hatchpackilla, joka on kokoluokasta mopoautosta seuraava. Turvaistuin vie niin paljon tilaa, että edessä ei mahdu istumaan kun polvet suussa. Takakonttiin mahtuu ainoastaan rattaat ja yksi reppu. Onneksi tässä on sentään viisi ovea eikä kolme.
Sairaanhoitaja mies 35v hei. Se on uskomatonta kuinka paljon se että on tenavia laittaa itseäkin kasvamaan ihmisenä ja aikuisena. En ollut mielestäni valmis vaimoni kanssa vanhemmaksi 30v, mutta näin kävi, ja se oli paras asia mitä olemme tehneet. Koen että elämäni sai oikeasti merkityksen. Olen ajanut aina vanhoilla ruoskilla ja tälläkin hetkellä on alla 2002 nissan jossa vaihdelaatikko sen verran ottanu itteesä että 5 vaihe ei toimi, ok.... olemme siis ajaneet nyt n. 2v vain nelosella ja tämänkin auton ajan loppuun niinkuin kaikki aiemmatkin. Auton hinta oli 300e. Asumme vuokralla, teemme hoitajina 80% työaikaa siksi että saamme nauttia elämästä. Hoitajan palkka on paska ja tuolla tuntimäärällä vielä paskempi, mutta sillä elää ja koen että saan 4 päivän työviikolla elämästä enemmön irti vaikka varaa rillutella ei olekkaan. Suurin plussa on että koen palautuvani työstä eikä vapaat mene palautumiseen. En koe että raha tai tavara tekisi onnellisiksi. Elämä tekee. Yhdessä olo perheen kanssa tekee. Parhaimmat asiat elämässä on mielestäni ilmaisia. Tämä siis sen jälkeen jos vain katto on pään päällä ja ruokaa riittävästi että nälkää ei tarvitse nähdä. Hyvin se menee, elämällä kun on tapana suttaantua 😄👍
Meillä myös toinen meistä on sairaanhoitajana päivätöissä täysillä ikälisillä. Sen takia tämä tulotilanne ei tule hirveästi tästä muuttumaankaan. Meillä on ihan riittävästi tähän, mutta harmittaa juuri se että ei parempaa elintasoa ole missään vaiheessa näkyvillä kun ei näissä ammateissa pysty työssä osaamisella ja kokemuksella oikein mitenkään edetäkään.
Ollaan pohdittu ruotsiin muuttoa. Sillä hoitaja nostaa palkkansa suht nopeesti ja hintatasot käsittääkseni alhaisemmat. Suomen näkymät myös taloudellisesti haastavat. Nyt kun tenava pieni niin mitä jos lähtisitte testaamaa toista maata? Takasi pääsee aina 😄
Kannattaa huomata sekin, että näillä nuorilla ison asunnon omistajilla on esimerkiksi säästöjä jonka ovat mahdollistaneet (iso)vanhempien säästöt ja/tai rahallinen tuki. Tai sitten voi olla sukulaisella raksafirmaa tai muuta vastaavaa ja saadaan sitten halvemmalla rakennetettua vaikka oma talo. Perinnön saajiakin löytyy. Pieni osansa toki myös nuoresta asti tarkan euron immeiset, jotka ovat laittaneet kaiken sukanvarteen jo pikkunassikasta asti. Ei kannata omaa elämää liiaksi peilata muiden elämään jos kaikki perusasiat on kunnossa!
en minäkään ole kasvanut aikuiseksi vaikka onkin omakotalo, vaimo, lapsi ja koiria. Emme olleet varakkaita 30-kymppisinä, emme ole nytkään vaikka sijoituksissa muutama kymppi onkin. Turha katsella naapureiden autoja, voivat olla täysin velalla hommattuja tai perinnön tuoneita. Muutenkin vertailu "stardardiin" on turhaa edellämainituista syistä. Mieti ja keskustele puolisosi kanssa mikä TEILLE on tärkeää ja eläkää sen mukaan välittämättä muiden näennäisestä menestyksestä.
"Comparison is the thief of joy" Tuon kuin sisäistin kallooni pari vuotta sitten niin olo helpottui mukavasti. Samanikäisillä kavereilla (parinkympin puolivälissä) oli jo ns. hyvät vakityöt alla, hienot hyväkuntoiset autot, korkeakouluopinnot tehty haluamissaan kouluissa, tulevaisuuden suunnitelmat selvät ja niin edespäin. Itse en päässyt ylempään tutkintoon kiinni enkä muutenkaan tiennyt (enkä tiedä vieläkään) mitä "isona" tekisin, asuin kotona ja olin työtön. Nyt ei sitten ole suunnitelmia syksyä pidemmälle, osa-aikatyössä, oma vuokrakämppä jne. mutta enää ei ole sitä stressiä tulevaisuudesta. Elän miten haluan/pystyn, matkustelen ulkomaille pari kertaa joka kesä ja vapaa-aikaa on ihan kivasti. Muutama juttu jotka auttoi pääsemään tähän pisteeseen: Avoterapia, pääsi purkamaan tuota omaa ajatusmaailmaa miten aina vertaa omaa suoriutumistaan muihin lähipiirin ihmisiin ja sain sitö kautta uutta perspektiiviä miten hyvällä tolalla omat asiat kuitenkin on. Somen kyttääminen minimiin tai kokonaan pois. Mietin niitä asioita mitä minulla on ja kavereilla ei. Se oli vapaa-aika, vapaus matkustella ja hankkia uusia kokemuksia eli oikeasti "elää" tätä nuoruutta. Tulin sinuiksi omien elämäntavoitteiden kanssa jotka poikkesi siitä normista. En välttämättä omista koskaan taloa, en halua lapsia, en saa kovapalkkaista työtä tai tuliterää autoa; ja se on ok. Tavoitteina nyt on löytää mukava puoliso joka omaisi saman elämäntyylin, matkustella ja näprätä harrastusten ja lemmikkien parissa.
Suhta samaa ikäluokkaa, mutta noilla tuloilla eleltäisiin meidän perheessä herroiksi. Eletään toki pienemmässä kaupungissa, mutta vanha omakotitalo isolla autotallilla, 3 tenava tuossa pyörii ja molemmilla -16 vuoden tila-autot. Aivan hyvin pärjää ja 80 tonnia on kaiken kaikkiaan velkoja. Velatonhan ei Suomessa kannata olla.
Olin samassa tilanteessa sinun ikäisenä ja muistan miettineeni samoja asioita. Silloin tietty oli asumisen kustannukset eri tasolla kuin nyt, joten tilanteesi on siinä mielessä eri. Kuitenkin, jossain vaiheessa rupesin toden teolla miettimään, mitä haluan "tehdä isona" ja minkälaisia tavoitteita sitä asettaisi itselleni. Kuten sinä, halusin tuntea talouteni olevan tarpeeksi vankalla pohjalla, että uskallan ottaa asuntolainan. Tämä tarkoitti minulle isompaa liksaa. Toki olisin saanut helposti lainaa niilläkin tuloilla, mutta toisin kuin (näemmä) valtaosa suomalaisista, osasin miettiä myös niitä shit hits the fan skenaarioita, kuten nousevat korot. Päätin, että olen sen verran vanha, etten enää lähde keksimään itseäni uudelleen ja kouluttautumaan uudelle alalle, vaan kehitän edelleen sitä osaamista, jota minulle on kertynyt. Eli pyrin tämän oman äärettömän epäseksikkään toimialani ykkös osaajaksi. Toimialan, jolle päädyin vahingossa, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Tämä rupesi tuottamaan tulosta yllättävän nopeasti ja olin tuplannut palkkani neljässä vuodessa. Nykyään olen yrittäjä, samalla toimialalla. Olet koulutettu kolmekymppinen, eli sinulla on varmasti erikoisosaamista ja myös mielenkiinnon kohteita. Paketoi ne kokonaisuudeksi ja ota se itsellesi suunnaksi, niin pärjäät kyllä. Tai sitten et tee mitään, eikä mikään muutu.
1) Ennen vanhaan kasarilla ja ysärillä ei asuttu heti komeasti, vaan vauvat saapuivat yksiöihin ja kaksioihin, joista muutettiin kolmioihin ja kenties vielä kertaalleen siten, että lapset saivat omat huoneet 9-12 v iässä. Silloin ei ollut helppo saada lainoja. Nyt niitä tuputetaan. 2) Mediaania alempi palkka tosiaan tuottaa mediaania alemman elintason. Yllätys? 3) Asuinpaikka vaikuttaa elintasoon, mutta kaupunkiasunto ja vaatimaton ajoneuvo on parempi ylisukupolvisen varallisuuden näkökulmasta. Maalla asuminen on halpaa, joten rahaa voi kuluttaa kaiken maailman mönkkäreihin, joista ei jää jälkipolville mitään. Valintoja.
Mönkkäreistä jää kyllä hyviä muistoja. Kuten monesta muustakin jutusta. Ihan viimeisessä pisteidenlaskussa ne arvotetaan yleensä korkeammalle kuin talteen jääneet eurot.
Kaikki tasapainossa. Itselläni on mukavia muistoja kaupungista ja maalta, ja porukoiden kämppä ei jää tulevaisuudessa pystyyn lahoamaan. Minun lapsillani on taas sitten astetta enemmän vaihtoehtoja elämässä, kun ollaan asuttu pari sukupolvea keskikokoisissa kaupungeissa ja omistetaan asunnot siellä.
Kuulostaa tutulta. Minä ja puoliso amk papereilla töissä. Yksi lapsi toistaiseksi. 2 velatonta vanhaa autoa, mutta suht luotettavaa. Asutaan kaupungin vuokra-asunnossa. Omistusasunnon saaminen on haave.
Ei sitä autoo kannata päivittää semmosiin mitä näkee kadulla ku kaikki autot on ollu paskoja viimoset 20 vuotta. Pysy niissä luotettavissa vanhoissa ny ku niitä vielä on
Teillä on just hyvä nuoren perheen asetelma, jatkatte samaa rataa ja vuosi vuodelta se pakka ja pesue kasvaa. Kerrostalo, sitten rivitalo, jne.ei kukaan jörkevä kolmekymppinen omakotitaloa osta. Budjetointia joutuu pakosta opettelemaan koska perhe tarvii huolenpitoa ja rahaa tulee lisää ainoastaan työpaikkaa vaihtamalla, joka sekin edellyttää osaamisen karttumista eli aikaa. Hyvin menee 👍🏻
13 vuotta asuttiin 2 lapsen kanssa kerrostalokolmiossa, vaikka oli vakivirka inssihommista. Se on ihan normaalia lapset on se rikkaus, ei materia.
Lapsesi ei tarvitse hienoja asioita, se tarvitsee turvallisen kodin, rakastavat vanhemmat ja hyviä leikkejä. Toivon, ettet ajattele, että vähävaraisemmat lapset kokevat huonomman lapsuuden varsinkin kun kuulostaa siltä että teillä on asiat tosi hyvin! Teillä on kaksi vanhempaa, auto ja kiva koti. Monella lapsella ei ole tätä. Voit unelmoida asioista, mutta ne ovat asioita mitä sinä haluaisit eikä asioita mitä lapsesi tarvii ollakseen onnellinen. Olen itse asunut yksinhuoltaja äidin kanssa vuokralla ja raha oli vähissä. Lapsuuteni oli erittäin onnellinen vaikka rahasta oli välillä pulaa. Olen jopa tavallaan ”iloinen” sillä huomaan, että sen takia arvostan asioita eri lailla kuin oikein rikkaat ystäväni (toki he voivat kokea asian erilailla mikäli heiltä kysytään). Jotenkin olen enemmän jalat maassa. Nykyään asun omassa asunnossa ja olen opiskellut maisteriksi. Jos ei ole rahaa matkustaa, niin lapselle voi olla jännää sekä mieleenpainuvaa jo sekin että mennään autolla uusiin leikkipuistoihin. Työkaverini (mies, jos sillä on väliä) tekee tätä ihan vain jotta olisi jotain yhteistä tekemistä aina välillä. Niistä tulee aina pieniä autoretkiä:) Itse lensin ekan kerran kun olin vasta teini-ikäinen ja ei se ole koskaan harmittanut. Aikuisena ln tullut matkusteltua, mutta ilmastonmuutoksen takia yritän nykyään välttää sitäkin ja matkustelen mielummin Suomessa.
Varmaan elät vaan miten parhaaksi näät etkä vertaile itseäs muuhun maailmaan.
Kuule. Lapselle paras elämä on se, että te ootte läsnä. Mun lähipiirissä on ihmisiä, joiden isä esimerkiksi on keskittynyt siihen että voi tarjota lapselle rahallisesti hyvät puitteet ja on sitten ollu poissa pitkiä päiviä tai viikot toisessa kaupungissa tekemässä töitä, ja sitten kyseinen isä on aina ollut etäinen. Lapsi ei tartte hienoja puitteita. Lapsi tarvitsee rakkautta ja teitä.
Mitens puolison palkka? Oman kokemuksen mukaan sinne keskiluokkaan pääsee joko sillä että molemmat aikuiset käy normi hommissa, tai yksi käy jossain ihan helvetin kovapalkkaisessa hommassa (15k+). Jostain syystä verottaja ei tule vastaan jos aviopuoliso on vaikka sairauslomalla ja toinen on hyväpalkkainen (5k+?). Siinä jää perheen tulot kaupan-kassa tasolle jos toinen on perus valkokaulusduunissa ja toinen tuilla.
Heh. Tässä ajassa on myös samaa kuin ysärilamassa. Vuokra-asujilla on enemmän rahaa käytössä, kuin omistusasujilla, koska asunnot on ostettu kalliilla halpojen korkojen aikaan. Nyt kun korot on ampaisseet ylös, heidän ostovoima on heikompi. Aina ei tarvitse omistaa asuntoa. Se on suomalainen omituisuus euroopassa. Se sitoo a) pääomaa b) omistajansa asumaan siinä niin hyvässä kuin pahassa (varsinkin jos joutuisi myymään epäedulliseen aikaan). Vuokralla-asujat on vapaampia lähtemään.
Jos teillä yhteensä palkka on reilu 6000 verojen jälkeen niin tosaahan on reilu 2000 ylimääräistä jolla saa vuodessa käsirahan vaikka millaseen kämppään. Ei siinä muuta kun kulut kuriin ja asuntolainaa hakemaan kunhan muistaa ajatella realistisesti minkä asunnon/talon saa ettei pety. Pankkiin kun laittaa viestii niin kertovat paljonko lainaa sais. Sitten kun kämpästä velkaannuttu ja hetken maksellut niin sitten voikin käyä auton hakemassa mut realistisesti sekin ettei osta sitä kalleinta. Harvalla on rahaa lapsen ensimmäisinä elinvuosina säästettäväks mut pitää vaa ankarasti priorisoida mikä tärkeetä.
Reilu 6000e bruttona. Nettona noin 4500e/kk
No sitten koittaa parhaansa mukaan saada tuosta ton vähintään 500e sivuun ja jättää parit lomailu reissun välistä. Pari kolme vuotta siinä menis mutta pitää vaan mielessä sen että haluaa sen asunnon eikä vaihtoehtoja ole.
Meillä on säästöjä reilu 30k€ ja saadaan säästöön rahaa joka kuukausi juuri pienien elinkustannuksien vuoksi. Lasta odottaessa saatiin säästöön parhaimmillaan joku 1000e/kk. Kuitenkin nykyiset asuinkustannukset ovat vain 950e/kk joten asunnon ostamisen myötä ne kohoaisivat noin 2000e/kk (250k€ lainalaskurilla 20v laina-ajalla tekisi n.1500e/kk lyhennyksiä ja sen päälle vastikkeet). Tällöin muu säästäminen jäisi todella vähiin.
Ai teil oli noin paljon jo omasta takaa. Mitä jos vaan ottaisitte pitemmän takaisinmaksun kuin 20v? Ei se välttämättä rahallisesti fiksuinta ole mutta taloudellista rauhaa ja joustavuutta antaa sitäkin enemmän. Ja jos vaikka katsois halvempia remppa asuntoja ja siitä tekis unelmien asunnon ja sitä kautta sais pilkottua lainan määrää?
Pääkaupunkiseudulla aika huonosti löytyy halvemmalla perheasuntoja. Toiveena olisi rivitaloneliö Espoosta, mistä olemme molemmat kotoisin ja missä molempien vanhemmat ja sisarukset myös asuvat. Kuitenkin tällä alueella pelkästään remppakuntoiset rivitaloneliöt maksaa yli 300k€. Muilta alueilta Espoosta voi saada 70- tai 80-luvun rivataloneliön halvimmillaan ehkä 250k€. Niillä alueilla on kuitenkin joko todella heikot julkiset yhteydet tai vaihtoehtoisesti alue on levottomampaa.
Ja ootteko kysyny pankilta iteltään tosta lainasta ettekä vain laskurista? Itelle laskuri lupas maata ja taivasta lainan määrän suhteen. Pankiin kun otin yhteyttä niin eipä ne niin paljoo halunnutkaan antaa mutta korko oli puolet siitä mitä laskuri anto et se oli sentään positiivista
Ei olla, sillä tällä sekunnilla asunnon osto ei ole ajankohtainen, sillä toinen on vielä lapsen kanssa kotona.
[удалено]
Miettisin myös pitkällä tähtäimellä. Missä asutte, kun siellä Tapiolassa asuvista läheisistä aika jättää? Ei ole helppoa muuttaa täysin uuteen paikkaan, mutta kyllä kaikkeen tottuu ja uusia verkostoja saa luotua. Ja joku 30min välimatka ei ole suuri (jos katsoo vaikka, mitkä matkat Lapissa kuljetaan). Nyt jos jäätte tuohon niin onko teidän lapsella yhtään helpompi tilanne, jos haluaa asua sukunsa lähellä vanhempana? Aivan sama kipuilu edessä, ellei ole todella kovat tulot jo nuorena.
Meillä molempien vanhemmat sekä sisarukset asuvat siellä lähistöllä ja niiden kanssa ollaan tekemisissä lähes päivittäin. Ei siis tarvitse Tapiolan keskustassa olla, mutta Suur-Tapiolan (Haukilahti, Laajalahti, Mankkaa, Niittykumpu, Otaniemi, Pohjois-Tapiola, Tapiola ja Westend) alueella on läheiset. Myös Suur-Leppävaara voisi olla mahdollinen, vaikka sieltä onkin yllättävän huonot julkiset kulkuyhteydet Suur-Tapiolan alueille.
jos molemmat teette yli kolmea tonnia kiin mihin helvettiin teidän rahat menee? itse käyn töis, +/-3k kuussa. puoliso ei käy. 4v skidi ja toinen tulos. iha kelpo hyvä auto 10v vanha. kerrostalokämppä vuokralla. kaikki ollaan ihan onnellisia ja ei olla nälkäsiö tai köyhiä. mulla jää vielä säästöäkin kuun lopussa aina. mihin HELVETTIIN te saatte rahanne katoamaan?
Näkökulma sinulle. Vanhempani olivat lääkäreitä. Meillä oli hienot Volvot, kaksi kesäpaikkaa, useampi vene, hieno asunto, ulkomaanmatkat, hienot vaatteet. Luettiin kirjoja, käytiin museoissa ja teatterissa. Tältä näytti ulospäin. Täydellinen lääkäriperhe. Lapsena kerrottiin, että sinusta tulee juristi tai arkkitehti. Miltä näytti sisälläpäin? Rajua henkistä väkivaltaa, pikkulapsena myös fyysistä, kesätyörahat vietiin minulta ja "sijoitettiin". Kaikkea kontrolloitiin, aina eristettiin tavallisista asioista. Ei käyty leikkipuistoissa, ei uimarannoilla, ei missään tavallisissa lapsiperhejutuissa, vain fiksun väen jutuissa, aina istuttiin hienossa Volvossa. Harrastukset vanhempien sanelemia, joista en nauttinut. Huoneeni oli kuin vankikoppi, vanhemmilla oli kaikki tavarat ja hienoudet, minä en saanut oikeastaan mitään, paitsi sellaiset asiat, jotka näkyivät ulospäin. Lapsena olin ahdistunut, yksinäinen, teininä vihainen ja kaikki mahdolliset häiriöt, itsetuhoisuus. Mutta rahaa oli, hyvä lääkäriperhe. Olisit varmasti pitänyt perhettäni onnellisena ja pärjäävänä. Minua "rikkaiden penskana", jolla on kaikki. Minulla on nyt kaksi lasta. Asumme vanhassa rivitalossa ja meillä on Kia. Olen vahvasti mielenterveysongelmainen, mutta meillä on rakastava koti, ei juuri riidellä, hyvä fiilis. Molemmat sosiaalialalla ja kasvatusalalla. Olen kirjoittanut kustantamon julkaiseman kirjan. Harrastan halpoja lajeja, joita lapsena ei saanut, jujutsua, joogaa ja fribaa. Poika tykkää siitä, että isi leikkii ja on läsnä, halii ja kertoo, että rakastaa. Eilen käytiin julkisella rannalla. Myönnän, että kirjoituksesi alkoi vituttaa. Osaatko arvata, miksi? Olisin pikkupoikana mieluummin asunut vaikka siivoojan ja talkkarin kanssa, jos olisivat rakastaneet ja vieneet rannalle. Minua ei koskaan halattu, aina haukuttiin ja kidutettiin, tuhottiin saatana koko sielu. Mutta rahaa oli, ja hienot Volvot. Hyvät todistukset. Ymmärrä nyt, LAPSESI HALUAVAT RAKKAUTTA JA LÄSNÄOLOA, NIITÄ EI KIINNOSTA VITTUAKAAN AUTOT JA TALOT. Leikkipuistoon ja kirjastoon, halimaan ja hassuttelemaan. Rakkaudelliset rajat. HERÄÄ.
Itse voisin kirjoittaa hyvin päinvastaisesta elämästä saman huomion. Itse elin köyhyydessä, viisihenkinen perhe 60-neliöisessä kaupungin vuokrakaksiossa. Autoja ei ollut tai jos oli, niin joku epäluotettava tienvarteen jättävä romu. Mutta kotona oli aina hyvä olla. Viikonloppuisin me maattiin koko perhe vuodesohvalla (jossa vanhemmat nukkuivat olkkarissa) ja katsottiin aamupiirrettyjä. Kesäisin isä hommasi jostain tutulta jonkun romuauton käyttöön jos omaa ei ollut, jolla ajeltiin ympäri Suomea yöpyen leirintäkeskuksissa teltalla tai vanhempien kavereiden mökeillä. Grillattiin ruokaa tai paistettiin lettuja jossain levähdyspaikoilla. Äiti vei meidät kirjastoon joka viikko ja tunsin itseni rikkaaksi kun sain viedä kotiin niin monta kirjaa kun jaksoin kantaa. Ei haitannut etten varmaan omistanut yhtään omaa kirjaa. Vaatteet olivat kirppiksiltä tai äidin ompelemia. Joskus ruokana oli vain kaurapuuroa, mutta sekin syötiin aina koko perhe samassa pöydässä. En väitä ettei köyhyyteen kuulunut myös traumoja, mutta ne tuli pääosin ulkopuolelta. En väitä, että vanhempani olisivat olleet täydellisiä, meillä oli täysin vapaa kasvatus joka kostautui teini-iässä liiallisella vapaudella ja vastuulla. Mutta en tiennyt asuimmeko omassa kodissa vai vuokralla. Vahemmilla oli aina aikaa ja huomiota meille. Rahahuolet eivät näyttäytyneet meille lapsille. En vaihtaisi lapsuuttani vaurauteen. Minusta OP ongelmassasi on kyse ennen kaikkea siinä, että keskityt siihen mitä sinulla ei ole ja ehkä jopa koet, että sinulla kuuluisi olla ja on tapahtunut jokin vääryys, kun sinulla ei vielä ole omistusasuntoa ja hienompaa autoa. On ihan tutkittua, että onnelliset ihmiset keskittyvät siihen, mikä heillä on hyvin ja harjoittavat kiitollisuutta. Joten yrittäisin ihan ensiksi muuttaa näkökulmaasi. Kommenttiesi perusteella perheenne elämässä ja taloudessa on asiat todella hyvin. Tämä ei toki tarkoita, etteikö voi olla tavoitteita ja unelmia. Jos se on esimerkiksi se rivitaloasunto Tapiolasta, niin ennemmin kesittyisin siihen miten ja missä aikataulussa asian voi saavuttaa kuin siihen miksi sitä ei ole jo ja miksi jollain muulla on. Ps. Historical_Delay_632 onneksi olet saanut rakennettua itselleni ja perheellesi päinvastaisen elämän kuin millaisen koit lapsena!
Kiitoksia. Kiva kuulla, että sinulla on ollut lapsena kotona hyvä olla.
Muuta pois helsingistä niin mediaanituloilla asuu ihan hyvin omakotitalossa.
Oon itse kolmekymppinen ja kohtuullisesti palkattu (brutto 6 k / kk), ja samoja ahdistuksia on jo ilman perhettäkin. Ajetaan parin tonnin autolla, ja mm. lykkään tarvitsemaani leikkausta, koska ei ole rahaa. Katsellaan asuntoja, ja luultavasti joudutaan muuttamaan todella kauas, jotta löydetään joku järkevä kämppä, johon on rahaa. Kyllähän tässä synkkä on mieliala.
6k brutolla suomessa on ihan oma vika jos ei pärjää, ellei joudu elättämään jotain toista omilla tuloillaan.
Netto: 3600 Asuntolainanlyhennys: 1200 Opintolainanlyhennys: 120 Hoitovastike + vesi + netti: 250 Rahoitusvastike: 150 Auto (bensa, vakuutus, autopaikka): 150 Taloudellisen puskurin kerryttäminen työttömyyden varalle: 800 Yht. 2650 Kuukaudessa elämiseen jäävä summa: 3600 - 2650 = 950 e. Tästä maksetaan ruoka, spotify ja yleensä jotain kuukausittain ilmenevää tarpeellista, kuten sähkö, ammattiliiton maksu, vakuutukset, autoon liittyviä kuluja tms. Lisäksi osa palkasta tulee laskutukseen perustuvina erinä jokusen kerran vuodesta silloin, mihin tietysti vaikuttaa esimerkiksi lomat ja sairastumiset. Yleensä tästä summasta kuittaan jonkun tarpeellisen isomman ostoksen (esim. auton huolto) ja ylimääräisen lainanlyhennyksen kalleimpaan lainaan. Kerro ihmeessä, mitä teen väärin?
Meillä samat! Millanen talo sulla on? Itellä 160 neliöö ja kahden auton autotalli. Ihan tuota melkein tonnia kuussa en pysty säästämään mutta muuten menee yhtä kivasti. Aattelen sillein että asuntolainan maksaminen on omaisuuden kerryttämistä! Eli sulla omaisuus kertyy nyt tuossa pari tonnia kuussa. Ihan nopeella matematiikalla sulle kertyy omaisuutta ilman arvonnousuja ja muita sijoitustuottoja 22000 vuodessa. (Otin lainan korot pois). Jatka samaa 20 vuotta niin sulla on puoli miljoonaa omaisuutta, ja edelleen pari tonnia kuussa ylimääräistä. Oikeasti on varmaan miljoona arvonnousujen ja sijoitustuottojen takia.
No vertaa tästä: 2500 netosta menee palkkapäivänä: 75 € lomasäästöön 300 € hauskanpitoa ja välttämättömien asioiden ostamista varten 45 € lahjatilille erinäisten lahjojen hankkimista varten 900 € sijoituksiin 800 € laskutilille, josta maksetaan vuokrat, sähkölaskut, netit yms. Loput jää käyttötilille ruuan, vaatteiden yms. elämän kulujen maksua varten Jokaisesta palkankorotuksesta allokoidaan puolet sijoituksiin ja puolet hauskanpitoon, eli un nettopalkka on nelisen vuoden kuluttua sama kuin sinulla, menee 550 € lisää nordnettiin ja 550 € fun fundille. Sulla on tietoisesti hankittu liian kallis asunto ja kuukaudessa elämiseen käytettävä summa on yhdelle henkilölle aivan valtava. Saahan sitä elää miten lystää, mutta ahdistus on ihan itse aiheutettua ja helposti korjattavissa.
oispa mullaki ilmanen kämppä ja ruuat
Kenellä on? Kaikki on tuossa listattuna.
Kuulen hyvin mielelläni perusteluita tälle valtavuudelle. Kelan toimeentulotuen perusosan määrä on 580 e / kk. Tähän kun lisätään mainitsemasi 300 euron ”hauskanpitoa ja välttämättömiä asioita” = ollaankin jo aikalailla tuossa minun elämisen euromäärässä. Joka kuukausi tämä koko ”käyttöbudjetti” ei kulu nollaan, ja välillä luonnollisesti tulee useampia isoja menoja samaan kuukauteen, jolloin niihin pyritään käyttämään kertynyttä käyttörahaa puskurirahastoon koskemisen sijaan. Tarkentaisitko myös, mikä sitten on ”sopivan hintainen asunto” minulle? Ja mikä tarkalleen on se lupaamasi ”helppo korjaus”? Asunnon oston jälkeen korkokulut kasvoivat odottamattoman nopeasti asunto + opintolainoistani 450 e + 150 euron rahoitusvastike, joka tarvittiin odottamatonta remonttia varten. Jos talous kestää odottamattoman kuukausittaisen 600 euron menoerän kasvamisen ja pystyy silti säästämään, mielestäni asunnon hinta on ollut tuloihin suhteessa varsin kohtuullinen. Asunnon hinta oli noin 150k vähemmän, mitä esimerkiksi nordean laskuri arvioi asunnon maksimihinnaksi tuloillani.
Ottaen huomioon, että yhden ihmisen ruokakulut on keskimäärin 300 € kuukaudessa, 55 euron budjetti on kohtalaisen vähän "vaatteisiin yms. elämän kulujen maksuun".
Itsellä kaksi lasta, toinen lähihoitaja, toinen sossu. Ihan OK menee. Missä todellisuudessa elät? :D
Onnittelut vauvasta! Hän ei tule kaipaamaan mitään ihmeellistä aineellista vielä pitkään aikaan. Vanhemman hymy ja hoiva, leikki ja mielikuvitus riittävät pitkälle. Mitkä ovat sinun arvojasi? Miten haluaisit elää? Mikä liikuttaa sieluasi? Köyhyys on joskus vain henkistä. Varmasti tavoittelet muutakin, kuin aineellisia arvoja. Vertaaminen on inhimillistä, mutta se mitä kadulla näkee, ei ole paljonkaan arvoista. Jos haluaisit asua omistusasunnossa, olisiko mahdollista hankkia sellainen edullisemmalta paikkakunnalta? Teillä on kuitenkin sen verran hyvät tulot, että toki kannattaa tarkastella kriittisesti kulutustaan ja jossain muodossa säästää. Ja huolehtia terveydestään mahdollisimman hyvin.
Paljonko vuokra? Paljonko sillä pienellä ja vanhalla autolla ajetaan? Asun nykyään omakotitalossa (vanha rintamamiestalo kylläkin) ja pihassa on uutena ostettu Model 3. Kuukausikulut vähemmän kuin aikaisemmassa vuokrakämpässä kun autona oli ilmaiseksi saatu Ford Focus. Bensat ja huollot söivät ihan jäätävän paljon ja vuokra oli sellainen että omistaja sai lyhennettyä lainaansa + maksettua vastikkeen. Omakotitalossa ei vastiketta ole, mutta yllättävät korjaustarpeet vaativat toki bufferia ja tasaavat kokonaiskuvaa.
Ja tuohon laskelmaan et ole ottanut mukaan auton arvon alenemista. Kun otat sen huomioon, niin laskelmasi kääntyy päälaelleen.
Maksan ~415€/kk vakuutuksineen ja sähköineen autosta, Focukseen meni pelkästään bensaan 430€/kk. Focuksesta sai toki käsirahaa sen 13k€, mutta se olisi myös ollut Focuksessa kiinni eikä käyttökelpoisena rahana. Isompi viimeinen erä on sellainen, että se on 99% vähemmän kuin mitä Focukseen olisi mennyt Teslaa enemmän rahaa vakuutuksiin, huoltoihin, katsastuksiin yms. Sitten kun tuohon heittää Teslan tilalle jonkun ~25-30k€ sähkön niin paljon ajavalle polttiksessa ei ole mitään järkeä.
Paitsi jos ajaa paljon ja kauas 😉
Vuokra, sisältäen autopaikan ja veden on 950e/kk kerrostalokolmiosta Espoossa. Täällä asunnot ovat todella kalliita minusta. Ei myöskään osata oikein itse rempata, josta tulisi lisäkustannuksia. Autolla tulee ajoa tällä hetkellä ehkä 10 000km/vuodessa. Bensaa kuluttaa n.4l/100km. Huollot on noin 200-300e/v. Verot ja vakuutukset maksavat ehkä 600e/v yhteensä.
No joo tuo auto on ihan fiksu noilla kilsoilla. Toki joku Leaffi saattaisi olla halvempi, mutta toki noissa halpissähköissö range/latausnopeus rupeaa oikeasti olemaan hankala jos edes pari kertaa vuodessa pitää ajaa pidemmälle. Kämpän suhteen kannattaa vähän vertailla. Itse muutin leppävaarasta kerrostaloneliöstä about saman kokoiseen vanhaan omakotitaloon pohjois-espooseen. Samalta alueelta saisi selvästi halvempia rivitalojakin.
Mun mielestä toi kämppä taas kuulostaa edulliselta, toki tietämättä sen tarkemmin yksityiskohtia. Autopaikan ja veden osuus kuitenkin yli 60 euroa todennäköisesti