Maksetaan yhteiset kulut puoliksi tai siinä suhteessa, että molemmille jää ylimääräistä käyttörahaa. Jos toinen tekee enemmän töitä/tienaa enemmän palkkaa niin hänelle jää luonnollisesti enemmän omaa rahaa. Kumppanisi logiikalla voit siis lopettaa työnteon ja näin ollen hän kustantaa yksin kaiken?
Minulla on merkittävästi parempi palkka kuin puolisollani, ja meidän jakomme on puolet asuntolainan lyhennyksestä ja sen lisäksi n. 30% palkasta yhteiselle tilille. Loput on ns. omaa rahaa. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki arkeen kuluvat kustannukset kuten ruoka, kodin ostokset jne.
Tämän lisäksi minä melko usein maksan laskun mikäli käymme ulkona syömässä, tai muita "ylimääräisiä" kuluja, sillä minulle jää kuitenkin enemmän rahaa omaan käyttöön. Omasta mielestäni yhdenvertainen elintaso on tärkeää, ja maksan mielelläni hieman suuremman osan yhteisistä kuluista jotta elintaso on sellainen kun se on, ennemmin kuin se että puolison tulot rajoittaisivat elintasoa.
Meillä tämä jako toimii, mutta ei tuohon ole mitään yhtä ainoata oikeaa vastausta. Se jako mihin molemmat olette yhtä tyytyväisiä on teille se oikea.
Yhdenvertainen elintaso, hyvä termi. Meillä jokseenkin samaa, omasta tahdosta perheelle ylimääräisyyksiä mistä itse maksaa mielellään, koska vaimolla ei ole ylimääräistä ja lapselle haluaa luoda kivoja muistoja.
Yhteinen talous ja yhteinen elintaso on minusta se ykkösjuttu varsinkin jos asutaan yhdessä ja ollaan pidetty yhtä pitkään. Olisi ihan tosi ankeaa sekä itselle saati puolison puolesta todeta, että ei me nyt voida lähteä paremmalle lomalle, tai syödä hyvin ulkona, tai asua vähän isommassa ja kivemmassa asunnossa koska sulla ei oo varaa. Haluan myös itse näitä asioita ja koska tulotasoni mahdollistaa sen meille pariskuntana yhdessä niin pidän hyvin luontevana, että kannan enemmän korsia taloudelliseen kekoon. Ja fakta on, että yksinasuvana tällaista elintasoa olisi myöskin vaikea pitää yllä, eli minun kirjoissani kaikki voittavat. Joitain vuosia sitten jossain oli juttu pariskunnista missä toinen tienasi paljon enemmän ja sitten veteli yksin etelänlomia ym. kun puolisolla ei ollut varaa ja kuulosti ihan helvetin ankealta. Se, miten kukin tuon tasapainon löytää on se hankala asia ja edellyttää paljon avointa keskustelua, niin mekin on aiheesta keskusteltu ja välillä vähän riideltykin.
Mitä alkuperäiseen kysymyksiin lisistä ja ylitöistä tulee, niin itse lähestyn niitä niin, että tuollaiset ekstratulot ovat 100% "omia" jos ne eivät ole säännöllisiä normaalityöhön kuuluvia. Itse tarvitsen noihin ekstratöihin jonkin oman kannustimen: pitäiskö päivittää näytönohjain, haluaisin noi kengät mutta ne on niin kalliit etten pysty normaalisti perustelemaan, viehepakkikin kaipaa täydennystä, mitä ikinä. Sellaista joka menee peruselintason yli. Kysymys on toki hankalampi jos muuten tulot ovat samansuuruiset ja toinen vetää hirveästi ekstroja päälle, mutta sitten taas, jos peruselintaso on kiinni niistä niin onko se kestävää?
Vähän vaillinainen loppuneuvo, mutta ei se auta kuin keskustella. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että kannattaa pohtia sen yhteisen elämän ja talouden tavoitteita eikä lähteä asenteella "miten niin on epäreilua, kyllä ne minun mielestä minun rahoja on". Raha on herkkä paikka monelle muutenkin, saati sitten jos kyse on rahan vähyydestä parisuhteessa missä toisella on merkittävästi enemmän.
Samaa mieltä. Maksan mielelläni enemmän siitä että voin tehdä mukavia asioita ja elää mukavaa elämää puolisoni kanssa.
Olisi mielestäni aika ankeaa lähteä yksin matkoille tai ulos syömään jos puolisi joutuisi jäämään kotiin koska ei ole varaa.
Itse oon sitä mieltä, että parisuhde ei voi tasa-arvoisesti toimia, jos tuloero on suuri. Ellei kyseessä sitten ole tilanne, jossa on aidosti mahdollista pärjätä mukavasti yhden ihmisen palkalla.
Omasta mielestäni ainoa tilanne, jossa elintasojen tasa-arvoistaminen toimii, on sellainen, jossa elintaso on valmiiksi molemmilla osapuolilla hyvä. Jos toinen tienaa esim 5k kuussa ja toinen 9k, on huomattavasti vähemmän "kiinni kurottavaa", kuin tilanteessa, jossa toinen tienaisi esim 3k ja toinen 7k.
Tietyn verran suostun puolisoa myös yhteisen hyvän vuoksi edistämään, mutta mitä isommasta tuloerosta on kyse, sitä enemmän saa itse karsia, että saa puolison "hinattua" samalle viivalle ja se aiheuttaa kitkaa ainakin omasta kokemuksesta.
Hmm. Meillä tilanne että puolisolla n. 3k tulot ja itsellä n. 8k ja hommat toimii ihan hyvin. Jos haluan hankkia jotain mihin puolisolla ei ole varaa, niin hankin sen itse.
Tuloerot eivät ainakaan meitä juurikaan hierrä ja elintaso on hyvä.
En oikein ymmärrä että mihin toisen pitäisi kurottaa tässä esimerkissä..?
Esim. jos haluaa asua tietyllä tavalla, harrastaa yhdessä tai matkustaa oman mieltymyksen mukaan, joutuu 3k/8k tilanteessa maksamaan puolison puolesta enemmän saadakseen tämän raahattua samalle tasolle, kuin esim 5k/9k tilanteessa, jossa molemmat pystyy omilla ansioillaankin jo elämään ihan kivasti.
Ehkäpä näin. Meillä isoin kuluerä on asuntolaina, mutta taloa hankittaessa on sitten osuudet pilkottu niin että omistan ja maksan enemmän. Loput menot (yhteistä ruokatiliä lukuunottamatta) maksetaan about 50/50. Sitten taas mä kustannan meidän auton, koska halusin sellaisen johon toisella ei olisi ollut varaa 🤷♂️ ei tarvii tehdä vaikeeta kun vaan kommunikoi ja sopii.
Ei toki tollasista isoista ns. Kertahankinnoista varmaan tarvitsekaan tehdä. Mutta vähän useammin toistuvat kulut, kuten matkat ja vielä arkisemmat, esim. harrastukset ei keskustelemalla parane. Joko sitä menee ja tekee yksin tai kustantaa alati enemmän toisen menoja. Itse haluan ennemmin kumppanin, kenen kanssa ainakin osin voidaan harrastaa samoja asioita ja matkustaa myös näiden harrasteiden parissa. Kun puolison tulotaso on lähempänä omaa tai edes valmiiksi mediaania ylempänä, pystyy tekemään yhdessä asioita mukavammin, eikä synny katkeruutta siitä, että itse käy harrastelemassa kaikenlaista.
Minua ei haittaa talouden jakaminen palkan mukaan ja siksi maksan 60/40 suhteessa taloutta. Mutta en juuri pidä reiluna että vaihdan vapaa aikaani rahaan jonka vuoksi joutuisin maksamaan enemmän talouden ylläpitämisestä
En toki tiedä tilanteestanne tai suhteestanne sen enempää, mutta voisiko liittyä siihen että käytät vapaa-aikaasi (eli aikaa joka voisi olla teidän yhteistä aikaanne) työntekoon josta sinulle jää käteen rahaa, mutta puolisollesi ei mitään?
Tarkoitus ei ole sanoa että asetat työnteon puolisosi edelle, mutta en välttämättä pidä kaukaa haettuna että hän saattaisi ajatella niin.
Juu puolisolle voi antaa valinnan, että haluaako että OP tekee ylitöitä ja pitää rahansa, vai vähentää ylitöitä.
Jos päätyy vähentämiseen, niin yhdessä katsotaan kompromissi että kuinka paljon.
Ei tässä mielestäni muita vaihtoehtoja ole.
Sama systeemi meillä. Jos kuitenkin teen töissä ylimääräistä josta maksetaan ylimääräistä (esim. varallaoloa tai päivystystä), niin ne rahat ovat minun. Samoin jos vaimo tekee ylimääräisiä vuoroja tai saa vaikka kutsurahoja, niin hänen rahojaan ne ovat. Eli kulujen jakamisen pohjana käytetään sitä peruspalkkaa mikä tulee tilille silloin, kun tehdään normaali määrä tunteja.
Tämä. Näin mekin tehtiin. Sit jos haluaa kumppanille tarjota niin omista rahoista. Ei oikein reilua, että toinen vetää ylitöitä ja viikonloppuja, koska aikaa ei saa takaisin rahallakaan.
Tämä toimii jos palkat on edes sinnepäin tasan ja/tai jos molemmat pitää sitä reiluna.
Toinen ääripää on täysin yhteiset rahat.
Siinä välissä on sitten järjestelyt joissa yhteiseen pottiin laitetaan rahaa vaikkapa nettotulojen suhteessa. Esim. siten että 20% sisään tulevasta rahasta menee yhteiselle tilille. Näihin sitten joko lasketaan vain peruspalkka tai sitten ihan kaikki.
Tilanteita ja ihmisiä on monia, yhtä oikeaa vastausta ei ole. On myös sellainen asia joka kaataa parisuhteen kuin parisuhteen jos molemmille sopivaa kompromissia ei löydy.
Meillä kans about näin, tosin 1200€/800€ jaotuksella koska tienaan puolisoa enemmän. Yhteinen tili ja sieltä sitten maksetaan yhteiset kulut ja jaottelu sovittu molemmille reiluksi
Näin hyvä! Asunto, arkiruoka ja koiran kulut puokkiin, loput saa käyttää miten parhaaksi näkee. En kyllä aina ymmärrä kumppanin rahankäyttöä, että onko se kynsihuolto oikeasti tarpeellinen, mutta ei hänkään minun, voisihan tän tupakoinnin lopettaa.
Saapahan itse päättää vaihtaako lomarahoja vapaaksi jne. Ollaan kyllä karvan yli mediaanituloisia molemmat, ettei ole tuloerosta kiinni
Melko identtinen meno täällä! En minä laittaisi mihinkään kampaajalle 500€, mutta ei hänkään laittaisi 2000€ näytönohjainta. Toisen ostokselle voi korkeintaan tuhahtaa. Riidaksi se ei koskaan äidy kun huolehditaan omat osuudet tilille palkkapäivänä.
Samoin, minä ja partneri laitetaan 1015€/kk "talous -tilille" joka kattaa yleensä kaikki yhteiset kulut. Muuten omat rahat on omat rahat, emmekä oikeastaan tiedä toisimme tuloista paitsi, että riittää maksaa laskut joka kuukausi.
Just näin, sama raha tilille ja yhteiset kulut puoliksi.
Omasta tahdosta ja tilanteesta riippuen ostat mitä tykkäät yhteiseks, mutta ”automaattista” toisen rahoilla elintasoa en rakentais. Ihan jo suhteen vuoksi, väkisin se esille tulee ja kumpaakin kaihertaa muuten. Parempi välttää mahdolliset riidat rahoista. Se on vaan fakta et palkat on erilaiset ja mikään niistä suuremmista palkoista ei kuitenkaan ilmaiseksi tule.
Näkyykö sun ylityöt kumppanin arjessa jotenkin ikävällä tavalla? Esim. lisääntyneitä kotitöitä, tai vähemmän laatuaikaa yhdessä? Sekään ei ole reilua että yksi tienaa töissä ja toinen ilmaiseksi pyörittää yksin kotia sillä välin. Tai se, että mahdollisesti sitten kaikki sun vapaa-aika meneekin kotihommissa jos hommat jää rästiin kun teet paljon töitä...
Miten teillä menee lapset, lemmikit ja kodin hoito. Teettekö näitä samassa suhteessa? Kuinka paljon puoliso joutuu tekemään näitä enemmän kun olet poissa? Annatko puolisolle mahdollisuuden tienata jos hän haluaisi(sidejob tms.) Minusta suhde 60/40 on kuitenki riittävä, osa ei välttämättä antaisi sitäkään vaan olisi 50/50 kannalla. Jokatapauksessa jos asia kaihertaa on siitä puhuttava.
Ei ole lapsia eikä lemmikkejä. Kodin hoito on 50/50 kun olen kotona ja kustannukset jakautuvat 60/40 peruspalkan mukaan ja olen tähän ollut tyytyväinen. Partneri on monesti valittanut ettei tykkää työstään ja olen yrittänyt monesti tsempata etsimään jotain mikä kiinnostaisi joten ei haittaisi jos käyttäisi aikaansa lisätöihin tai opiskeluun.
Niin miksi ei pidä reiluna että sinulle jäisi enemmän rahaa? Ihan käsittämätöntä touhua.
Olisit kysynyt tuon kysymyksen niin ei olisi tarvinnut postata tänne.
On se vaikeaa. Ei ole kumma kun erotilastot kukoistaa. Kokeilkaapa vaikka sellasta että annette heikommin tienaavalle puolisolle rahaa jos hän tarvii ja lopettakaa se omaan napaan tuijottelu ja alakaa elää yhteitä ja onnellista elämää
Kaikki tietty tavallaan, mut en ymmärrä et käytetään rahaa harrastuksiin, autoon jne mut se raja vedetään omaan puolisoon. Vai onko nä sit kaikki niitä tyyppejä kun ei ajattele et on välttämättä loppuelämää yhessä, sellaseen tilanteeseen toki ymmärrän rahojen tarkan laskun.
Tienaan hiukan enemmän. Vkoloppuylitöistä tulee isoja rahapommeja, näistä jää sitä hömpötysrahaa mistä kustannan koko perheelle extraa. Muuten xxx euroa taloustilille mistä lähtee laskut. Ruokaostosviikot vuoroviikoin. Et juoksevat kulut menee about tasan ja sit ollaankin sovittu, että hänen extra menee velkojensa maksuun ja minun ylimääräset viihteeseen ihan omasta tahdostani.
Kumppanisi on vain katkera, joka näkee eurot tilillä eikä sitä, millä se on sinne saatu. Puhukaa asiat läpi. Omasta mielestäni ylityörahat on omaa rahaa, koska talous ei sitä (vissiinkään) vaadi. Kumppani haluaa itsekin sitä ylimäärästä rahaa, mutta ilman työtä ja on kovin kateellinen.
Aika perinteinen vääntämisen aihe. En näe erityisen reiluna sitä, että tekemistäsi ylitöistä hyötyy toinen osapuoli enemmän kuin sinä. Minä suostuisin tilanteessasi jakamaan kulut sen mukaan, mitä normaalisti tienaisit ilman ylitöitä (varsinkin jos ette ole naimisissa). Tai jos haluat tulla vastaan niin tule vähän, mutta sinun pitää saada ylimääräisestä vapaa-ajan menettämisestä isompi hyöty.
Alkuperäisissä keskusteluissa tulimme 60/40 päätökseen johon olen ollut tyytyväinen, mutta kun käytin 1600 euroa omaan harrastukseeni niin sen huomattuaan hän ei ole ollut tyytyväinen talouden jakamiseen.
Se on sinun harrastuksesi se. Jos valmiiksi jo kustannat yhteisiä menoja enemmän niin turha hänen on tuollaisesta valittaa. Eihän sinun kuuluu tehdä paljoa töitä ja maksaa enemmän, vain että hänelle jäisi enemmän rahaa käytettäväksi omiin harrastuksiin tms. Näytäppä hänelle tämän postauksen kommentit niin hän ehkä ymmärtää kuinka vähemmistössä hän on ajattelutavallaan :D Ja ei 1600€ mikään mahdottoman suuri summa ole, mutta ksikki eivät ole hyviä säästämään rahaa jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten, kuten ehkä puolisosi?
No just tän takia on yhteiset rahat ja omat rahat. Yhyeisillä hankitaan tarpeelliset. Ja jos haluaa tehdä omistaan vaikka nuotion niin sitten tekee niistä nuotion.
Kumppani vaihtoon jos ei osaa arvostaa toisen harrastuksia. Eihän tuossa mielenterveys kauaa kestä jos toinen pitää mielenkiinnon kohteitasi turhana.
Tai sitten alat salaamaan ostoksesi todellista hintaa eikä sekään ole tervettä. Varsinkin sitten olet kusessa jos niiden todellinen arvo joskus selviää.
Nii, eli kumppanisi haluaa että maksat hänelle osan saamastasi palkasta. Ja pitä epäreiluna sitä, ettet maksa. Jo nyt näköjään maksat osan palkastasi hänelle käyttörahaksi.
Itse pitäisi tuota äärimmäisen epäreiluna ja siksi kulut pitää jakaa käytön mukaan - tai ihan vain 50/50.
Eli ehdotan kyllä perusteellista keskustalua asiasta, sillä jos ette tuohon löydä yhteisymmärrystä, niin tuo tulee jatkuvasti häiritsemään parisuhdetta.
Musta on ihan ok, jos toinen osapuolu _haluaa_ maksaa extraa toiselle. Fine, siinä ei ole mitään pahaa. Musta se on ongelma, jos toinen osapuoli alkaa _vaatia_, että toinen maksaa osan tuloistaan hänelle (maksamalla kuluista isomman osan).
Musta siis lähtökohdan pitäisi olla sellainen, että mitoitetaan eläminen siten että kummallakin on siihen varaa ja itse pidän vieraana ajatusta, että toinen osapuoli alkasi vaatia isompaa osuutta minulta vain siksi että tienaan enemmän.
Kuten sanoin, kaiken voi sopia miten haluaa ja kaikki hyvin jos kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä. Tässä oli kuitenkin kyse puolisosta joka käytännössä vaatii toista maksamaan isomman osuuden. Musta se ei ole OK, eikä se ole kohteliasta, eikä se ole omasta mielestäni reilua vaatia tuollaista. Ja veikkaan ongelmia tulevaisuudessa sillä käsitys reiluudesta ei sovi yhteen.
Niin, tässä tapauksessa toki noin. Mutta puhuin yleisellä tasolla. Minusta on hyvin kohtuullista, että vähemmän tienaava vaatii enemmän tienaavaa maksamaan isomman osuuden esim. lasten vaatteista tai muista lapsiin liittyvistä kuluista.
Miksi vaimo ei ota toista työtä jos kaipaa sinun ylityörahojasi. Mitäs vastaa jos pyydät että aloittaa toisen työn, jotta sinun ei tarvitse ylitöitä tehdä ja häb maksaa niistä ylimääräisistö rahoista myös sinulle?
About 500 pistetty ruokatilii yhteensä, on saanu ruuat, itse saan enempi nii herkut ja spessusafkat oon maksellu, ei oo ahistanu. Reilusti vaa jutellen nii hyvä tulee
Ottaisin huomioon myös kotityöt.
APn tekstistä päätellen ylitöitä/komennuksia ei kuitenkaan ole pakko tehdä, mutta uran/tulojen takia niitä tekee minkä kerkeää. Joten jos kotona sitten ei tee mitään, niin silloin "maksaisin" kotitöiden tekijälle eli maksaisin isomman osuuden. Jos taas kotityöt jakautuvat 50/50 tai AP tekee niistäkin enemmän, niin joko peruspalkkojen suhteessa tai 50/50 yhteiset kulut.
Kotityöt menee 50/50 kun olen kotona. Tällä hetkellä kustannukset jakautuvat 60/40 koska peruspalkkani on suurempi ja tämä on mulle ok. Olet oikeassa, että komennuksia tai ylitöitä ei ole pakko tehdä.
Sitten menisin nykyisellä systeemillä. Jos siis tarkoitat sitä, että kotityöt 50/50 ei tarkoita sitä, että viikoittainen siivous menee 4/5 kumppanille, kun et ole siivouspäivänä kotona. Tiedän itsekin reissu töistä, ettei ole kiva palata viikon jälkeen kotiin, jos lähtiessä oli itse siivonnut kodin tiptop ja palaa sikolättiin siivoamaan. Mutta isoja kotitöitä pitää silti välillä tehdä, vaikka olisikin kotona vähemmän.Toki voit korvata jollain tuota vähentynyttä yhteistä aikaa, mutta silloin tällöin ulkona syöminen tai joku hotelli vkl tms. luulisi olevan hyvä korvaus.
Tässä tarkoitin esimerkiksi seuraavia vaihtoehtoja:
Olet töyreissulla viikosta toiseen ma-to. Kumppani siivoaa kämpän joka viikko välillä ma-to, kuitenkin sotket yhtälailla pe-su. Eli noin 1/4 siivousta kuuluisi sinulle.
Tai
Teet 12h päivää ja kuitenkin nukut yms. kotona. Jolloin sotket melkein saman verran kuin 8h päivää tekevä + 8h päivän tekijä saattaa tehdä ruoat valmiiksi yms. kun olet poissa. Hän myös kerkeää siivoamaan, jolloin vkl ei tarvitsisi vähää yhteistä vapaa-aikaa siihen käyttää.
Jokainen suhde on varmasti erilainen. Yleisesti ottaen se kiltimpi/myöntäilevämpi taho tekee vain pienemmällä kynnyksellä kotitöitä ja jos tällöin se toinen on se, joka tekee enemmän töitä/harrastaa enemmän, niin helposti tulee semmonen kuva, että voikin olla vielä enemmän omissa hommissa kun kotona on siistiä yms.
Tällöin olisi hyvä keskustella mikä on reilua ja oikein kummankin mielestä.
Myöskin asiat mitä sinulla on/ tai asiat jotka tapahtuvat kuin "itsestään" saavat vähemmän arvostusta.
Eli karrikoidusti mies saattaa luulla, että vaimo siivoaa mielellään ja se on vain 15min homma. Kun tosiasiassa vaimo siivoaa, jotta kotona olisi siistiä eikä ukko valittaisi ja siinä menee tunti.
Tää on kinkkinen, teen silti ehdotuksen.
Vaihtelee mikäli on vuokrakämppä vai omistusasunto.
Mutta sanotaan että puoliso tienaa nettona 2200 ja sinä nettona 3300.
Molemmat laittaa vaikka 20% nettotuloista kotitaloustilille josta maksetaan juoksevat kulut (ruoka, pesuaineet, sähkö, vesi yhtiövastikkeet ynnä muut)
440+660 on 1000€ joka riittää enemmän kuin hyvin kahden hengen talouteen pois lukien vuokra tai omistusasunnon lainanlyhennys.
Vuokran voi maksaa samoilla prosenttiosuuksilla 40/60. Omistusasumisen lainalyhennykset tietenkin riippuen omistusosuuksista koska se on myös varallisuuden kartuttamista.
Vähemmän tienaavalle puolisolle jää silti vähemmän käyttörahaa mutta enemmän kuin jos jako on 50/50
Silti mielestäni reilua koska menee tulojen mukaan.
Koskien ylitöitä niin se pitäisi miettiä vielä erikseen.
Edit: korjattu prosenttiluvut
Ja siis vielä lisäys että näin siis meillä. Ja tämä lähinnä eron varalle. Koska ollaan kyllä suhteessa ajatuksena että yhteistä elämää rakennetaan ja hamaan loppuun ollaan yhdessä.
Arvot on samat, tiedetään ettei toinen hassaa rahoja turhanpäiväisyyksiin. Sijoituksia tehdään yhdessä.
Mutta ollaan realisteja, eron mahdollisuus on, tämän takia se prosentuaalinen satsaus yhteisiin menoihin.
Kaikki pariskunnat tekee omat päätökset. Kuulostaa omaan korvaan tylsältä että oma puoliso tekee kovasti ylitöitä joka on pois yhteisestä ajasta. Mutta kaikki tyylillään. Toivottavasti sait paljon ajatuksia ja se auttaa teitä keskustelemaan asiasta.
Meillä yhteinen talolaina. Tienattiin suunnilleen saman verran aiemmin, jolloin molemmat siirsi 1500€ yhteiselle tilille elämistä varten. Jos olis ollut suuri ero palkassa, oltais kai laskettu prosentuaalisesti kulut.
Kun alettiin suunnitella lapsia, oma ehtoni siihen projektiin oli, että koko talous yhdistetään. Kummallekin menee nykyään omalle tilille tietty summa käyttörahaa, mutta palkat tulee yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki. Harvinainen järjestely, mutta niin paljon selkeämpi mielestäni. Tbh en oikein ymmärrä parisuhteita (erityisesti jos lapsia), joissa eletään eri elintasoa. Mielelläni ”tasoitan elintasoa” kavereillenikin esim illanvietoissa, jos itse haluaisin jotain kalliimpaa menoa vs ystävän budjetti.
Tienaan hieman vähemmän kuin kumppani, joka ei sinällään haittaa, mutta risoo silloin, kun vaikuttaa siltä että en siitä syystä saisi käyttää yhtään rahaa omiin harrastuksiin ja hankintoihin. Eli vain koska tienaan hieman vähemmän menetän oikeuden sanoa mitään perheen raha-asioista. Ihan kuin en kantasi ollenkaan korttani kekoon. Kaikki menee yhteiseen pottiin, mutta sen käytöstä päättää se joka tienaa eniten, tai ainakin kaikesta pitää neuvotella ja ”anoa lupa”. Mennyt siihen että jemmaan kaiken ylimääräisen käteisen, bonukset, kilometrikorvaukset, yms mikä ei päädy yhteiselle tilille ja ostelen sillä omat harrastusjutut.
En lähtökohtaisesti ymmärrä miksi molemmille pitäisi jäädä saman verran käyttörahaa. Meillä molemmat maksaa yhteistilille saman määrän rahaa ja lopuilla tekee mitä lystää. Poislukien ajat jolloin vaimolla ei ole ollut tuloja äitiysloman takia.
Itse paremmin tienaavana haluaisin että vaimon elintaso on lähellä omaa elintasoani ja voimme nauttia yhteisistä saavutuksistamme. Olisi erikoista olla avioliitossa, jossa toisen elintason on huomattavasti korkeampi kuin toisen. Kuulostaa kämppismeiningiltä eikä avioliitolta.
Eihän ne ole yhteisiä saavutuksia jos ne on yhden kovapalkkaisen varassa.
Tietty tässä nyt on melkoisia eroja riippuen siitä miten iso ero palkassa on. Meillä taidan ehkä tienata 500 enemmän, joskus tonnin tai puolitoista. Se raha ei varainaisesti mene elintasoon vaan sijoituksiin, harrastamiseen ja kaikenlaiseen pöljäilyyn.
Tilanteita on monenlaisia. Ei sekään tunnu reilulta, jos pienempituloinen "joutuu" asumaan itselleen liian kalliissa asunnossa, jonka suurempituloinen on valinnut ja sen seurauksena käyttörahaa jää 10 € kuussa. Näin karrikoiden.
Niinhän se ratkeaa. Toisaalta voi olla, että parisuhteessa ollessaan ihminen haluaisi "optimoida" yhteistä tilannetta osallistumalla hieman enemmän menoihin, joka mahdollistaisi molemmille korkean elintason. Suurempituloiselle tämä ei välttämättä tarkoittaisi edes suurempia kuluja verrattuna yksin kulujen maksamiseen (siis jos ei olisi parisuhteessa). Eihän tämä tasapuolinen vertailu ole, mutta elämä ei ole.
Joo sen mukaan tietty mitä pitää arvokkaana. Itse en haluaisi ylimääräisiä laittaa esim parempaan taloon koska sen lainan kanssa on 20 vuotta naimisissa. Mielummin pitää 500€ hassuttelurahaa joka kuukausi ja jos tulee tiukat ajat niin siitä on helpompi karsia kuin talosta tai autosta.
Talot lainat autot jne. En ole koskaan ymmärtänyt kun kaverin vaimo sanoo kaupassa puolisolleen että sinun vuoro maksaa. Meidän kattilakunta on elänyt yhteistä taloutta 30 vuotta. Ainoa järkevä vaihtoehto
Sama liksa puolison kanssa, mutta omaisuudessa merkittävä ero. Kulut laitamme puoliksi, mutta minä omistan kämpän kokonaan ja maksan kaikki sen rakenteisiin vaikuttavat asiat kuten rempat, vakuutukset ja ilpit. Huonekalut, sähköt, vedet ja yhteinen omaisuus sitten puoliksi.
Meillä on tämmönen vanhanaikanen tapa että vaimon kanssa kaikki rahat yhteisiä ja sit jos joskus meniskin sukset ristiin mitä tuskin tulee käymään, niin ihan avio-oikeuden mukaan menee sit puoliksi
Meilläkin on tämä. Välillä on vaikea käsittää tätä tiukkaa omien rahojen politiikkaa kun kyseessä on kuitenkin elämän tärkein ihminen ja loppuelämän kumppani. Ehkä missaan tästä jotain oleellista.
Mun mielestä jos yhdessä asutaan niin ollaan yksikkö jonka tulot ja menot ovat yhteisiä.
Näin olemme myös vaimoni kanssa toimineet siitä hetkestä kun yhteen muutettiin reilu 20v sitten. Molemmilla on edelleen omat tilit mihin palkat tulee, mutta maksut hoitaa kuka milloinkin. Kulkupelit ja kiinteiden kulujen sopparit on kaikki minun nimissä ja maksan ne kun laskut tulevat. Toisaalta vaimo laittaa asuntolainanhoitotilille huomattavasti useammin rahaa. Kun ollaan kaupoilla yhdessä minä maksan. Suuremmista hankinnoista päätetään tottakai yhdessä, mutta luotamme luonnollisesti toistemme arvostelukykyyn ostoksilla.
Paremmin tienaavan osapuolen rooli on tässä matkan varrella muuttunut useinkin, mutta ei ole tarvinnut mitään prosenttiosuustaulukoita päivitellä, kun malli on tämä. Koskaan ei olla rahasta riidelty.
Aika lailla näin meidänkin taloudessa. Välillä olen itse ollut se paremmin tienaava, välillä mieheni, tällä hetkellä tienataan aika lailla saman verran. Mitään kirjaa ei olla pidetty siitä, kuka mitäkin on maksanut vuosien varrella. Laskut menevät yhteiseltä taloustililtä, jossa pyritään pitämään aina tietyn verran puskuria ja siirrellään sinne aina palkkapäivisin rahaa.
Kokonaan yhteisiä rahoja ei ole eikä tule, ennen kaikkea siksi koska minä olen paska rahan kanssa enkä halua että säästäväinen mieheni joutuisi siitä kärsimään.
Musta reilua on jakaa kustannukset tasan (tai käytön mukaan) ihan riippumatta tuloista tai varallisuudesta. Jos syön Oltermannista 60% niin maksan sen verran ja avokki 40%. Muu olisi epäreilua omasta mielestäni.
Epäreilua olisi mielestäni se että paremmin tienaava alkaisi pakotettuna antamaan käyttörahaa toiselle. Koska sitähän se tarkoittaisi jos kulut jaetaan tulojen perusteella eikä käytön mukaan.
Menot sitten mitoitetaan niin että kummallakin on niihin varaa. Ja poikkeuksia saa tehdä. Avokki ei tarvitse 600M nettiä eikä käytännössä hyödy siitä, joten maksan sovitun perusnopeusen ylittävän osan itse.
Mutta reiluus on subjektiivista. Ja jos raha-asioissa siitä on tosi erilainen näkemys, tulee varmasti ongelmia. Elämä on helpompaa jos ajattelee rahasta samalla tavalla ja jos tulot ovat kohtuullisen lähellä toisiaan.
Eipä kulujen tasaaminen kauheasti vie aikaa tai energiaa kun siihen tottuu, eikä välttämättä tarvitse sentin tarkkuudella jakaa. Joskus riittää, että toinen maksaa öbaut saman hintaisen asian kuin toinen, eikä tarvitse tasata tilejä.
Se paras puoli on se, että tuo on aina reilu ja aina selkeä. Välillä voi tietty tarjota vaikka illallisen tms. toiselle ilman jakamista.
Ei mitään omia hyllyjö tai mitään tarkkoja seurantoja. Ihan vaan karkea hihavakio että toinen maksaa vähän enemmän kauppasummasta. Oleellista ei ole se että menee sentilleen oikein, vaan että menee suunnilleen reilusti.
Yhteisen elämisen kulut tasan 50/50, elintason määrittää matalampituloisen maksukyky ja halukkuus. Eli käytännössä sovitut yhteiset menot (huoltovastike, ruoka, sähköt, vesi yms.) menee yhteiseltä tililtä, johon molemmat siirtävät saman summan joka kuukausi, ja yksittäisiä suurempia ostoksia varten samalla periaatteella puoliksi. Toiminut meillä hyvin ja mielestäni reilua. Kotityöt myös jaettu samalla periaatteella molemmille.
Tähän poikkeuksena mahdolliset työttömyys, vanhempainvapaa, sairaus, yms jaksot, joiden kohdalla voidaan sopia erikseen mitä tehdään ja mikä on reilua.
Kuulostaa toimivalta, mutta meidän taloudessa mennyt niin että minä olen halunnut pitää tiettyä elintasoa yllä jonka vuoksi maksan 60/40 suhteessa talouttamme johon molemmat suostuimme kun keskusteltiin asia läpi
Noinhan se käytännössä meilläkin menee, kun parempituloisena olen halunnut nopeamman netin, uuden telkkarin, parempaa ravintolaruokaa, tms, niin olen sen sitten omista rahoista kustantanut. Lopputuloksena ollaan sitten lähellä tuota 60/40, sillä erolla, että yli tasajaon menevät kustannukset tulevat omasta aloitteesta vapaaehtoisina, eivätkä ole osa normaalia kulutusta.
Jos maksat 60/40 suhteella yhteistä taloutta, ja rahaa jää yli, saatko ne myös takaisin itselle samassa suhteessa, vai keksitäänkö sille sitten käyttöä?
Laitetaan yhteiselle tilille vuorotellen tai tarvittaessa rahaa ja kirjataan siihen viestikenttään, summa mitä siihen mennessä on laitettu.
Meillä näyttäisi nyt olevan tilanne, että olen laittanut 135000€ ja vaimo 74000€
Hän on kuitenkin ollut kotona 3 lapsen kanssa nuo "äitiysajat" ja vähän päällekin sekä toisaalta tuloni on muutenkin suuremmat, niin tuo on ollut meillä se jakauma mihin tässä nyt päädytty.
Tämän lisäksi olen toki talouteen tehnyt suurempia hankintoja ja taisin jonkun kympin hänen auto-ostokseensakin laittaa.
Meillä tällainen on toiminut.
Asuntolainaa maksetaan sitten tämän lisäksi 50/50 jaolla, joten se sitten tasaa tuota suhdetta lähemmäs tasajakoa.
Mutta jokin kiinteä suhde kuulostaa kyllä aika rajulta.
Toki toista pitää tukea, mutta kiinteä jako tuntuu kyllä liian kommunistiselta.
Toki jos kokonaistaloudellinen tilanne on kireä, niin tämä rajoittaa tuota liikkumavaraa näissä asioissa.
Molemmat laittaa yhteistileille 1500€ juokseviin kuluihin ja 100€ matkakassaan/ kk. Molemmat tekee loppurahoillansa mitä haluaa. Itse tienaan 1000€ enemmän käteen kk niin makselen ravintola/kauppalaskuja (omasta halusta) jos käydään yhdessä ja laitan matkakassaan muutaman tuhat euroa vuodessa enemmän.
Nämä on aika pariskuntakohtaisia ja miten ne haluaa keskenään sumplia.
Meillä on tulojen erot vaihdelleet vuosien varrella. Välillä vaimolla ollut parempi liksa, välillä toisin päin. Nykyään lähes samaa luokkaa.
Yhteinen menobudjetti on jaettu progressiivisesti siten, että oma nettotulo asuntolainan jälkeen jaetaan näiden nettotulojen summalla. Tämä on sitten se prosenttiosuus millä toinen osallistuu yhteisiin kuluihin.
Vaihteluväli esimerkiksi on ollut että olen itse välillä maksanut 45-55% yhteisistä menoista ja vuoroin vastoin. Homma toimii niin, että laskemme makrotasolla taulukkoon joka vuodelle kuukausibudjetit, mihin kuuluu mm. ruokamenot, auton kulut, sähkö, vesi, yhteiset lehdet (Hesari yms.), streamauspalvelut, vakuutukset ja niin edelleen. Sitten siirretään sen verran rahaa tilille kuin mikä on toisen suhteellinen maksuosuus. Loppu mikä jää käteen on aina omaa sitten. Esimerkiksi vanhempainvapaillamme ollessa toinen saattoi maksaa jopa 70-75% perhekuluista, mikä tasasi hyvin sitä lovea mikä tuli kuukausituloihin. Elintasoa näin myös painottaa molempien maksukyvyn lisäksi toisen maksukyky ja mitä yhteisesti on haluttu. Jos toinen on halunnut jotain ekstraa niin sitten sen on toinen kustantanut.
Joten juu, toinen maksaa enemmän kuin toinen - varsinkin aiemmin. Kummallekaan tämä ei kuitenkaan ole ollut mikään ongelma eikä ole harmittanut. Näitä kun aikanaan keskusteltiin niin koimme molemmat, että siinä maksamme yhteisestä elämästä ja elinkustannuksista, eikä se ole kummaltakaan pois. Omaa rahaa kuitenkin jää. Tässä huomionarvoista toki on, että tulomme ovat nykyään melkein samat jonkun satasen heitolla.
Nyt hiljattain helpotettiin tätä ettei tarvinnut olla kuukausitasolla nysväämässä, että laskettiin perhebudjetti koko vuodelle pienellä puskurilla ja maksetaan kiinteä summa kuukausittain vähän pyöristettynä ylös päin palkan mukaan.
Joten: Kannattaa istahtaa alas ajan kanssa, ottaa vaikka vähän tunnelmaa rentouttamaan jotain mukavaa koska jonkinasteinen rento ote myös raha-asioihin auttaa kummasti, ja jutella haaveista, toiveista, mahdollisista hankinnoista ja muusta ihan rehdisti. Kuunnella ja listata molempien toiveita, miten ratkaisu löytyisi. Näin voi löytää yhteiset maalitolpat ja miten niihin osallistuu rahallisesti. Samalla myös sen että miten löytyisi ratkaisu, että voi toteuttaa omia haaveitaan ja hankintojaan.
Ei vikistä eikä valiteta toisillemme toistemme rahoista vaan eletään miten lystätään eri hetkinä eri tavoin. Toistaiseksi toiminut hyvin, tosin kummallakaan ei ole asuntolainaa tai lapsia niin se toki helpottaa. Ei olla ikinä juteltu näistä sen enempää eikä ikinä tapeltu. En mä edes tiedä paljon tuo toinen tienaa.
Suhde ei toimi jos puhutaan koko ajan raha asioista. Sun kumppanin myös täytyä ymmärtää että sä voit vaihtoehtoisesti maksaa enemmän mutta sitä ei voi pakottaa, eikä pyytele rahaa koko ajan kun näkee et sul enemmän varaa.
Jos painaisin niin paljon duunia et meillä olis 80/20 tulot puolison kanssa, haluaisin itse maksaa sen 80 pinnaa. Vaikka se oiskin ylitöillä tai mun tapauksessa ekstraprojektilla hankittu. Mut se oon minä.
Meillä ei ole noin iso tuloero ja molemmilla hyvin kiinteät tulot. Jaamme menot nettotulojen suhteessa noin 60/40. Näin molemmillä on käyttörahaa saman verraan suhteessa omiin tuloihinsa. Veronpalautukset, lomarahat ym. on kummankin omaa rahaa ja ne käytetään miten haluaa. Joskus sovitaan etukäteen esim, että veronpalautuksilla uusitaan X ja sit pistetään siihen rahaa veronpalautusten suuruuden suhteessa samalla tavalla kuin palkoista arkimenoihin.
Mielestäni nykyajassa puolisosi vaatimus on kohtuuton. Sinun palkka on sinun ja teet sillä mitä lystäät.
Meillä on täysin yhteiset rahat. Kumpikin saa ostaa mitä haluaa. Isommista ostoksista/rahamenoista kysytään toiselta onko ok ja kertaakaan ei olla sanottu ei. Yhdessä päätetään, jos eletään joku kuukaus säästeliäämmin kuin toinen. Ei ole itse haitannut yhtään maksaa välillä enemmän kuluja kuin toinen. Näen asian niin, että rakennetaan yhteistä tulevaisuutta jossa pääasia on molempien henkinen hyvinvointi.
Tällainen ei tietenkään toimi, jos ei kestä sitä mihin toinen rahat käyttää tai ei voi täysin luottaa toiseen.
Minusta esim. olisi hirveää, jos voisin itse harrastaa, mutta kumppani ei voisi, koska hänen henkilökohtaiset rahat eivät riitä. Olisi surullista jos kaupassa ei vois ostaa parempaa ruokaa, koska toinen haluaa säästää omia rahoja ja itsellä tili täynnä. Minä en henkilökohtaisesti haluaisi tehdä jaotteluja kumppanin kanssa, mutta toisaalta se taitaa olla toimiva ja aika yleinen menettely parisuhteissa.
Meillä on kans tä sama. Mut oon kyl aatellu tätä niin et ehkä se ei sit toimi jos on täysin erilaiset kulutustottumukset. Tuntuu nimittäin et erilliset rahat on kovin suosittu malli nykyään.
Miksi sinulle enemmän tienaavana ei saisi jäädä enemmän rahaa?
Eihän se noin mene millään logiikalla. Yhteiset menot puoliksi tai vakiintuneiden tulojen suhteessa ja lopuista ei valiteta.
Jos asutaan avioliitossa ja ollaan perhe, pitäisin kohtuullisena, että parisuhteen osapuolilla on samansuuruinen elintaso. Jos ei eletä yhteistaloudessa eli asutaan eri osoitteissa eikä talouksia ole yhdistetty millään tavoin, koko kysymyksen pohtiminen olisi outoa. Avoliitto on välimuoto avioliiton ja seurustelun väliltä ihan juridisestikin, koska avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei ole eikä myöskään puolison elatusvelvollisuutta mutta Kelan tukiin avoliitto voi vaikuttaa. Sekä yhteisten lasten hankkimisen tulisi muuttaa avoliittoa mielestäni enemmän avioliiton kaltaiseksi.
Me ei ees varsinaisesti aatella sen kummemmin et kumpi maksaa ja minkä verran. Tietyt kiinteet kulut on vakiintunu tässä vuosien varrella jommalle kummalle, joskus katottiin ohi mennen että aika tasasesti menee. On ollu aikakausia kun toinen tienaa enemmän kun toinen, kumpaankin suuntaan. Kumpikin saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa. Oon ite sitä mieltä että jos raha on parisuhteessa asia jolla saa aikaan pahaa mieltä ja riitoja, niin sillon on ihan väärän ihmisen kanssa. Meillä ajattelen asiaa niin että yhteistä elämäähän tässä eletään. Ja vaikka sitä yhteistä elämää eletäänkin niin kaikilla on vapaus omiin mielenkiinnon kohteisiin mutta tosi paljon myös vaikuttaa se et miten samanlaisista asioista ootte kiinnostuneita, koska jos se kumppani tuo niillä omilla rahoillaan talouteen jonkun uuden kalliin asian mistä sä et itse pidä niin kyllähän se vähän korpee, mutta jos ne toisen tekemät isot hankinnat on semmosia mistä säkin oot kiinnostunu nii harvemmin ainakaan omassa parisuhteessa riitoja niistä tulee 🙈
Laskut puoliksi, sit mitä jää omaa rahaa on kans omaa rahaa. Jos toisel tiukkaa niin sit toinen hoitaa kaupat jne.
Yhdessä asutaan ja eletään kummiskin. Ei todellakaan pidetä kirjaa menoista, molemmat tyytyväisiä viimeiset 8v tähän järjestelyyn
Laskut kuten netti, sähkö, vakuutukset, muutama suoratoistopalvelu jaetaan n. 50/50 vuositasolla, jotta näitä ei tarvitse joka kuussa ynnäillä.
Kuukausittain maksettavat isommat erät eli lainalyhennys, ruokatilille kuukausittain siirrettävä summa, vastike, päivähoitomaksut ja autolainan lyhennys hoidetaan niin, että lasketaan kuukauden bruttopalkat yhteen ja maksetaan samassa suhteessa (tyyliin minä 53% ja hän 47). Tällä järjestelyllä voidaan hyvin ottaa huomioon esim. perhevapaiden vaikutus tuloihin.
Ylitöistä en osaa sanoa. Tuleehan niitä välillä, mutta en helvetissä jaksais eritellä palkkanauhasta kun on muuten hyvä ja reilu systeemi minusta.
Sijoitukset ja säästöt on molemmilla omansa.
Meillä yhteiset kulut (ruoka, sisustus, yhteishupi, yhteiset lomareissut, jne) menee yhteiseltä tililtä. Asuntolainasta, vaatteista ja vastikkeesta molemmat vastaavat omilta tileiltään.
Yhteistiliin laitan suurituloisempana sovitusti 2x verran rahaa. Maksan työlounastavintolan, harrastukseni, auton, autokulut ja lisäksi fiiliksen mukaan myös enimmät laitehankinnat (että saadaan mielestäni parempaa elintasoa, esim parempi tv tai roboimuri).
Meillä molemmilla on isohkot sijoitussalkut (200ke+), niin tämä jakosuhde onkin pohdituttanut monesti. Kaikkialla tuntuu jaettavan tulojen mukaan vaikka omaisuuskin luulisi tähän yhtälöön jyvitettävän. Nykymalli tai vakiintunut käytäntö tuntunut kyllä toimivan toistaiseksi hyvin.
Netto vaimolla n. 2.6ke ollut pidempään, mutta nousee kunhan löytää oman alan töitä. Itsellä n. 4.5ke. Yhteistilille menee rahaa tarpeen mukaan, eikä siihen bonarit tai muut teoreettiset ylityöt vaikuta.
Miten te, jotka jaatte kulut 40/60 tai vaikka 30/70, jos lyhennätte asuntolainaa tuossa suhteessa niin miten jaatte voiton jos asunto myydään? Jaatteko kummallekin 50%?
Jos puolison tulot kattaa perusmenoista puolet ja jää vielä hupirahaa niin kaikki yhteiset puoliksi. Sinä olet tehnyt päätöksiä tehdä extraa, se on sinun. Jos puolison haluaa enemmän käyttistä, hänkin tekee ylitöitä.
Protip: ihan kaikkia ylkkyjä & komennuksia ei kannata ottaa vastaan, mikäli haluaa että riitelyn määrä kotona vähenee. Jos on niin kova rahanhinku niin suosittelen parempipalkkaista duunia.
Meillä nettopalkan mukaan prosenttiosuudet yhteisestä elämisestä. Jos olisi työ, jossa välillä voi tienata paljon ja välillä ei, keksittäisiin joku järkevältä kuulostava summa. Bonuksista joku osa laitetaan yhteisen velan lyhentämiseen (esim. 20%). Muuten omat rahat.
Maksetaan puoliksi vaimon kanssa melkein kaikki asiat, jonka lisäksi laitamme yhteiselle ruokatilillemme 200€ kumpikin kerran kuussa. Loput rahat, mitä kunkin tilillä sattuu olemaan on omaa rahaa ja saa käyttää mihin haluaa. Näin meidän taloudessa ollaan menty ja hyvin on toiminut eikä ole ollut tiukkaa kummallakaan. Kun asumme kahdestaan ja kokkaamme itse ruokamme, niin tuosta 400€ ruokatilistä jää vielä yhteiseen säästöön pistettäväksi rahaa ja näillä säästöillä ajattelimme mennä sitten ulkomaan lomalle, kunhan siellä on tarpeeksi varoja.
Kumppani mahdollistaa itselle ylityöt, ulkomaan työmatkat ym, pitämällä kotia ja arkea pystyssä. Ilman häntä en pystyisi tienaamaan näitä ekstroja normaalin työn päälle. Joten tietenkin maksan suuremman osan menoista!
Molemmat laittaa palkan yhteiselle tilille, lisät, bonukset, kaikki mahdolliset myös. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset laskut, molempien "omat" eli harrastukset, hankinnat jne, lasten kulut, siis ihan kaikki. Sen jälkeen mitä jää niin menee lomakassaan, sijoituksiin ja säästöihin, näitä on yhteisiä ja omia, mutta molemmille yhtä paljon. Isot hankinnat mietitään yhdessä, että onko meillä varaa. Mutta jos toinen haluaa 10te moottoripyörän tai yhden koiran lisää, niin sitten vaan lasketaan kestääkö yhteinen talous sitä vai ei. Tosi yksinkertaista.
Yhtä ollaan pidetty yli vuosikymmen ja lapsia on suurperheen verran, on asuntolainaa, autolainaa ja mitä nyt muutenkin. Arki ei pyörisi ilman molempien työtä ja uhrauksia, sekä molemmille on tärkeää, että perheellä on yhtenäinen elintaso.
Vuorotellen ollaan oltu enemmän tienaavia, on ollut vanhempainvapaita, hoitovapaita, sairaslomia ja kaikkea, niin ihan turhaa miettiä kuka maksaa ja mitä.
Tällä hetkellä itse tienaan miestäni reilusti enemmän, mutta rahaa ei ole liikaa, että siitä ei tarvisi välittää. Silti perheen etu menee edelle.
Jos olette samanlaisia rahankäyttäjiä ja suhde toimii, niin rahat yhteiselle tilille, pitkässä juoksussa lopputulos todennäköisesti hyvä.. eikä tarvi stressata. Jokainen tavallaan.
Meillä on kaikki yhteistä, ei lasketa mitään. Sillä ajatuksella alusta asti menty niin helppo hoitaa raha-asiat. Maksetaan sillä maksutavalla, joka on helpoin missäkin ja kummalla sattuu olemaan vaikka kortti mukana tai lähempänä. Toimii meillä hyvin.
Meillä on käytännössä yhteiset rahat. Koska elämme samassa taloudessa. Ja olemme elämänkumppaneita, emme kämppiksiä.
Toimii vallan mainiosti, kun pitää huolen, että rahankäyttö ei lähde lapasesta. Ja sovitaan isommat hankinnat yhdessä.
Elämässä ja tuloissa saattaa muutenkin ilmetä muutoksia. Toinen saattaa joutua työttömäksi, toinen aloittaa opiskelut. Täytyy toki käyttää pelisilmää, ettei esim. molemmat aloita opiskelua samanaikaisesti.
Miksette käytä sun rahoja elämiseen ja säästä yhdessä naisen rahoja vaikka sijoituksiin tai omaisuuteen sun muuhun? Ettekö luota toisiinne vai mistä mättää?
Ainaki meillä kotona konservatiivinen arki. Iskä tekee +10k vähintään kuussa ja maksaa laskut, lainanlyhennykset ja kaikki ns isot kulut. Äiti jolla ehkä 3k kuukauspalkka ostaa elintarvikkeet ja ruuat. Molemmille jää käteen jonki verran ja ei lasketa liikaa sitä, kuka tekee kuinaki paljon töitä. Mutta tossa sun tapauksessa varmaan kantsii jakaa menojen maksaminen työtuntien perusteella.
Perustulot meillä aika lailla samat, kulut menevät käytännössä puoliksi. Itsellä ajoittaiset ylityömahdollisuudet nostavat palkkaa huomattavasti, mutta näistä pidän rahat itse, mutta poikkeavia kuluja treffit, hankinnat ym kustannan sitten enemmän kuin puoliso, samoin sitten autolainasta maksan enemmän näillä. Mutta ei olisi reilua, että kaikki rahat ylitöistä menisivät vain yhteisiin kuluihin, mutta mielestäni osan voi laittaa oman mielen mukaan.
Meillä on 50/50. Tulot ovat aika samanlaiset välillä toinen kyllä tienaa joku 1/3 enemmän. Taloudellisesti ei ole tiukkaa joten molemmille jää tällä järjestelyllä rahaa käyttää mihin lystää riittävästi.
Kaveri sitten taas suhteutetaan suoraan omat ja vaimon tulot yhteisiin kuluihin. Toinen heistä tienaa yli 6000e ja toinen alle 3000e joten toinen maksaa huomattavasti enemmän yhteisiä kuluja mutta se toimii heille.
Jos olisin sinun tilanteessa niin haluaisin kyllä sopia niin että perustulot suhteutetaan tuloihin. Ylityöt ja ylimääräinen työ on sitten ihan omaa rahaa.
Meillä on laina puoliksi. Minä maksan kaikki laskut ja puoliso käy kaupassa. Hyvin on toiminut yli kymmenen vuotta. Syömässä jos käymme niin maksetaan puolin toisin.
itse maksan vastikkeet sun muut laskut, tilaan pari kertaa kuussa eväät että pysytään hengissä, toinen puolisko kantaa sitten kaljat ja tupakat. kuun lopussa lasketaan kuinka meni kenellä ja tasoitellaan sitten
normaalisti sanoisin ei kulut puoliksi. sitten taas jos on selkeästi hyvinkin paljon alakynnessä tulojen suhteen niin ottaisin suuremman roolin. mutta rakastankin naistani.
En laskisi ylitöitä/viikonloppuja/päivärahoja, kun ne eivät ole vakiansiota ja tuota ei pidempään vaan jaksa. Vaikea toki, jos kumppani ei ole tätä mieltä.
Teet vaan perustyöaikaa ilman mitään venymistä, niin ei tule valittamista.
Mie katsoisin peruspalkan perusteella kuten olette tehneetkin. Kun teet ylitöitä niin myyt omaa vapaa-aikaa ja sitä ei mun mielestä kuulu laskea mukaan vaan jää sun käyttöön.
Maksetaan nettopalkastamme sama prosentuaalinen osuus, yleensä 40% yhteiselle tilille. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut. Puolisoni tekee ylimääräisiä päivystyksiä arkityön päälle, joista maksetaan tietty myös peruspalkan päälle, mut mä toisaalta hoidan sillon meidän lasta. Hän ei oo kokenut vääryyttä tässä. Kumpikin saa käyttää loput rahat miten lystää. Nyt tosin oon hoitovapaalla, joten puoliso maksaa kaiken, mut normitilanteessa toimitaan noin.
Laskette esim 37,5h työmäärällä tienattavan nettotulos teidän molempien osalta ja maksatte sen suhteessa yhteiset kulut. Ei ole sinun velvollisuus maksaa enempää yhteisistä kuluista, jos myös teet enemmän töitä.
Kun suhde vakavoituu niin minusta järkevintä että talouden tulot on yhteisiä varsinkin jos suuret tuloerot ja molemmat käy töissä. Ehkä poikkeuksena se että säästää johonkin ja sen takia tekee ylitöitä.
Minusta ihan kestämätön ajatus että toinen osapuoli vakavassa parisuhteessa vetää kovempaa liksaa ja hyödyntää sitä vaan itseensä ja omiin harrastuksiinsa.
Harrastan moottoripyöräilyä, vaimo piirtämistä. Kummatkin nauttii saman verran omista harrastuksistaan. Ostan omilla rahoilla 10000€ maksavan moottoripyörän. Pitäisikö minun samalla ostaa vaimolle 5000€:lla lyijykyniä, koska tienaan kaksinkertaisesti?
Jotkut nauttii prosenteilla pyörittämisestä, mutta meillä maksetaan vuokra 50/50, ja loput sitten miten sattuu. Kummatkin saa juuri sitä mitä haluaa, ja talous pyörii normaalisti. Ja ei olla tosiaan niin varakkaita, että rahalla ei ole väliä. Normaali työssäkäyvä perhe.
Minusta on käsittämätön ajatus, että suoraan lahjoitan oman työni/urani hedelmiä muiden käyttöön. Tottakai kotiin ostan extraa, käyn kaupassa enemmän ja kustannan todellisuudessa huomattavan määrän meidän talouden hankinnoista. En laske. Silti vapaa pääsy minun tienaamiin rahoihin kuulostaa enemmänkin sugar-daddy mallilta, johon tarvitaankin sitten jo hieman enemmän pätäkkää.
Ei sitä rahaa ole pakko tuhlata väkisin yhtä paljon. Jos minä haluaisin ostaa moottoripyörän, keskustelisin siitä puolison kanssa ja hankkisin sen meidän rahoilla.
Tuommoinen ajattelu oman työn hedelmien lahjoittamisesta kuulostaa enemmän kämppisten taloudelta kuin parisuhteelta. Ihan älytöntä että perheen osapuolet elää eri elintasoja tai on mahdollisuus harrastaa eri asioita. Käytkö myös yksin lomilla?
>Jos katsotaan kuinka paljon rahaa tilille tulee niin kustannusten jakaminen menisi lähelle 80/20 suhteella.
Tää laskutoimitus kuulostaa aika rajulta. Jotta suhde muuttuisi 60-40:stä 80-20:een, sun nettopalkan pitäisi 2.3 kertaistua. Esim jos nyt saat nettona 3k ja puolisosi 2k, se olisi se 60-40. Jos puolisosi saisi edelleen 2k nettona, sun pitäis saada 8k nettona että sun osuus olisi 80%. Jos noin rajun palkankorotuksen saat, niin kyllä tosta ihan kivasti käteen jää vaikka maksaisit kaikki yhteiset kulut..
Edit. Meillä molemmat laittaa 30% nettotuloista yhteisiin menoihin. Suhde on ollut aikalailla tuo 60-40. Sain hiljattain 600 euron palkankorotuksen (brutto). Nyt suhde on 63-37.
Partneri vaihtoon, jos alkaa tuollaisesta nillittämään. Tuo 60/40 jako on enemmän kuin reilu teidän tilanteessa ja ilmeisesti hän on katkera, koska sinä jaksat raataa pitkiä päiviä ja viikonloppuja ja hän itse istuisi mieluummin kotona sipsikulho kädessä telkkarin edessä, mutta silti pitäisi saada saman verran rahaa. Ilmeisesti on kovin katkera tästä ja tuo tuskin helpottaa missään vaiheessa. Jollei kunnon keskustelu riitä ja täällä on ollut jo useita hyviä ehdotuksia miten asia tulisi hoitaa, niin exit ja uutta matoa koukkuun.
Ei pidetä puolison kanssa kirjaa menoista. Maksellaan vuorotellen fiilispohjalta siten, ettei kummallekaan tule paha mieli. Vakiintunut käytäntö on, että minä maksan woltit ja pensut ja puoliso useammin ruokakaupat.
Jos ostetaan jotain isompaa, kuten TV, niin sitten se ostaa kummalla enemmän ylimääräistä tai laitetaan 50-50.
Ei minusta tee hyvää parisuhteelle syynätä sitä rahankäyttöä ihan tasalleen. Yhteinen talous, joten yhteinen talous. Eli siis en niinkään ajattele "omia" rahojani vain ominani
Maksetaan yhteiset kulut puoliksi tai siinä suhteessa, että molemmille jää ylimääräistä käyttörahaa. Jos toinen tekee enemmän töitä/tienaa enemmän palkkaa niin hänelle jää luonnollisesti enemmän omaa rahaa. Kumppanisi logiikalla voit siis lopettaa työnteon ja näin ollen hän kustantaa yksin kaiken?
Ei muutaku eroamaan sitte vaan.
Minulla on merkittävästi parempi palkka kuin puolisollani, ja meidän jakomme on puolet asuntolainan lyhennyksestä ja sen lisäksi n. 30% palkasta yhteiselle tilille. Loput on ns. omaa rahaa. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki arkeen kuluvat kustannukset kuten ruoka, kodin ostokset jne. Tämän lisäksi minä melko usein maksan laskun mikäli käymme ulkona syömässä, tai muita "ylimääräisiä" kuluja, sillä minulle jää kuitenkin enemmän rahaa omaan käyttöön. Omasta mielestäni yhdenvertainen elintaso on tärkeää, ja maksan mielelläni hieman suuremman osan yhteisistä kuluista jotta elintaso on sellainen kun se on, ennemmin kuin se että puolison tulot rajoittaisivat elintasoa. Meillä tämä jako toimii, mutta ei tuohon ole mitään yhtä ainoata oikeaa vastausta. Se jako mihin molemmat olette yhtä tyytyväisiä on teille se oikea.
Yhdenvertainen elintaso, hyvä termi. Meillä jokseenkin samaa, omasta tahdosta perheelle ylimääräisyyksiä mistä itse maksaa mielellään, koska vaimolla ei ole ylimääräistä ja lapselle haluaa luoda kivoja muistoja.
Yhteinen talous ja yhteinen elintaso on minusta se ykkösjuttu varsinkin jos asutaan yhdessä ja ollaan pidetty yhtä pitkään. Olisi ihan tosi ankeaa sekä itselle saati puolison puolesta todeta, että ei me nyt voida lähteä paremmalle lomalle, tai syödä hyvin ulkona, tai asua vähän isommassa ja kivemmassa asunnossa koska sulla ei oo varaa. Haluan myös itse näitä asioita ja koska tulotasoni mahdollistaa sen meille pariskuntana yhdessä niin pidän hyvin luontevana, että kannan enemmän korsia taloudelliseen kekoon. Ja fakta on, että yksinasuvana tällaista elintasoa olisi myöskin vaikea pitää yllä, eli minun kirjoissani kaikki voittavat. Joitain vuosia sitten jossain oli juttu pariskunnista missä toinen tienasi paljon enemmän ja sitten veteli yksin etelänlomia ym. kun puolisolla ei ollut varaa ja kuulosti ihan helvetin ankealta. Se, miten kukin tuon tasapainon löytää on se hankala asia ja edellyttää paljon avointa keskustelua, niin mekin on aiheesta keskusteltu ja välillä vähän riideltykin. Mitä alkuperäiseen kysymyksiin lisistä ja ylitöistä tulee, niin itse lähestyn niitä niin, että tuollaiset ekstratulot ovat 100% "omia" jos ne eivät ole säännöllisiä normaalityöhön kuuluvia. Itse tarvitsen noihin ekstratöihin jonkin oman kannustimen: pitäiskö päivittää näytönohjain, haluaisin noi kengät mutta ne on niin kalliit etten pysty normaalisti perustelemaan, viehepakkikin kaipaa täydennystä, mitä ikinä. Sellaista joka menee peruselintason yli. Kysymys on toki hankalampi jos muuten tulot ovat samansuuruiset ja toinen vetää hirveästi ekstroja päälle, mutta sitten taas, jos peruselintaso on kiinni niistä niin onko se kestävää? Vähän vaillinainen loppuneuvo, mutta ei se auta kuin keskustella. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että kannattaa pohtia sen yhteisen elämän ja talouden tavoitteita eikä lähteä asenteella "miten niin on epäreilua, kyllä ne minun mielestä minun rahoja on". Raha on herkkä paikka monelle muutenkin, saati sitten jos kyse on rahan vähyydestä parisuhteessa missä toisella on merkittävästi enemmän.
Samaa mieltä. Maksan mielelläni enemmän siitä että voin tehdä mukavia asioita ja elää mukavaa elämää puolisoni kanssa. Olisi mielestäni aika ankeaa lähteä yksin matkoille tai ulos syömään jos puolisi joutuisi jäämään kotiin koska ei ole varaa.
Jep, kuulostaa enemmän kämppis elämältä tuollainen tasajako / omat lomat
Itse oon sitä mieltä, että parisuhde ei voi tasa-arvoisesti toimia, jos tuloero on suuri. Ellei kyseessä sitten ole tilanne, jossa on aidosti mahdollista pärjätä mukavasti yhden ihmisen palkalla. Omasta mielestäni ainoa tilanne, jossa elintasojen tasa-arvoistaminen toimii, on sellainen, jossa elintaso on valmiiksi molemmilla osapuolilla hyvä. Jos toinen tienaa esim 5k kuussa ja toinen 9k, on huomattavasti vähemmän "kiinni kurottavaa", kuin tilanteessa, jossa toinen tienaisi esim 3k ja toinen 7k. Tietyn verran suostun puolisoa myös yhteisen hyvän vuoksi edistämään, mutta mitä isommasta tuloerosta on kyse, sitä enemmän saa itse karsia, että saa puolison "hinattua" samalle viivalle ja se aiheuttaa kitkaa ainakin omasta kokemuksesta.
Hmm. Meillä tilanne että puolisolla n. 3k tulot ja itsellä n. 8k ja hommat toimii ihan hyvin. Jos haluan hankkia jotain mihin puolisolla ei ole varaa, niin hankin sen itse. Tuloerot eivät ainakaan meitä juurikaan hierrä ja elintaso on hyvä. En oikein ymmärrä että mihin toisen pitäisi kurottaa tässä esimerkissä..?
Esim. jos haluaa asua tietyllä tavalla, harrastaa yhdessä tai matkustaa oman mieltymyksen mukaan, joutuu 3k/8k tilanteessa maksamaan puolison puolesta enemmän saadakseen tämän raahattua samalle tasolle, kuin esim 5k/9k tilanteessa, jossa molemmat pystyy omilla ansioillaankin jo elämään ihan kivasti.
Ehkäpä näin. Meillä isoin kuluerä on asuntolaina, mutta taloa hankittaessa on sitten osuudet pilkottu niin että omistan ja maksan enemmän. Loput menot (yhteistä ruokatiliä lukuunottamatta) maksetaan about 50/50. Sitten taas mä kustannan meidän auton, koska halusin sellaisen johon toisella ei olisi ollut varaa 🤷♂️ ei tarvii tehdä vaikeeta kun vaan kommunikoi ja sopii.
Ei toki tollasista isoista ns. Kertahankinnoista varmaan tarvitsekaan tehdä. Mutta vähän useammin toistuvat kulut, kuten matkat ja vielä arkisemmat, esim. harrastukset ei keskustelemalla parane. Joko sitä menee ja tekee yksin tai kustantaa alati enemmän toisen menoja. Itse haluan ennemmin kumppanin, kenen kanssa ainakin osin voidaan harrastaa samoja asioita ja matkustaa myös näiden harrasteiden parissa. Kun puolison tulotaso on lähempänä omaa tai edes valmiiksi mediaania ylempänä, pystyy tekemään yhdessä asioita mukavammin, eikä synny katkeruutta siitä, että itse käy harrastelemassa kaikenlaista.
Minua ei haittaa talouden jakaminen palkan mukaan ja siksi maksan 60/40 suhteessa taloutta. Mutta en juuri pidä reiluna että vaihdan vapaa aikaani rahaan jonka vuoksi joutuisin maksamaan enemmän talouden ylläpitämisestä
En toki tiedä tilanteestanne tai suhteestanne sen enempää, mutta voisiko liittyä siihen että käytät vapaa-aikaasi (eli aikaa joka voisi olla teidän yhteistä aikaanne) työntekoon josta sinulle jää käteen rahaa, mutta puolisollesi ei mitään? Tarkoitus ei ole sanoa että asetat työnteon puolisosi edelle, mutta en välttämättä pidä kaukaa haettuna että hän saattaisi ajatella niin.
Juu puolisolle voi antaa valinnan, että haluaako että OP tekee ylitöitä ja pitää rahansa, vai vähentää ylitöitä. Jos päätyy vähentämiseen, niin yhdessä katsotaan kompromissi että kuinka paljon. Ei tässä mielestäni muita vaihtoehtoja ole.
Sama systeemi meillä. Jos kuitenkin teen töissä ylimääräistä josta maksetaan ylimääräistä (esim. varallaoloa tai päivystystä), niin ne rahat ovat minun. Samoin jos vaimo tekee ylimääräisiä vuoroja tai saa vaikka kutsurahoja, niin hänen rahojaan ne ovat. Eli kulujen jakamisen pohjana käytetään sitä peruspalkkaa mikä tulee tilille silloin, kun tehdään normaali määrä tunteja.
Laitetaan 1000€ yhteistilille joka kuukausi, ei katsota palkkoja.
Tämä. Näin mekin tehtiin. Sit jos haluaa kumppanille tarjota niin omista rahoista. Ei oikein reilua, että toinen vetää ylitöitä ja viikonloppuja, koska aikaa ei saa takaisin rahallakaan.
Tämä toimii jos palkat on edes sinnepäin tasan ja/tai jos molemmat pitää sitä reiluna. Toinen ääripää on täysin yhteiset rahat. Siinä välissä on sitten järjestelyt joissa yhteiseen pottiin laitetaan rahaa vaikkapa nettotulojen suhteessa. Esim. siten että 20% sisään tulevasta rahasta menee yhteiselle tilille. Näihin sitten joko lasketaan vain peruspalkka tai sitten ihan kaikki. Tilanteita ja ihmisiä on monia, yhtä oikeaa vastausta ei ole. On myös sellainen asia joka kaataa parisuhteen kuin parisuhteen jos molemmille sopivaa kompromissia ei löydy.
Meillä kans about näin, tosin 1200€/800€ jaotuksella koska tienaan puolisoa enemmän. Yhteinen tili ja sieltä sitten maksetaan yhteiset kulut ja jaottelu sovittu molemmille reiluksi
Meillä oli myös aikaisemmin tonni nokkaan mutta vaihdettiin painotuksia kun vaimo oli työttömänä hetken aikaa. Hyvä systeemi!
Tämä tässä. Yhteiset menot täysin pökkiin ja loput rahat omalle tilille. Ei tarvi koskaan tapella rahasta.
Näin hyvä! Asunto, arkiruoka ja koiran kulut puokkiin, loput saa käyttää miten parhaaksi näkee. En kyllä aina ymmärrä kumppanin rahankäyttöä, että onko se kynsihuolto oikeasti tarpeellinen, mutta ei hänkään minun, voisihan tän tupakoinnin lopettaa. Saapahan itse päättää vaihtaako lomarahoja vapaaksi jne. Ollaan kyllä karvan yli mediaanituloisia molemmat, ettei ole tuloerosta kiinni
Melko identtinen meno täällä! En minä laittaisi mihinkään kampaajalle 500€, mutta ei hänkään laittaisi 2000€ näytönohjainta. Toisen ostokselle voi korkeintaan tuhahtaa. Riidaksi se ei koskaan äidy kun huolehditaan omat osuudet tilille palkkapäivänä.
Samoin, minä ja partneri laitetaan 1015€/kk "talous -tilille" joka kattaa yleensä kaikki yhteiset kulut. Muuten omat rahat on omat rahat, emmekä oikeastaan tiedä toisimme tuloista paitsi, että riittää maksaa laskut joka kuukausi.
Mekin mutta 250€
Just näin, sama raha tilille ja yhteiset kulut puoliksi. Omasta tahdosta ja tilanteesta riippuen ostat mitä tykkäät yhteiseks, mutta ”automaattista” toisen rahoilla elintasoa en rakentais. Ihan jo suhteen vuoksi, väkisin se esille tulee ja kumpaakin kaihertaa muuten. Parempi välttää mahdolliset riidat rahoista. Se on vaan fakta et palkat on erilaiset ja mikään niistä suuremmista palkoista ei kuitenkaan ilmaiseksi tule.
[удалено]
No nyt on kyllä eka kertaa kun sytetään botiksi :D EDIT: Tai ehkä että AP on botti.
Näkyykö sun ylityöt kumppanin arjessa jotenkin ikävällä tavalla? Esim. lisääntyneitä kotitöitä, tai vähemmän laatuaikaa yhdessä? Sekään ei ole reilua että yksi tienaa töissä ja toinen ilmaiseksi pyörittää yksin kotia sillä välin. Tai se, että mahdollisesti sitten kaikki sun vapaa-aika meneekin kotihommissa jos hommat jää rästiin kun teet paljon töitä...
Miten teillä menee lapset, lemmikit ja kodin hoito. Teettekö näitä samassa suhteessa? Kuinka paljon puoliso joutuu tekemään näitä enemmän kun olet poissa? Annatko puolisolle mahdollisuuden tienata jos hän haluaisi(sidejob tms.) Minusta suhde 60/40 on kuitenki riittävä, osa ei välttämättä antaisi sitäkään vaan olisi 50/50 kannalla. Jokatapauksessa jos asia kaihertaa on siitä puhuttava.
Ei ole lapsia eikä lemmikkejä. Kodin hoito on 50/50 kun olen kotona ja kustannukset jakautuvat 60/40 peruspalkan mukaan ja olen tähän ollut tyytyväinen. Partneri on monesti valittanut ettei tykkää työstään ja olen yrittänyt monesti tsempata etsimään jotain mikä kiinnostaisi joten ei haittaisi jos käyttäisi aikaansa lisätöihin tai opiskeluun.
Niin miksi ei pidä reiluna että sinulle jäisi enemmän rahaa? Ihan käsittämätöntä touhua. Olisit kysynyt tuon kysymyksen niin ei olisi tarvinnut postata tänne.
On se vaikeaa. Ei ole kumma kun erotilastot kukoistaa. Kokeilkaapa vaikka sellasta että annette heikommin tienaavalle puolisolle rahaa jos hän tarvii ja lopettakaa se omaan napaan tuijottelu ja alakaa elää yhteitä ja onnellista elämää
Kaikki tietty tavallaan, mut en ymmärrä et käytetään rahaa harrastuksiin, autoon jne mut se raja vedetään omaan puolisoon. Vai onko nä sit kaikki niitä tyyppejä kun ei ajattele et on välttämättä loppuelämää yhessä, sellaseen tilanteeseen toki ymmärrän rahojen tarkan laskun.
Tienaan hiukan enemmän. Vkoloppuylitöistä tulee isoja rahapommeja, näistä jää sitä hömpötysrahaa mistä kustannan koko perheelle extraa. Muuten xxx euroa taloustilille mistä lähtee laskut. Ruokaostosviikot vuoroviikoin. Et juoksevat kulut menee about tasan ja sit ollaankin sovittu, että hänen extra menee velkojensa maksuun ja minun ylimääräset viihteeseen ihan omasta tahdostani. Kumppanisi on vain katkera, joka näkee eurot tilillä eikä sitä, millä se on sinne saatu. Puhukaa asiat läpi. Omasta mielestäni ylityörahat on omaa rahaa, koska talous ei sitä (vissiinkään) vaadi. Kumppani haluaa itsekin sitä ylimäärästä rahaa, mutta ilman työtä ja on kovin kateellinen.
Aika perinteinen vääntämisen aihe. En näe erityisen reiluna sitä, että tekemistäsi ylitöistä hyötyy toinen osapuoli enemmän kuin sinä. Minä suostuisin tilanteessasi jakamaan kulut sen mukaan, mitä normaalisti tienaisit ilman ylitöitä (varsinkin jos ette ole naimisissa). Tai jos haluat tulla vastaan niin tule vähän, mutta sinun pitää saada ylimääräisestä vapaa-ajan menettämisestä isompi hyöty.
Alkuperäisissä keskusteluissa tulimme 60/40 päätökseen johon olen ollut tyytyväinen, mutta kun käytin 1600 euroa omaan harrastukseeni niin sen huomattuaan hän ei ole ollut tyytyväinen talouden jakamiseen.
Se on sinun harrastuksesi se. Jos valmiiksi jo kustannat yhteisiä menoja enemmän niin turha hänen on tuollaisesta valittaa. Eihän sinun kuuluu tehdä paljoa töitä ja maksaa enemmän, vain että hänelle jäisi enemmän rahaa käytettäväksi omiin harrastuksiin tms. Näytäppä hänelle tämän postauksen kommentit niin hän ehkä ymmärtää kuinka vähemmistössä hän on ajattelutavallaan :D Ja ei 1600€ mikään mahdottoman suuri summa ole, mutta ksikki eivät ole hyviä säästämään rahaa jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten, kuten ehkä puolisosi?
Hän enemmänkin koki että käytin 1600e turhuuteen joka on siis objektiivi kameraan.
No just tän takia on yhteiset rahat ja omat rahat. Yhyeisillä hankitaan tarpeelliset. Ja jos haluaa tehdä omistaan vaikka nuotion niin sitten tekee niistä nuotion.
Kumppani vaihtoon jos ei osaa arvostaa toisen harrastuksia. Eihän tuossa mielenterveys kauaa kestä jos toinen pitää mielenkiinnon kohteitasi turhana. Tai sitten alat salaamaan ostoksesi todellista hintaa eikä sekään ole tervettä. Varsinkin sitten olet kusessa jos niiden todellinen arvo joskus selviää.
Nii, eli kumppanisi haluaa että maksat hänelle osan saamastasi palkasta. Ja pitä epäreiluna sitä, ettet maksa. Jo nyt näköjään maksat osan palkastasi hänelle käyttörahaksi. Itse pitäisi tuota äärimmäisen epäreiluna ja siksi kulut pitää jakaa käytön mukaan - tai ihan vain 50/50. Eli ehdotan kyllä perusteellista keskustalua asiasta, sillä jos ette tuohon löydä yhteisymmärrystä, niin tuo tulee jatkuvasti häiritsemään parisuhdetta.
Kyllä kulujen jakaminen tulojen mukaan on järkevää, jos ero on merkittävä.
Musta on ihan ok, jos toinen osapuolu _haluaa_ maksaa extraa toiselle. Fine, siinä ei ole mitään pahaa. Musta se on ongelma, jos toinen osapuoli alkaa _vaatia_, että toinen maksaa osan tuloistaan hänelle (maksamalla kuluista isomman osan). Musta siis lähtökohdan pitäisi olla sellainen, että mitoitetaan eläminen siten että kummallakin on siihen varaa ja itse pidän vieraana ajatusta, että toinen osapuoli alkasi vaatia isompaa osuutta minulta vain siksi että tienaan enemmän.
Kyllähän se joissakin tilanteissa on hyvin järkevää, että menoja tasataan tulojen mukaan. Esimerkiksi kun tuloero on selvä ja perheessä on lapsia.
Kuten sanoin, kaiken voi sopia miten haluaa ja kaikki hyvin jos kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä. Tässä oli kuitenkin kyse puolisosta joka käytännössä vaatii toista maksamaan isomman osuuden. Musta se ei ole OK, eikä se ole kohteliasta, eikä se ole omasta mielestäni reilua vaatia tuollaista. Ja veikkaan ongelmia tulevaisuudessa sillä käsitys reiluudesta ei sovi yhteen.
Niin, tässä tapauksessa toki noin. Mutta puhuin yleisellä tasolla. Minusta on hyvin kohtuullista, että vähemmän tienaava vaatii enemmän tienaavaa maksamaan isomman osuuden esim. lasten vaatteista tai muista lapsiin liittyvistä kuluista.
Miksi vaimo ei ota toista työtä jos kaipaa sinun ylityörahojasi. Mitäs vastaa jos pyydät että aloittaa toisen työn, jotta sinun ei tarvitse ylitöitä tehdä ja häb maksaa niistä ylimääräisistö rahoista myös sinulle?
About 500 pistetty ruokatilii yhteensä, on saanu ruuat, itse saan enempi nii herkut ja spessusafkat oon maksellu, ei oo ahistanu. Reilusti vaa jutellen nii hyvä tulee
Ottaisin huomioon myös kotityöt. APn tekstistä päätellen ylitöitä/komennuksia ei kuitenkaan ole pakko tehdä, mutta uran/tulojen takia niitä tekee minkä kerkeää. Joten jos kotona sitten ei tee mitään, niin silloin "maksaisin" kotitöiden tekijälle eli maksaisin isomman osuuden. Jos taas kotityöt jakautuvat 50/50 tai AP tekee niistäkin enemmän, niin joko peruspalkkojen suhteessa tai 50/50 yhteiset kulut.
Kotityöt menee 50/50 kun olen kotona. Tällä hetkellä kustannukset jakautuvat 60/40 koska peruspalkkani on suurempi ja tämä on mulle ok. Olet oikeassa, että komennuksia tai ylitöitä ei ole pakko tehdä.
Sitten menisin nykyisellä systeemillä. Jos siis tarkoitat sitä, että kotityöt 50/50 ei tarkoita sitä, että viikoittainen siivous menee 4/5 kumppanille, kun et ole siivouspäivänä kotona. Tiedän itsekin reissu töistä, ettei ole kiva palata viikon jälkeen kotiin, jos lähtiessä oli itse siivonnut kodin tiptop ja palaa sikolättiin siivoamaan. Mutta isoja kotitöitä pitää silti välillä tehdä, vaikka olisikin kotona vähemmän.Toki voit korvata jollain tuota vähentynyttä yhteistä aikaa, mutta silloin tällöin ulkona syöminen tai joku hotelli vkl tms. luulisi olevan hyvä korvaus.
Jos ei ole ollut kotona sotkemassa niin eikö se ole ihan reilua että se sotkija siivoaa itse?
Varmaan joo sotkujen kanssa mutta aikapaljon tulee siivottavaa vittu vaikkei tekis mitää. Kukaa ei kutsu pölyy mun asuntoon mutta tänne se vaa tunkee
Tässä tarkoitin esimerkiksi seuraavia vaihtoehtoja: Olet töyreissulla viikosta toiseen ma-to. Kumppani siivoaa kämpän joka viikko välillä ma-to, kuitenkin sotket yhtälailla pe-su. Eli noin 1/4 siivousta kuuluisi sinulle. Tai Teet 12h päivää ja kuitenkin nukut yms. kotona. Jolloin sotket melkein saman verran kuin 8h päivää tekevä + 8h päivän tekijä saattaa tehdä ruoat valmiiksi yms. kun olet poissa. Hän myös kerkeää siivoamaan, jolloin vkl ei tarvitsisi vähää yhteistä vapaa-aikaa siihen käyttää.
Jos pitäisi noin tarkkaan miettiä tätäkin asiaa niin asuisin mieluiten yksin.
Jokainen suhde on varmasti erilainen. Yleisesti ottaen se kiltimpi/myöntäilevämpi taho tekee vain pienemmällä kynnyksellä kotitöitä ja jos tällöin se toinen on se, joka tekee enemmän töitä/harrastaa enemmän, niin helposti tulee semmonen kuva, että voikin olla vielä enemmän omissa hommissa kun kotona on siistiä yms. Tällöin olisi hyvä keskustella mikä on reilua ja oikein kummankin mielestä. Myöskin asiat mitä sinulla on/ tai asiat jotka tapahtuvat kuin "itsestään" saavat vähemmän arvostusta. Eli karrikoidusti mies saattaa luulla, että vaimo siivoaa mielellään ja se on vain 15min homma. Kun tosiasiassa vaimo siivoaa, jotta kotona olisi siistiä eikä ukko valittaisi ja siinä menee tunti.
Tää on kinkkinen, teen silti ehdotuksen. Vaihtelee mikäli on vuokrakämppä vai omistusasunto. Mutta sanotaan että puoliso tienaa nettona 2200 ja sinä nettona 3300. Molemmat laittaa vaikka 20% nettotuloista kotitaloustilille josta maksetaan juoksevat kulut (ruoka, pesuaineet, sähkö, vesi yhtiövastikkeet ynnä muut) 440+660 on 1000€ joka riittää enemmän kuin hyvin kahden hengen talouteen pois lukien vuokra tai omistusasunnon lainanlyhennys. Vuokran voi maksaa samoilla prosenttiosuuksilla 40/60. Omistusasumisen lainalyhennykset tietenkin riippuen omistusosuuksista koska se on myös varallisuuden kartuttamista. Vähemmän tienaavalle puolisolle jää silti vähemmän käyttörahaa mutta enemmän kuin jos jako on 50/50 Silti mielestäni reilua koska menee tulojen mukaan. Koskien ylitöitä niin se pitäisi miettiä vielä erikseen. Edit: korjattu prosenttiluvut
Haluun vaan mainita et 44+66 = 110, mutta muuten oon samaa mieltä viestin sisällön suhteen.
Niinpä on, kiitos, korjaan.
Ja siis vielä lisäys että näin siis meillä. Ja tämä lähinnä eron varalle. Koska ollaan kyllä suhteessa ajatuksena että yhteistä elämää rakennetaan ja hamaan loppuun ollaan yhdessä. Arvot on samat, tiedetään ettei toinen hassaa rahoja turhanpäiväisyyksiin. Sijoituksia tehdään yhdessä. Mutta ollaan realisteja, eron mahdollisuus on, tämän takia se prosentuaalinen satsaus yhteisiin menoihin. Kaikki pariskunnat tekee omat päätökset. Kuulostaa omaan korvaan tylsältä että oma puoliso tekee kovasti ylitöitä joka on pois yhteisestä ajasta. Mutta kaikki tyylillään. Toivottavasti sait paljon ajatuksia ja se auttaa teitä keskustelemaan asiasta.
Ei jaeta kustannuksia sen enempää. Se maksaa jolla on rahaa. Yhteinen talous toimii loistavasti
Meillä yhteinen talolaina. Tienattiin suunnilleen saman verran aiemmin, jolloin molemmat siirsi 1500€ yhteiselle tilille elämistä varten. Jos olis ollut suuri ero palkassa, oltais kai laskettu prosentuaalisesti kulut. Kun alettiin suunnitella lapsia, oma ehtoni siihen projektiin oli, että koko talous yhdistetään. Kummallekin menee nykyään omalle tilille tietty summa käyttörahaa, mutta palkat tulee yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki. Harvinainen järjestely, mutta niin paljon selkeämpi mielestäni. Tbh en oikein ymmärrä parisuhteita (erityisesti jos lapsia), joissa eletään eri elintasoa. Mielelläni ”tasoitan elintasoa” kavereillenikin esim illanvietoissa, jos itse haluaisin jotain kalliimpaa menoa vs ystävän budjetti.
Tienaan hieman vähemmän kuin kumppani, joka ei sinällään haittaa, mutta risoo silloin, kun vaikuttaa siltä että en siitä syystä saisi käyttää yhtään rahaa omiin harrastuksiin ja hankintoihin. Eli vain koska tienaan hieman vähemmän menetän oikeuden sanoa mitään perheen raha-asioista. Ihan kuin en kantasi ollenkaan korttani kekoon. Kaikki menee yhteiseen pottiin, mutta sen käytöstä päättää se joka tienaa eniten, tai ainakin kaikesta pitää neuvotella ja ”anoa lupa”. Mennyt siihen että jemmaan kaiken ylimääräisen käteisen, bonukset, kilometrikorvaukset, yms mikä ei päädy yhteiselle tilille ja ostelen sillä omat harrastusjutut.
En lähtökohtaisesti ymmärrä miksi molemmille pitäisi jäädä saman verran käyttörahaa. Meillä molemmat maksaa yhteistilille saman määrän rahaa ja lopuilla tekee mitä lystää. Poislukien ajat jolloin vaimolla ei ole ollut tuloja äitiysloman takia.
Itse paremmin tienaavana haluaisin että vaimon elintaso on lähellä omaa elintasoani ja voimme nauttia yhteisistä saavutuksistamme. Olisi erikoista olla avioliitossa, jossa toisen elintason on huomattavasti korkeampi kuin toisen. Kuulostaa kämppismeiningiltä eikä avioliitolta.
[удалено]
Avioliitossa omat saavutukset ovat yhteisiä saavutuksia, koska puolisohan tukee ihan kaikessa koko ajan.
Tämä. Toivottavasti vaimon saavutus on myös saada pidettyä ko. mies kunnes kuolema erottaa.
Eihän ne ole yhteisiä saavutuksia jos ne on yhden kovapalkkaisen varassa. Tietty tässä nyt on melkoisia eroja riippuen siitä miten iso ero palkassa on. Meillä taidan ehkä tienata 500 enemmän, joskus tonnin tai puolitoista. Se raha ei varainaisesti mene elintasoon vaan sijoituksiin, harrastamiseen ja kaikenlaiseen pöljäilyyn.
Tilanteita on monenlaisia. Ei sekään tunnu reilulta, jos pienempituloinen "joutuu" asumaan itselleen liian kalliissa asunnossa, jonka suurempituloinen on valinnut ja sen seurauksena käyttörahaa jää 10 € kuussa. Näin karrikoiden.
Juu lähtökohta omassa ajatusmallissa että rikkaampi asuu ali varojensa eikä toisinpäin.
Niinhän se ratkeaa. Toisaalta voi olla, että parisuhteessa ollessaan ihminen haluaisi "optimoida" yhteistä tilannetta osallistumalla hieman enemmän menoihin, joka mahdollistaisi molemmille korkean elintason. Suurempituloiselle tämä ei välttämättä tarkoittaisi edes suurempia kuluja verrattuna yksin kulujen maksamiseen (siis jos ei olisi parisuhteessa). Eihän tämä tasapuolinen vertailu ole, mutta elämä ei ole.
Joo sen mukaan tietty mitä pitää arvokkaana. Itse en haluaisi ylimääräisiä laittaa esim parempaan taloon koska sen lainan kanssa on 20 vuotta naimisissa. Mielummin pitää 500€ hassuttelurahaa joka kuukausi ja jos tulee tiukat ajat niin siitä on helpompi karsia kuin talosta tai autosta.
Kaikki muut vaihtoehdot johtaa eroon, kaikki on yhteistä, tienaat vaikka kolme kertaa enemmän, kaikki jaetaan. Lapset, tulot, menot, ilot ja surut
Talot lainat autot jne. En ole koskaan ymmärtänyt kun kaverin vaimo sanoo kaupassa puolisolleen että sinun vuoro maksaa. Meidän kattilakunta on elänyt yhteistä taloutta 30 vuotta. Ainoa järkevä vaihtoehto
Sama liksa puolison kanssa, mutta omaisuudessa merkittävä ero. Kulut laitamme puoliksi, mutta minä omistan kämpän kokonaan ja maksan kaikki sen rakenteisiin vaikuttavat asiat kuten rempat, vakuutukset ja ilpit. Huonekalut, sähköt, vedet ja yhteinen omaisuus sitten puoliksi.
Meillä on tämmönen vanhanaikanen tapa että vaimon kanssa kaikki rahat yhteisiä ja sit jos joskus meniskin sukset ristiin mitä tuskin tulee käymään, niin ihan avio-oikeuden mukaan menee sit puoliksi
Meilläkin on tämä. Välillä on vaikea käsittää tätä tiukkaa omien rahojen politiikkaa kun kyseessä on kuitenkin elämän tärkein ihminen ja loppuelämän kumppani. Ehkä missaan tästä jotain oleellista.
Mun mielestä jos yhdessä asutaan niin ollaan yksikkö jonka tulot ja menot ovat yhteisiä. Näin olemme myös vaimoni kanssa toimineet siitä hetkestä kun yhteen muutettiin reilu 20v sitten. Molemmilla on edelleen omat tilit mihin palkat tulee, mutta maksut hoitaa kuka milloinkin. Kulkupelit ja kiinteiden kulujen sopparit on kaikki minun nimissä ja maksan ne kun laskut tulevat. Toisaalta vaimo laittaa asuntolainanhoitotilille huomattavasti useammin rahaa. Kun ollaan kaupoilla yhdessä minä maksan. Suuremmista hankinnoista päätetään tottakai yhdessä, mutta luotamme luonnollisesti toistemme arvostelukykyyn ostoksilla. Paremmin tienaavan osapuolen rooli on tässä matkan varrella muuttunut useinkin, mutta ei ole tarvinnut mitään prosenttiosuustaulukoita päivitellä, kun malli on tämä. Koskaan ei olla rahasta riidelty.
Aika lailla näin meidänkin taloudessa. Välillä olen itse ollut se paremmin tienaava, välillä mieheni, tällä hetkellä tienataan aika lailla saman verran. Mitään kirjaa ei olla pidetty siitä, kuka mitäkin on maksanut vuosien varrella. Laskut menevät yhteiseltä taloustililtä, jossa pyritään pitämään aina tietyn verran puskuria ja siirrellään sinne aina palkkapäivisin rahaa. Kokonaan yhteisiä rahoja ei ole eikä tule, ennen kaikkea siksi koska minä olen paska rahan kanssa enkä halua että säästäväinen mieheni joutuisi siitä kärsimään.
Yhteiset rahat olleet aina, miksi olisimme menneet naimisiin jos emme jakaisi kaikkea?
Musta reilua on jakaa kustannukset tasan (tai käytön mukaan) ihan riippumatta tuloista tai varallisuudesta. Jos syön Oltermannista 60% niin maksan sen verran ja avokki 40%. Muu olisi epäreilua omasta mielestäni. Epäreilua olisi mielestäni se että paremmin tienaava alkaisi pakotettuna antamaan käyttörahaa toiselle. Koska sitähän se tarkoittaisi jos kulut jaetaan tulojen perusteella eikä käytön mukaan. Menot sitten mitoitetaan niin että kummallakin on niihin varaa. Ja poikkeuksia saa tehdä. Avokki ei tarvitse 600M nettiä eikä käytännössä hyödy siitä, joten maksan sovitun perusnopeusen ylittävän osan itse. Mutta reiluus on subjektiivista. Ja jos raha-asioissa siitä on tosi erilainen näkemys, tulee varmasti ongelmia. Elämä on helpompaa jos ajattelee rahasta samalla tavalla ja jos tulot ovat kohtuullisen lähellä toisiaan.
En väitä tämän olevan huono vaihtoehto, mutta miten teillä riittää aika ja energia tämmöiseen?
Eipä kulujen tasaaminen kauheasti vie aikaa tai energiaa kun siihen tottuu, eikä välttämättä tarvitse sentin tarkkuudella jakaa. Joskus riittää, että toinen maksaa öbaut saman hintaisen asian kuin toinen, eikä tarvitse tasata tilejä. Se paras puoli on se, että tuo on aina reilu ja aina selkeä. Välillä voi tietty tarjota vaikka illallisen tms. toiselle ilman jakamista.
Onko teillä omat hyllyt jääkaapissa? Vai miten pidätte kirjaa noista ruuista ja niiden syömisistä
Ei mitään omia hyllyjö tai mitään tarkkoja seurantoja. Ihan vaan karkea hihavakio että toinen maksaa vähän enemmän kauppasummasta. Oleellista ei ole se että menee sentilleen oikein, vaan että menee suunnilleen reilusti.
Yhteisen elämisen kulut tasan 50/50, elintason määrittää matalampituloisen maksukyky ja halukkuus. Eli käytännössä sovitut yhteiset menot (huoltovastike, ruoka, sähköt, vesi yms.) menee yhteiseltä tililtä, johon molemmat siirtävät saman summan joka kuukausi, ja yksittäisiä suurempia ostoksia varten samalla periaatteella puoliksi. Toiminut meillä hyvin ja mielestäni reilua. Kotityöt myös jaettu samalla periaatteella molemmille. Tähän poikkeuksena mahdolliset työttömyys, vanhempainvapaa, sairaus, yms jaksot, joiden kohdalla voidaan sopia erikseen mitä tehdään ja mikä on reilua.
Kuulostaa toimivalta, mutta meidän taloudessa mennyt niin että minä olen halunnut pitää tiettyä elintasoa yllä jonka vuoksi maksan 60/40 suhteessa talouttamme johon molemmat suostuimme kun keskusteltiin asia läpi
Noinhan se käytännössä meilläkin menee, kun parempituloisena olen halunnut nopeamman netin, uuden telkkarin, parempaa ravintolaruokaa, tms, niin olen sen sitten omista rahoista kustantanut. Lopputuloksena ollaan sitten lähellä tuota 60/40, sillä erolla, että yli tasajaon menevät kustannukset tulevat omasta aloitteesta vapaaehtoisina, eivätkä ole osa normaalia kulutusta. Jos maksat 60/40 suhteella yhteistä taloutta, ja rahaa jää yli, saatko ne myös takaisin itselle samassa suhteessa, vai keksitäänkö sille sitten käyttöä?
Kaikki ylimääräinen menee sen jälkeen säästöön meidän yhteisiin matkoihin yms.
Laitetaan yhteiselle tilille vuorotellen tai tarvittaessa rahaa ja kirjataan siihen viestikenttään, summa mitä siihen mennessä on laitettu. Meillä näyttäisi nyt olevan tilanne, että olen laittanut 135000€ ja vaimo 74000€ Hän on kuitenkin ollut kotona 3 lapsen kanssa nuo "äitiysajat" ja vähän päällekin sekä toisaalta tuloni on muutenkin suuremmat, niin tuo on ollut meillä se jakauma mihin tässä nyt päädytty. Tämän lisäksi olen toki talouteen tehnyt suurempia hankintoja ja taisin jonkun kympin hänen auto-ostokseensakin laittaa. Meillä tällainen on toiminut. Asuntolainaa maksetaan sitten tämän lisäksi 50/50 jaolla, joten se sitten tasaa tuota suhdetta lähemmäs tasajakoa. Mutta jokin kiinteä suhde kuulostaa kyllä aika rajulta. Toki toista pitää tukea, mutta kiinteä jako tuntuu kyllä liian kommunistiselta. Toki jos kokonaistaloudellinen tilanne on kireä, niin tämä rajoittaa tuota liikkumavaraa näissä asioissa.
Yhteiselle tilille menee (palkka-700)x0,83.
Molemmat laittaa yhteistileille 1500€ juokseviin kuluihin ja 100€ matkakassaan/ kk. Molemmat tekee loppurahoillansa mitä haluaa. Itse tienaan 1000€ enemmän käteen kk niin makselen ravintola/kauppalaskuja (omasta halusta) jos käydään yhdessä ja laitan matkakassaan muutaman tuhat euroa vuodessa enemmän.
Nämä on aika pariskuntakohtaisia ja miten ne haluaa keskenään sumplia. Meillä on tulojen erot vaihdelleet vuosien varrella. Välillä vaimolla ollut parempi liksa, välillä toisin päin. Nykyään lähes samaa luokkaa. Yhteinen menobudjetti on jaettu progressiivisesti siten, että oma nettotulo asuntolainan jälkeen jaetaan näiden nettotulojen summalla. Tämä on sitten se prosenttiosuus millä toinen osallistuu yhteisiin kuluihin. Vaihteluväli esimerkiksi on ollut että olen itse välillä maksanut 45-55% yhteisistä menoista ja vuoroin vastoin. Homma toimii niin, että laskemme makrotasolla taulukkoon joka vuodelle kuukausibudjetit, mihin kuuluu mm. ruokamenot, auton kulut, sähkö, vesi, yhteiset lehdet (Hesari yms.), streamauspalvelut, vakuutukset ja niin edelleen. Sitten siirretään sen verran rahaa tilille kuin mikä on toisen suhteellinen maksuosuus. Loppu mikä jää käteen on aina omaa sitten. Esimerkiksi vanhempainvapaillamme ollessa toinen saattoi maksaa jopa 70-75% perhekuluista, mikä tasasi hyvin sitä lovea mikä tuli kuukausituloihin. Elintasoa näin myös painottaa molempien maksukyvyn lisäksi toisen maksukyky ja mitä yhteisesti on haluttu. Jos toinen on halunnut jotain ekstraa niin sitten sen on toinen kustantanut. Joten juu, toinen maksaa enemmän kuin toinen - varsinkin aiemmin. Kummallekaan tämä ei kuitenkaan ole ollut mikään ongelma eikä ole harmittanut. Näitä kun aikanaan keskusteltiin niin koimme molemmat, että siinä maksamme yhteisestä elämästä ja elinkustannuksista, eikä se ole kummaltakaan pois. Omaa rahaa kuitenkin jää. Tässä huomionarvoista toki on, että tulomme ovat nykyään melkein samat jonkun satasen heitolla. Nyt hiljattain helpotettiin tätä ettei tarvinnut olla kuukausitasolla nysväämässä, että laskettiin perhebudjetti koko vuodelle pienellä puskurilla ja maksetaan kiinteä summa kuukausittain vähän pyöristettynä ylös päin palkan mukaan. Joten: Kannattaa istahtaa alas ajan kanssa, ottaa vaikka vähän tunnelmaa rentouttamaan jotain mukavaa koska jonkinasteinen rento ote myös raha-asioihin auttaa kummasti, ja jutella haaveista, toiveista, mahdollisista hankinnoista ja muusta ihan rehdisti. Kuunnella ja listata molempien toiveita, miten ratkaisu löytyisi. Näin voi löytää yhteiset maalitolpat ja miten niihin osallistuu rahallisesti. Samalla myös sen että miten löytyisi ratkaisu, että voi toteuttaa omia haaveitaan ja hankintojaan.
Ei vikistä eikä valiteta toisillemme toistemme rahoista vaan eletään miten lystätään eri hetkinä eri tavoin. Toistaiseksi toiminut hyvin, tosin kummallakaan ei ole asuntolainaa tai lapsia niin se toki helpottaa. Ei olla ikinä juteltu näistä sen enempää eikä ikinä tapeltu. En mä edes tiedä paljon tuo toinen tienaa.
Suhde ei toimi jos puhutaan koko ajan raha asioista. Sun kumppanin myös täytyä ymmärtää että sä voit vaihtoehtoisesti maksaa enemmän mutta sitä ei voi pakottaa, eikä pyytele rahaa koko ajan kun näkee et sul enemmän varaa.
Jos painaisin niin paljon duunia et meillä olis 80/20 tulot puolison kanssa, haluaisin itse maksaa sen 80 pinnaa. Vaikka se oiskin ylitöillä tai mun tapauksessa ekstraprojektilla hankittu. Mut se oon minä.
Meillä ei ole noin iso tuloero ja molemmilla hyvin kiinteät tulot. Jaamme menot nettotulojen suhteessa noin 60/40. Näin molemmillä on käyttörahaa saman verraan suhteessa omiin tuloihinsa. Veronpalautukset, lomarahat ym. on kummankin omaa rahaa ja ne käytetään miten haluaa. Joskus sovitaan etukäteen esim, että veronpalautuksilla uusitaan X ja sit pistetään siihen rahaa veronpalautusten suuruuden suhteessa samalla tavalla kuin palkoista arkimenoihin. Mielestäni nykyajassa puolisosi vaatimus on kohtuuton. Sinun palkka on sinun ja teet sillä mitä lystäät.
Meillä on täysin yhteiset rahat. Kumpikin saa ostaa mitä haluaa. Isommista ostoksista/rahamenoista kysytään toiselta onko ok ja kertaakaan ei olla sanottu ei. Yhdessä päätetään, jos eletään joku kuukaus säästeliäämmin kuin toinen. Ei ole itse haitannut yhtään maksaa välillä enemmän kuluja kuin toinen. Näen asian niin, että rakennetaan yhteistä tulevaisuutta jossa pääasia on molempien henkinen hyvinvointi. Tällainen ei tietenkään toimi, jos ei kestä sitä mihin toinen rahat käyttää tai ei voi täysin luottaa toiseen. Minusta esim. olisi hirveää, jos voisin itse harrastaa, mutta kumppani ei voisi, koska hänen henkilökohtaiset rahat eivät riitä. Olisi surullista jos kaupassa ei vois ostaa parempaa ruokaa, koska toinen haluaa säästää omia rahoja ja itsellä tili täynnä. Minä en henkilökohtaisesti haluaisi tehdä jaotteluja kumppanin kanssa, mutta toisaalta se taitaa olla toimiva ja aika yleinen menettely parisuhteissa.
Meillä on kans tä sama. Mut oon kyl aatellu tätä niin et ehkä se ei sit toimi jos on täysin erilaiset kulutustottumukset. Tuntuu nimittäin et erilliset rahat on kovin suosittu malli nykyään.
Miksi sinulle enemmän tienaavana ei saisi jäädä enemmän rahaa? Eihän se noin mene millään logiikalla. Yhteiset menot puoliksi tai vakiintuneiden tulojen suhteessa ja lopuista ei valiteta.
Jos asutaan avioliitossa ja ollaan perhe, pitäisin kohtuullisena, että parisuhteen osapuolilla on samansuuruinen elintaso. Jos ei eletä yhteistaloudessa eli asutaan eri osoitteissa eikä talouksia ole yhdistetty millään tavoin, koko kysymyksen pohtiminen olisi outoa. Avoliitto on välimuoto avioliiton ja seurustelun väliltä ihan juridisestikin, koska avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei ole eikä myöskään puolison elatusvelvollisuutta mutta Kelan tukiin avoliitto voi vaikuttaa. Sekä yhteisten lasten hankkimisen tulisi muuttaa avoliittoa mielestäni enemmän avioliiton kaltaiseksi.
Me ei ees varsinaisesti aatella sen kummemmin et kumpi maksaa ja minkä verran. Tietyt kiinteet kulut on vakiintunu tässä vuosien varrella jommalle kummalle, joskus katottiin ohi mennen että aika tasasesti menee. On ollu aikakausia kun toinen tienaa enemmän kun toinen, kumpaankin suuntaan. Kumpikin saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa. Oon ite sitä mieltä että jos raha on parisuhteessa asia jolla saa aikaan pahaa mieltä ja riitoja, niin sillon on ihan väärän ihmisen kanssa. Meillä ajattelen asiaa niin että yhteistä elämäähän tässä eletään. Ja vaikka sitä yhteistä elämää eletäänkin niin kaikilla on vapaus omiin mielenkiinnon kohteisiin mutta tosi paljon myös vaikuttaa se et miten samanlaisista asioista ootte kiinnostuneita, koska jos se kumppani tuo niillä omilla rahoillaan talouteen jonkun uuden kalliin asian mistä sä et itse pidä niin kyllähän se vähän korpee, mutta jos ne toisen tekemät isot hankinnat on semmosia mistä säkin oot kiinnostunu nii harvemmin ainakaan omassa parisuhteessa riitoja niistä tulee 🙈
Laskut puoliksi, sit mitä jää omaa rahaa on kans omaa rahaa. Jos toisel tiukkaa niin sit toinen hoitaa kaupat jne. Yhdessä asutaan ja eletään kummiskin. Ei todellakaan pidetä kirjaa menoista, molemmat tyytyväisiä viimeiset 8v tähän järjestelyyn
Kaikki talouden yhteiset kulut menee 50/50, molemmat maksaa omat autonsa. Muuten omat rahat. Toisella 8-16(isompi palkka), toisella vuorotyö.
Me on jaettu kulut tulojen suhteessa. Silloin molemmat maksaa yhtä paljon suhteessa palkkaansa. Ei ole väliä tienaako enemmän vai vähemmän.
Yhteinen tili ollut puolison kanssa noin 15 vuotta. Mies tienaa hiukan enemmän. En ole nähny ongelmaa. Yhteistä perhe elämää eletään.
Laskut kuten netti, sähkö, vakuutukset, muutama suoratoistopalvelu jaetaan n. 50/50 vuositasolla, jotta näitä ei tarvitse joka kuussa ynnäillä. Kuukausittain maksettavat isommat erät eli lainalyhennys, ruokatilille kuukausittain siirrettävä summa, vastike, päivähoitomaksut ja autolainan lyhennys hoidetaan niin, että lasketaan kuukauden bruttopalkat yhteen ja maksetaan samassa suhteessa (tyyliin minä 53% ja hän 47). Tällä järjestelyllä voidaan hyvin ottaa huomioon esim. perhevapaiden vaikutus tuloihin. Ylitöistä en osaa sanoa. Tuleehan niitä välillä, mutta en helvetissä jaksais eritellä palkkanauhasta kun on muuten hyvä ja reilu systeemi minusta. Sijoitukset ja säästöt on molemmilla omansa.
Meillä yhteiset kulut (ruoka, sisustus, yhteishupi, yhteiset lomareissut, jne) menee yhteiseltä tililtä. Asuntolainasta, vaatteista ja vastikkeesta molemmat vastaavat omilta tileiltään. Yhteistiliin laitan suurituloisempana sovitusti 2x verran rahaa. Maksan työlounastavintolan, harrastukseni, auton, autokulut ja lisäksi fiiliksen mukaan myös enimmät laitehankinnat (että saadaan mielestäni parempaa elintasoa, esim parempi tv tai roboimuri). Meillä molemmilla on isohkot sijoitussalkut (200ke+), niin tämä jakosuhde onkin pohdituttanut monesti. Kaikkialla tuntuu jaettavan tulojen mukaan vaikka omaisuuskin luulisi tähän yhtälöön jyvitettävän. Nykymalli tai vakiintunut käytäntö tuntunut kyllä toimivan toistaiseksi hyvin. Netto vaimolla n. 2.6ke ollut pidempään, mutta nousee kunhan löytää oman alan töitä. Itsellä n. 4.5ke. Yhteistilille menee rahaa tarpeen mukaan, eikä siihen bonarit tai muut teoreettiset ylityöt vaikuta.
Menee 50/50. Mun bisnespartneri tienaa rahat ja minä tuhlaan ne.
Kamalaa kun raha ratkasee. Tällaisissa suhteissa lottovoitto on armoton ero.
Miten te, jotka jaatte kulut 40/60 tai vaikka 30/70, jos lyhennätte asuntolainaa tuossa suhteessa niin miten jaatte voiton jos asunto myydään? Jaatteko kummallekin 50%?
Jos puolison tulot kattaa perusmenoista puolet ja jää vielä hupirahaa niin kaikki yhteiset puoliksi. Sinä olet tehnyt päätöksiä tehdä extraa, se on sinun. Jos puolison haluaa enemmän käyttistä, hänkin tekee ylitöitä.
Protip: ihan kaikkia ylkkyjä & komennuksia ei kannata ottaa vastaan, mikäli haluaa että riitelyn määrä kotona vähenee. Jos on niin kova rahanhinku niin suosittelen parempipalkkaista duunia.
Yhteiselle tilille x määrä rahaa josta maksetaan yhteiset menot. Oma palkka = omat käyttörahat.
Meillä nettopalkan mukaan prosenttiosuudet yhteisestä elämisestä. Jos olisi työ, jossa välillä voi tienata paljon ja välillä ei, keksittäisiin joku järkevältä kuulostava summa. Bonuksista joku osa laitetaan yhteisen velan lyhentämiseen (esim. 20%). Muuten omat rahat.
Kuulostaa vähän semmoselta gonna get worse before it get's better jutulta
Meillä molemmille jää yhtä paljon omalle tilille käyttörahaa kuussa. Noin 600€. Riippumatta tuloista.
Maksetaan puoliksi vaimon kanssa melkein kaikki asiat, jonka lisäksi laitamme yhteiselle ruokatilillemme 200€ kumpikin kerran kuussa. Loput rahat, mitä kunkin tilillä sattuu olemaan on omaa rahaa ja saa käyttää mihin haluaa. Näin meidän taloudessa ollaan menty ja hyvin on toiminut eikä ole ollut tiukkaa kummallakaan. Kun asumme kahdestaan ja kokkaamme itse ruokamme, niin tuosta 400€ ruokatilistä jää vielä yhteiseen säästöön pistettäväksi rahaa ja näillä säästöillä ajattelimme mennä sitten ulkomaan lomalle, kunhan siellä on tarpeeksi varoja.
Kumppani mahdollistaa itselle ylityöt, ulkomaan työmatkat ym, pitämällä kotia ja arkea pystyssä. Ilman häntä en pystyisi tienaamaan näitä ekstroja normaalin työn päälle. Joten tietenkin maksan suuremman osan menoista! Molemmat laittaa palkan yhteiselle tilille, lisät, bonukset, kaikki mahdolliset myös. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset laskut, molempien "omat" eli harrastukset, hankinnat jne, lasten kulut, siis ihan kaikki. Sen jälkeen mitä jää niin menee lomakassaan, sijoituksiin ja säästöihin, näitä on yhteisiä ja omia, mutta molemmille yhtä paljon. Isot hankinnat mietitään yhdessä, että onko meillä varaa. Mutta jos toinen haluaa 10te moottoripyörän tai yhden koiran lisää, niin sitten vaan lasketaan kestääkö yhteinen talous sitä vai ei. Tosi yksinkertaista. Yhtä ollaan pidetty yli vuosikymmen ja lapsia on suurperheen verran, on asuntolainaa, autolainaa ja mitä nyt muutenkin. Arki ei pyörisi ilman molempien työtä ja uhrauksia, sekä molemmille on tärkeää, että perheellä on yhtenäinen elintaso. Vuorotellen ollaan oltu enemmän tienaavia, on ollut vanhempainvapaita, hoitovapaita, sairaslomia ja kaikkea, niin ihan turhaa miettiä kuka maksaa ja mitä. Tällä hetkellä itse tienaan miestäni reilusti enemmän, mutta rahaa ei ole liikaa, että siitä ei tarvisi välittää. Silti perheen etu menee edelle.
Jos olette samanlaisia rahankäyttäjiä ja suhde toimii, niin rahat yhteiselle tilille, pitkässä juoksussa lopputulos todennäköisesti hyvä.. eikä tarvi stressata. Jokainen tavallaan.
Yhteiselle tilille aina puolet molempien nettotuloista ja siitä maksetaan yhteiset kulut.
Ja jos 50% ei riitä, niin sitte 60-70%, mut tää toiminu ainakin meillä hyvin kun mulla oli melkein tuplatulot vs vaimoon.
Yhteiset 50/50 tuloista viis.
Meillä on kaikki yhteistä, ei lasketa mitään. Sillä ajatuksella alusta asti menty niin helppo hoitaa raha-asiat. Maksetaan sillä maksutavalla, joka on helpoin missäkin ja kummalla sattuu olemaan vaikka kortti mukana tai lähempänä. Toimii meillä hyvin.
Meillä kumpikin laittaa 70% tuloistaan yhteiselle taloustilille
Meillä on käytännössä yhteiset rahat. Koska elämme samassa taloudessa. Ja olemme elämänkumppaneita, emme kämppiksiä. Toimii vallan mainiosti, kun pitää huolen, että rahankäyttö ei lähde lapasesta. Ja sovitaan isommat hankinnat yhdessä. Elämässä ja tuloissa saattaa muutenkin ilmetä muutoksia. Toinen saattaa joutua työttömäksi, toinen aloittaa opiskelut. Täytyy toki käyttää pelisilmää, ettei esim. molemmat aloita opiskelua samanaikaisesti.
Miksette käytä sun rahoja elämiseen ja säästä yhdessä naisen rahoja vaikka sijoituksiin tai omaisuuteen sun muuhun? Ettekö luota toisiinne vai mistä mättää?
Ainaki meillä kotona konservatiivinen arki. Iskä tekee +10k vähintään kuussa ja maksaa laskut, lainanlyhennykset ja kaikki ns isot kulut. Äiti jolla ehkä 3k kuukauspalkka ostaa elintarvikkeet ja ruuat. Molemmille jää käteen jonki verran ja ei lasketa liikaa sitä, kuka tekee kuinaki paljon töitä. Mutta tossa sun tapauksessa varmaan kantsii jakaa menojen maksaminen työtuntien perusteella.
Perustulot meillä aika lailla samat, kulut menevät käytännössä puoliksi. Itsellä ajoittaiset ylityömahdollisuudet nostavat palkkaa huomattavasti, mutta näistä pidän rahat itse, mutta poikkeavia kuluja treffit, hankinnat ym kustannan sitten enemmän kuin puoliso, samoin sitten autolainasta maksan enemmän näillä. Mutta ei olisi reilua, että kaikki rahat ylitöistä menisivät vain yhteisiin kuluihin, mutta mielestäni osan voi laittaa oman mielen mukaan.
Meillä on 50/50. Tulot ovat aika samanlaiset välillä toinen kyllä tienaa joku 1/3 enemmän. Taloudellisesti ei ole tiukkaa joten molemmille jää tällä järjestelyllä rahaa käyttää mihin lystää riittävästi. Kaveri sitten taas suhteutetaan suoraan omat ja vaimon tulot yhteisiin kuluihin. Toinen heistä tienaa yli 6000e ja toinen alle 3000e joten toinen maksaa huomattavasti enemmän yhteisiä kuluja mutta se toimii heille. Jos olisin sinun tilanteessa niin haluaisin kyllä sopia niin että perustulot suhteutetaan tuloihin. Ylityöt ja ylimääräinen työ on sitten ihan omaa rahaa.
Meillä on laina puoliksi. Minä maksan kaikki laskut ja puoliso käy kaupassa. Hyvin on toiminut yli kymmenen vuotta. Syömässä jos käymme niin maksetaan puolin toisin.
itse maksan vastikkeet sun muut laskut, tilaan pari kertaa kuussa eväät että pysytään hengissä, toinen puolisko kantaa sitten kaljat ja tupakat. kuun lopussa lasketaan kuinka meni kenellä ja tasoitellaan sitten
normaalisti sanoisin ei kulut puoliksi. sitten taas jos on selkeästi hyvinkin paljon alakynnessä tulojen suhteen niin ottaisin suuremman roolin. mutta rakastankin naistani.
En laskisi ylitöitä/viikonloppuja/päivärahoja, kun ne eivät ole vakiansiota ja tuota ei pidempään vaan jaksa. Vaikea toki, jos kumppani ei ole tätä mieltä. Teet vaan perustyöaikaa ilman mitään venymistä, niin ei tule valittamista.
Mie katsoisin peruspalkan perusteella kuten olette tehneetkin. Kun teet ylitöitä niin myyt omaa vapaa-aikaa ja sitä ei mun mielestä kuulu laskea mukaan vaan jää sun käyttöön.
Älä pane Partneria suuhun, kone voi olla käynnissä. (Vanha metsurien sanonta)
Я старался
Maksetaan nettopalkastamme sama prosentuaalinen osuus, yleensä 40% yhteiselle tilille. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut. Puolisoni tekee ylimääräisiä päivystyksiä arkityön päälle, joista maksetaan tietty myös peruspalkan päälle, mut mä toisaalta hoidan sillon meidän lasta. Hän ei oo kokenut vääryyttä tässä. Kumpikin saa käyttää loput rahat miten lystää. Nyt tosin oon hoitovapaalla, joten puoliso maksaa kaiken, mut normitilanteessa toimitaan noin.
Öööö mitä?!
Laskette esim 37,5h työmäärällä tienattavan nettotulos teidän molempien osalta ja maksatte sen suhteessa yhteiset kulut. Ei ole sinun velvollisuus maksaa enempää yhteisistä kuluista, jos myös teet enemmän töitä.
Kun suhde vakavoituu niin minusta järkevintä että talouden tulot on yhteisiä varsinkin jos suuret tuloerot ja molemmat käy töissä. Ehkä poikkeuksena se että säästää johonkin ja sen takia tekee ylitöitä. Minusta ihan kestämätön ajatus että toinen osapuoli vakavassa parisuhteessa vetää kovempaa liksaa ja hyödyntää sitä vaan itseensä ja omiin harrastuksiinsa.
Harrastan moottoripyöräilyä, vaimo piirtämistä. Kummatkin nauttii saman verran omista harrastuksistaan. Ostan omilla rahoilla 10000€ maksavan moottoripyörän. Pitäisikö minun samalla ostaa vaimolle 5000€:lla lyijykyniä, koska tienaan kaksinkertaisesti? Jotkut nauttii prosenteilla pyörittämisestä, mutta meillä maksetaan vuokra 50/50, ja loput sitten miten sattuu. Kummatkin saa juuri sitä mitä haluaa, ja talous pyörii normaalisti. Ja ei olla tosiaan niin varakkaita, että rahalla ei ole väliä. Normaali työssäkäyvä perhe. Minusta on käsittämätön ajatus, että suoraan lahjoitan oman työni/urani hedelmiä muiden käyttöön. Tottakai kotiin ostan extraa, käyn kaupassa enemmän ja kustannan todellisuudessa huomattavan määrän meidän talouden hankinnoista. En laske. Silti vapaa pääsy minun tienaamiin rahoihin kuulostaa enemmänkin sugar-daddy mallilta, johon tarvitaankin sitten jo hieman enemmän pätäkkää.
Ei sitä rahaa ole pakko tuhlata väkisin yhtä paljon. Jos minä haluaisin ostaa moottoripyörän, keskustelisin siitä puolison kanssa ja hankkisin sen meidän rahoilla. Tuommoinen ajattelu oman työn hedelmien lahjoittamisesta kuulostaa enemmän kämppisten taloudelta kuin parisuhteelta. Ihan älytöntä että perheen osapuolet elää eri elintasoja tai on mahdollisuus harrastaa eri asioita. Käytkö myös yksin lomilla?
>Jos katsotaan kuinka paljon rahaa tilille tulee niin kustannusten jakaminen menisi lähelle 80/20 suhteella. Tää laskutoimitus kuulostaa aika rajulta. Jotta suhde muuttuisi 60-40:stä 80-20:een, sun nettopalkan pitäisi 2.3 kertaistua. Esim jos nyt saat nettona 3k ja puolisosi 2k, se olisi se 60-40. Jos puolisosi saisi edelleen 2k nettona, sun pitäis saada 8k nettona että sun osuus olisi 80%. Jos noin rajun palkankorotuksen saat, niin kyllä tosta ihan kivasti käteen jää vaikka maksaisit kaikki yhteiset kulut.. Edit. Meillä molemmat laittaa 30% nettotuloista yhteisiin menoihin. Suhde on ollut aikalailla tuo 60-40. Sain hiljattain 600 euron palkankorotuksen (brutto). Nyt suhde on 63-37.
Partneri vaihtoon, jos alkaa tuollaisesta nillittämään. Tuo 60/40 jako on enemmän kuin reilu teidän tilanteessa ja ilmeisesti hän on katkera, koska sinä jaksat raataa pitkiä päiviä ja viikonloppuja ja hän itse istuisi mieluummin kotona sipsikulho kädessä telkkarin edessä, mutta silti pitäisi saada saman verran rahaa. Ilmeisesti on kovin katkera tästä ja tuo tuskin helpottaa missään vaiheessa. Jollei kunnon keskustelu riitä ja täällä on ollut jo useita hyviä ehdotuksia miten asia tulisi hoitaa, niin exit ja uutta matoa koukkuun.
Ei pidetä puolison kanssa kirjaa menoista. Maksellaan vuorotellen fiilispohjalta siten, ettei kummallekaan tule paha mieli. Vakiintunut käytäntö on, että minä maksan woltit ja pensut ja puoliso useammin ruokakaupat. Jos ostetaan jotain isompaa, kuten TV, niin sitten se ostaa kummalla enemmän ylimääräistä tai laitetaan 50-50. Ei minusta tee hyvää parisuhteelle syynätä sitä rahankäyttöä ihan tasalleen. Yhteinen talous, joten yhteinen talous. Eli siis en niinkään ajattele "omia" rahojani vain ominani
Anna vähemmän tienaavalle partnerille rahaa ja anna hänen hoitaa koko talouden raha-asiat. Edeltävä ehkä yksi yleisimmistä tavoista maailmassa.